Yksi Suomen virallisista kansallismaisemista – Fagervikin ruukki Inkoossa

Suomella on muutamankymmentä virallista kansallismaisemaa, joista tunnetuin lienee Koli, mutta mukana on myös muita kuuluisia paikkoja kuten Pallastunturit, merellinen Helsinki, vanha Porvoo ja Punkaharju. Kansallismaisemien joukossa on kuitenkin myös vähemmän tunnettuja helmiä, ja niistä yksi on kiiltokuvamaisen soma, kertakaikkisen suloinen Fagervik, joka on kuin kylä omassa maailmassaan Inkoon perukoilla, tuhannella mutkalla olevan pikkutien takana.

Kohde kartalla

Ajelimme Fagervikiin Mapsin opastamana. Pikkuinen, kuitenkin päällystetty tie oli niin mutkainen, että ratille todella oli käyttöä. Tie näytti olevan niin polku- kuin moottoripyöräilijöidenkin suosiossa, ja rauhallisella vauhdilla sekä hyvällä yhteishengellä kaikenkirjavan kävijäjoukon virta soljui sekä Fagervikin suuntaan että sieltä poispäin – elettiin sunnuntai-iltapäivää.

Kylän keskusta oli helppo erottaa. Tien toisella puolella ihmisiä istuskeli kahvilan aurinkoisella pihamaalla pöytien ääressä, ja toisella puolen tietä oli pieni pysäköintialue sekä alueen opaste karttoineen.

Me seurasimme muiden esimerkkiä ja pyyhälsimme ensi töiksemme kahvilaan hakemaan kahvit ja soijajäätelöt. Niistä virkistäytyneenä jalkauduimme sitten tutkimaan Fagervikin ruukkia pääkatua syvemmältä. Tuijotimme ensin suut auki karttaa ja koitimme hahmottaa, missä olimme ja mihin suunnata. Jostain syystä kartanlukutaitoni ja kaikenlainen yleinen hahmotuskykyni oli tällä kertaa jäänyt kotiin, joten suuntasimme sitten vain muiden vanavedessä kohti järven rannalla olevaa kirkkoa.

Kirkko ja kartano ovat yksityisomistuksessa, samoin kuin alueen toinen toistaan suloisemmat mökit, jotka ovat ruukin entisten työntekijöiden vanhoja asumuksia. Oli ilo saada katsella kauniisti hoidettuja rakennuksia ja niiden kukkeita pihoja. On sanomatta selvää, että täällä, kuten muissakin ruukkikylissä, on vierailijan syytä olla korostuneen huomaavainen. Ei kurkisteluja ikkunoista eikä askeleita kenenkään pihalla, vaan kuljetaan teitä pitkin ja ihaillaan kunnioittavan välimatkan päästä. Myös vastaantulijoiden tervehtiminen vaikutti kuuluvan Fagervikin paikalliskulttuuriin, ja mikäs sen mukavampaa.

Kartanon edustalla levittäytyy suuri puisto puroineen ja nurmikoineen, pilkistipä siellä suihkulähdekin. Kulku tällä alueella ei ole vapaata, mutta alla näkyvät nuolet ohjaavat, millaista reittiä kartanon kupeessa on sopivaa kuitenkin kulkea.

Fagervik on niin kaunis, ettei opastenuolien ja hienotunteisen vähäeleisten Private-kylttien noudattaminen tuota vaikeuksia. Jo yleiseltä kylätieltä näkee niin somia näkymiä, ettei ole tarvetta lähteä uhmaamaan vierailijoiden ja paikallisten välillä vallitsevaa sopua.

Kylä sijaitsee omaan kokoonsa nähden varsin laajan Bruksträsketin eli Ruukinjärven rannalla, ja kenties osittain siitäkin johtuen saimme tuntea melkoisen tuulen ja tuiverruksen tukassamme ja ihollamme jopa suojaisilla kujilla.

Kirkko itse sijaitsee aivan järven rannassa, melkein vesirajassa. Sen vieressä on yksityinen mökkipiha, mutta kirkkoon saa kauniita näkymiä sen ohi menevältä tieltä käsin sekä aidanvierustalta.

Kirkko on yksityisomistuksessa, mutta siihen pääsee tutustumaan jos osallistuu opastetulle kävelykierrokselle. Kesäisin kirkossa pidetään harvakseltaan myös musiikkihartauksia. Lue lisää Fagervikin sivuilta.

Fagervikin ruukki kuuluu Suomen vanhimpiin rautaruukkeihin ja se oli toiminnassa vuosisatoja, 1600-luvulta aina 1900-luvun alkuvuosille. Kartano on vuodelta 1773.

Huomaamattomat, mustavalkoiset ja pikkiriikkiset nuolikyltit ohjaavat kävijän hiipimään kartanon editse, ja niiden ollessa niin pieniä, tekee vaistomaisesti mieli olla oikein hiljaa ja huomiota aiheuttamatta. Samalla olen kuitenkin erittäin kiitollinen että tällaiset nuolet on tänne tuotu ohjaamaan kulkua, koska muutoin tuntuisi epävarmalta, että missä saa liikkua.

Ruukin toiminta oli päässyt pahasti hiipumaan Isonvihan seurauksena 1700-luvun alussa, mutta se nousi vielä uuteen loistoonsa ruotsalaisten Hisingin veljesten ostettua sen ruukkioikeuksineen vuonna 1723. Jälleenrakennus oli ripeää ja seuraava Hisingin sukupolvi sai ruukin suorastaan kukoistamaan. Sellaisenkin knoppitiedon löysin, että maamme ensimmäiset perunat on viljelty juuri täällä! Perusteellisemman selvityksen Fagervikin historiasta voi lukea kylän omilta sivuilta.

Kuljeskellessamme Fagervikin kaduilla meitä vastaan tuli niin lapsiperheitä kuin koiranulkoiluttajiakin. Päätietä pitkin meni harvakseltaan autoja ja moottoripyöriä, ajelipa siitä saksan kilvissäkin oleva moottoripyöräporukka, sekä monia polkupyöräilijöitä. Mökkien pihalla ja kyläteiden varsilla jotkut mökkiläiset pakkailivat autojaan ja olivat varmaankin palailemassa viikonlopun päätteeksi kuka minnekin koteihinsa.

Kahvilan kanssa samassa rakennuksessa olisi ollut museo, mutta se ei ollut auki käyntimme aikaan. Harmillisesti en paikan päällä hoksannut, että kahvilasta olisi voinut taskurahalla ostaa pienen omatoimisen kiertokävelyn oppaan, jonka avulla ruukin kiertäminen olisi varmasti ollut vieläkin antoisampaa! Hoksaa sinä hyödyntää tämä mahdollisuus, kun itse vierailet Fagervikissä.