Vaiscohkka, läntisen Kaldoaivin tuntomerkki

Vaiscohkkan sanotaan olevan tunnusomaisin tunturinnokka läntisessä Kaldoaivissa. Minkäänlaista varmuutta minulla ei asiasta ole, mutta näin kun se ohikulkeva poromies totesi, niin sitä on helppo pitää totuutena. Arvatenkin tähänkin nyppylään liittyy useampia tarinoita ja vanhoja uskomuksia, mutta mennään nyt vain sen tiedon valossa, että melko merkittävä nyppylä se Skalluvaaran alueella joka tapauksessa on.

Joulun jälkeenhän se saapui pohjoiselta Jäämereltä karmea myrsky. Ja silloin kun keli menee arvaamattomaksi on varusteiden parempi olla kunnossa. Tälle reissulle varusteet sattuivat olemaan juuri näitä kelejä varten, kun reissumme valikoitui #Haltiroadtrip -kilpailussa voittajien joukkoon. Tässä vaiheessa tarinaa sitä on helppo arvata, että juuri tuohon aikaan satuimme olemaan Kaldoaivin erämaassa. Eli kun tullaan Jäämereltä kapean Norjan läpi Suomeen, niin heti siinä Suomen päälaella, siis sanotaanko että tuommoisen roisimman kivenheiton päässä rannikosta.

Ja erämaassa kun ollaan, niin siellähän ei tietysti ole samalla tavalla saatavilla tietoliikennettä, eikä muitakaan verkkoja tai yhteyksiä. Myrskyistä sitä on silloin helppo olla tietämätön, varsinkin, jos radiossa ei ole pattereita, sillä radiohan kuuluu melkein missä vain kuitenkin.

Majoituimme Riekkojärvellä Alma Arktikan tuvalla, joka on noin parikymmentä kilometriä lähimmältä tiepätkältä, ja Skalluvaaran teurastamoltakin matkaa tulee vajaat 15 kilometriä. Niin siis lähdimme vaeltamaan lähinyppylöitä aivan tavallisen päiväretken tapaisesti.

Riekkojärveltä Vaiscohkkalle matkaa tulee sellaiset 5 kilometriä nopealla viivoittimen mittauksella. Tuvalta oli helppo lähteä patikoimaan oikeaan suuntaan, kun tunturi sattui näkymään tuvan porstualta. Matkalle tuvalta nyppylälle sattuu mukavanoloista koivikkoa, josta saattaa tarkkakorvainen erottaa lumivalkoisen riekon korinan. Saattaapa siinä matkalla kairan kantaja kokeilla kalaonneaankin ylittäessä lähiseutujen järviä.

Joka tapauksessa näissä Itä-Lapin maisemissa kulkeminen on miellyttävää, kun korkeuserot ovat mietoja ja maisemat avaria.

Tuvan suunnasta kun lähestytään Vaiscohkkaa, joudumme tunturin juurella vielä ylittämään poroaidan. Varsinaista ylityspaikkaa emme aidasta silmäpelillä löytäneet, mutta pienellä ponnistuksella aita oli kuitenkin kavuttavissa ylitse.

Tällä puolella Lappia tunnusomaisinkaan nyppylä ei aiheuta kummoista päänvaivaa kapuajalle. Sen verran sitä voisi kai kuvailla, että nouseminen nousukarvaisilla suksilla onnistuu sen enempiä kiemurtelematta. Alaspäin tulemisen suhteen kannattaa sitten olla tarkempi, kun tuulen tapana on kasata kinosta toiseen kohtaan, jättäen sitten toiset kohdat aivan jäisiksi.

Huipulta kun kahtoi niin maisemat olivat melko yksiselkoiset: pitkälle näkyi ja kauas. Sen verran olimme varustautuneet päiväpatikallemme, että kasasimme repuistamme klapit ja laitoimme tunturin rinteeseen pienen nuotion kahvien ja makkaroiden keittämiseksi.

Makkaratulet kestivät sen verran ratkaisevasti, että kaamoksen ainoatkin valonrippeet kerkesivät valua takaisin horisontin taakse, ja kummasti alkoi tuuli puhaltaa takin kauluksesta sisälle. Tässä vaiheessa voin paljastaa, että tuo kyseinen myrskytuuli oli osunut justiinsa meidän kohdallemme.

Tuuli puhalsi sen verran kovasti, että sitä sai jo oikein tosissaan uskoa itsekin, että ei tässä ole mitään hätää. Tuulen lisäksi sitten kun erämaan pimeydessä iskee lumisade, niin näkyvyys on siltä osin sitten siinä. Jos sitä on paikalla sattunut käymään itse, niin arvaa, että silloin on maamerkit vähissä.

Voisin väittää, että itselläni oli melko hyvä haju suunnasta, mutta tuommoisen myrskyn keskellä ylimääräinen vaeltelu voi joskus käydä vähän hermon päälle, tai jos siinä olisi omat hermot riittäneet, niin loppuja olisi tarvinnut lainata puolisolle.

Tässä vaiheessa, ilman varsinaista varmuutta suunnasta, täytyy sanoa, että huokaisu oli melko syvä, kun kaverin kaivoi gps:n esille. Loppumatkasta tulisi siis melko huoleton, eikä myrskyisässä kelissä tarvinnut paljoa karttoja levitellä, mutta ennen kaikkea ilman niitä ei ole asiaa edes lyhyille vaelluksille.

2 replies
  1. KK
    KK says:

    ”Joka tapauksessa täällä Länsi-Lapin pohjoisissa erämaissa kulkeminen on miellyttävää” – joka tapauksessa Kaldoaivi sijaitsee Itä-Lapissa…

    Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa käyttäjälle KK Peruuta vastaus

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.