Vauva kantoon ja polulle! Kokemuksiani kantoliinoista ja -repuista 

Miten päästä luontoon, kun retkiseurana on vauva? Järeimmätkään maastokelpoiset rattaat eivät mahdu neulaspolulle, joten silloin kuvaan astuvat erilaiset kantovälineet. Vauva kulkee tarkoitusta varten kehitetyssä repussa tai liinassa ja on jatkuvasti tiukasti kiinni kantajassaan. Tässä ensimmäisen vuoden kokemuksiani kantoliinasta, rengasliinasta ja kahdesta erilaisesta kantorepusta. Hankin myös erityisen kantotakin, jonka alle mahtuvat niin kantaja kuin vauvakin!

Yleistä vauvan kantamisesta lyhyesti

Erinomaista tietoa vauvan kantamisesta on saatavissa esimerkiksi Kantoliinayhdistyksen sivuilta (www.kantoliinayhdistys.fi). Tutustuin itse aiheeseen jonkin verran ennen lapsen syntymää, ja lisää luin aina tarpeen mukaan. Mielestäni selvää ja kiistatonta oli se, että oikein toteutettu kantaminen on vauvalle mukavaa ja luontaista. Samalla omat mahdollisuudet liikkua paranisivat, kun kädet olisivat vapaina, eikä omia luontoretkiä tarvitsisi rajoittaa paikkoihin, joihin pääsee vaunuilla.

Pientä vauvaa tulee kantaa aina kasvot kantajan rintakehään päin niin, että vauvan pää on suukotusetäisyydellä. Kantovälineen tulee tukea vauvan erogonomista asentoa niin, että vauvan jalat ja peppu muodostavat sammakkomaisen M-asennon. Peppu on alimpana. Ihan pienen vauvan lonkat eivät saa aueta liikaa, vaan jalat voivat olla myös supussa. Kun vauva kasvaa ja kehittyy ja pienokainen jaksaa itse kannatella päätään, voi kantotapojakin alkaa varioida.

Vauvaa voi kantaa joka säällä! Säältä suojautuminen on kuitenkin erittäin tärkeää, jottei sade, aurinko tai viima pääse aiheuttamaan ikävyyksiä. Oppeja saa verkosta, keskusteluryhmistä ja kokemuksesta. Lasta voi kantaa lähellä omaa kehoa, tai kantajan ja pikkuisen välissä voi olla montakin vaatekerrosta aina tilanteen ja tarpeen mukaan. Mitään erityisiä kantovaatteita ei ole välttämätöntä hankkia.

Kun vauvaa kantaa vatsanpuolella, on helppo ottaa omaan selkään reppu. Itse koin käteväksi hankkimani isohkon vyölaukun, joka toimi sekä kesäkuumalla (ei kerännyt hikeä selkään), että myöhemmin vauvavuonna, kun lapsi siirtyi välillä kannettavaksi selän puolelle.

Vain kokeilemalla voi oppia itselle ja vauvalle sopivat kantotavat.

Kuka tahansa (aikuinen) voi kantaa vauvaa, kunhan on perehtynyt aiheeseen!

Kantoliina (pitkä liina)

Yksi yleisimpiä kantovälineitä on kantoliina. Kaikessa yksinkertaisuudessaan kantoliina on vahva, pitkulainen liina, joka muistuttaa etäisesti kaulaiinaa tai pöydälle laitettavaa kaitaliinaa. Erilaisia liinoja on varmaankin satoja, joten tulokkaalle liinamaailma tuntuu vaikean ylenpalttiselta. Liinoja on eri pituisia, valmistajia ja tuotemerkkejä on kymmeniä ja materiaaleja ja niiden sekoitteita useita. Moni aktiivisesti kantava valitsee myös ennen kaikkea itseään miellyttävän designin.

Hiukan sokkona päädyin itse ostamaan ensimmäiseksi pitkäksi liinaksi käytetyn puuvillaisen liinan, jonka pituuden arvelin olevan sopiva. Liinan pituus valitaan kantajan kehonkoon mukaan, jotta sen voi kieputtaa sopivan monta kertaa aikuisen vartalon ympäri niin, etteivät liinojen päät (hännät) jää roikkumaan liian alas. Kantoliinan käyttöä aloimme opetella vauvan ollessa 3 viikon ikäinen.

Pitkä kantoliina on siitä kätevä, että sen saa aina kiristelyä juuri sopivaksi! Vauvasta ja kantajasta tulee lopulta kivan napakka paketti, jolloin liikkuminen on mukavaa. Erilaisia sidontoja on useita, mutta riittää, kun opettelee yhden hyvän. Kietaisuristi on yleisin perussidonta, jonka kanssa me pärjäsimme koko vauvavuoden. Kantoliinan sitomiseen menee opettelun jälkeen viitisen minuuttia kaikkine kiristyksineen ja muineen. Opettelu vie enemmän aikaa, ihan niin kuin teltan pystytyksessä. Kun kantoliinaa käyttää luonnossa, kannattaa muistaa tarvittaessa puhdistaa liinan päät neulasista ja muista metäsmuruista, jotta ne eivät jää haurastuttamaan kangasta.

Kantoliinan kanssa voi kulkea pitkiäkin matoja, joko kestoltaan tai kilometreiltään. Aina kannattaa kuitenkin aloittaa pikkuhiljaa, jotta itse oppii ja tottuu kantamiseen. Harva meistä on koskaan retkeillyt niin, että kantaisi reppua tai rinkkaa vatsan puolella! Vauva on lähtökohtaisesti tottunut olemaan kannettavana, sillä koko raskausajan vauva on hytkynyt vanhemman menossa mukana, ja silloinkin nimenomaan vatsan puolella.

Vauva on arvokkain lasti, mitä mukanaan saattaa kantaa, joten polut ja reitit kannattaa valita huolella. Samalla on ihanaa voida viedä lapsi mukanaan luonnon äärelle, ja aikuiselle tekee hyvää ladata akkuja yhdessä vauvan kanssa.

Kantoliina kannattaa pukea sellaisen paidan päälle, joka ei helpolla lähde rullautumaan. Kesäkuumalla käytin kantoliinan kanssa pelkkiä urheiluliivejä/bikineitä, ja vauva oli ihan vaippasillaan. vauvan ja kantajan väliin laitoimme yhden harson, jottei nihkeä hiki hankaisi ihoja rikki. Vauvan jalat suojattiin auringolta ohuilla sukilla ja niska ja pää hellehatulla.

Myös sienestys ja marjanpoiminta on mahdollista kantoliinan kanssa! Vaatii toki kantajalta melko hyviä kyykkäyslihaksia, sekä käsivarsien ulottuvuuksia, sillä eteenpäin kumartuminen ei kantaessa oikein onnistu.

Rengasliina

Kantoliinojen ns. pikaliina. Rengasliina on toisen olan yli laitettava liina (ajattele sitä presidenttien ja missien sachet-nauhaa), joka on niin leveä, että vauva mahtuu istumaan liinaan sisään ”pussiin”. Liinan nimi tulee kahdesta metallirenkaasta, joka on nerokas, näppärä ja yksinkertainen kiristysmekanismi. Rengasliinassa vauvaa voi kantaa niin vatsanpuolella kuin myös lonkalla/kyljellä ja selän puolella.

Rengasliinassa ei ole erilaisia sidontoja, vaan kiristysmekanismeja on vain yksi. Näin ollen rengasliina on hippasen nopeampi ”asentaa” kuin pitkä liina. Rengasliinassa kaikki kannettava paino tulee vain toiselle olalle, joten se ei ole pitkillä matkoilla yhtä ergonominen, kuin pitkä liina.

Yleisesti ottaen käytimme rengasliinaa vauvavuonna enemmän kuin pitkää liinaa, mutta luontoretkillä pitkä liina oli useammin käytössä. Rengasliinan kanssa teimme lyhyempiä, noin 15–30 minuutin luontopyrähdyksiä, tai vain siirtymiä autolta oleilukohteeseen. Rengasliina on kuvista päätelleen tullut meillä käyttöön siinä kohtaa, kun vauva on itse kannatellut päätään.

Kantoreppu/rintareppu

Erityisesti pienille vauvoille on saatavilla rintareppuja, jotka nimensä mukaisesti on kehitetty niin, että vauvaa kannetaan rinnalla. Useimmissa rintarepuissa vauvaa voi kantaa kasvot kantajaan päin, tai kasvot menosuuntaan päin.

Saatavilla on myös laajemman käyttötarkoituksen kantoreppuja, joissa vauvaa voi kantaa sekä rinnan puolella, että selän puolella.

Meillä käytössä ollut rintareppu oli yhtäaikaisesti käytössä kantoliinan kanssa. Rintareppu toimi hyvin pikkupyrähdyksillä ja lyhyillä kannoilla ennen rengasliinaan siirtymistä. Rintareppu jäi käytöstä pois siinä kohtaa, kun vauvalle oli tullut muutama kilo lisää painoa, sillä meidän rintarepussa paino kohdistui vain yläselkään. Monipuolisemmassa – ja järeämmän näköisessä – kantorepussa säätö- ja kanto-ominaisuudet olivat paremmat mm. lantiovyön ansiosta, ja se on palvellut selkästi rintareppua pidempään.

Selän puolella kantaminen tuntuu paljon mukavammalta, kun vauva on vähän isompi. Kantaminen selän puolella on huomattavasti kevyempää ja sangen tuttua repun tai rinkan kantamisen jäljiltä. Miinuksena se, että vauvan kanssa kommunikoiminen on hyvin vaikeaa, eikä esimerkiksi tutin laittaminen suuhun oikein suju.

Kantotakki

Vauvan kantamiseen on kehitetty jonkin verran myös vaatteita! Kantotakki on nimenomaisesti kantamiseen kehitetty takki, jonka alle mahtuvat niin kantaja, kuin kannettava. Takkeja on erilaisia, mutta lähtökohtaisesti kaikki koostuvat niin sanotuista paneeleista, joita voi vetoketjuin yhdistää sopivaksi kokonaisuudeksi. Monissa kantotakeissa on mukana paneeli, joka mahdollistaa takin käytön jo raskausaikana. Oman kantotakkini voi koota niin, että vauva kulkee joko vatsan puolella tai selän puolella. Pikkuisen paneeli kiinnitetään vetoketjulla siis joko selkään, tai vatsanpuolelle. Vauvan paneelissa on oma pääntiensä, kuin pienen kuutin avanto, josta pään saa läpi. Näin softshell-takki suojaa sekä kantajaa, että kannettavaa.

Omat kokemukseni kantotakista ovat vähän ristiriitaiset, eikä takki ole lopulta ollut ehkä niin kovalla käytöllä, kuin mitä alun perin ajattelin. Olen usein kokenut kuitenkin melkein helpommaksi vain pukea itseni ja vauvan omiin ulkovaatteisiin ja lähteä sitten reissuun niin, että vauvaa kannetaan omien ulkovaatteiden päällä. Ehkäpä kantovaatteet ja -takit ovat ensisijaisesti hyviä pienempien vauvojen kantamiseen, jolloin vauva myös nukkuu enemmän ja viihtyy pidempiä aikoja aikuisen kehon lähellä.

Muita huomioita kantamisesta

Kantaminen on ehdottomasti mahdollistanut sellaisten luontoretkien tekemistä, joita emme olisi vaunujen varassa tehneet. Toisaalta uskon, että myös vaunujen kanssa voi nauttia luonnosta aivan yhtä hyvin. Kantamisessa ratkaisevaa on mielestäni ennen kaikkea oma mentaliteetti ja vauvan viihtyminen/tottuminen.

Aloitin itse kantamisen aivan nollasta, pelkän kiinnostuksen ja uteliaisuuden kanssa. Silloisella asuinseudullani järjestettiin kantovälinetreffit, joissa ehdin vierailla kertaalleen tutustumassa aiheeseen. Netistä löytyy valtavasti tietoa ja ohjevideoita.

Kantovälineitä on usein saatavilla melko edullisesti second handina joko kirpputoreilta tai verkon myyntialustoilta. Kannataa myös aina tarkistaa oman asuinseudun MLL-yhdistysten vuokra- ja lainavälineet, sekä Kantoliinayhdistysten vuokravälineet. Näin voit kokeilla erilaisia kantovälineitä ennen ostopäätöstä!

Meidän second hand -kantovälineiden hankintahinnat:

• Pitkä kantoliina, ehkä 50 € (tori.fi)
• Rengasliina 1,65 € (Vinted)
• Rengasliina 2, ehkä 30 € (Vinted)
• Rintareppu, 0 € (lahjoitus FB:n roskalavaryhmästä)
• Kantoreppu, ehkä 10 € (SPR Kontti)
• Kantotakki, ehkä 50 € (Vinted)

Kantaessa voi sienestää ja marjastaa, syödä eväitä (murusia voi tipahdella vauvan päälle), istua pitämään taukoa, sitoa kengännauhat (jalka kannattaa nostaa korkeaa kiveä vasten), keinua, trimmeröidä, kahlata vedessä, sekoittaa lettutaikinaa ja ripustaa riippumaton. Vauva voi todellakin ottaa nokoset.

Lue seuraavaksi

Retki syksyiseen Salamajärven kansallispuistoon vauvan kanssa

Talvisin Kurjenrahkan suoluontoa pääsee ihailemaan hiihtäen – ja mukana repussa kulkee perheen pieninkin