Pyöreä Keimiöjärvi tupineen on suloinen paikka Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa

Keimiötunturia on helppo ihailla monilta aluetta halkovilta teiltä sekä tietenkin myös muilta seudun tuntureilta käsin. Keimiötunturi kätkee helmoilleen kuitenkin monta salaperäisempää kohdetta, joiden olemassaoloa ei päältä päin arvaisi. Yksi näistä salaisuuksista on pyöreä Keimiöjärvi, jonne johtaa muutaman kilometrin mittainen reitti Jerisjärventieltä.

Reitti 3,5 km/suunta

Autiotupa, vuokratupa

Lähtöpaikka kartalla

Syyskuisen pilvitaivaan rakoillessa muuan arki-iltana teki mieleni lähteä retkelle, ja onneksi viesti ystävälle paljasti, että retkiseuraakin olisi luvassa. Kohteeksi valitsimme Keimiöjärven reitin, jota kumpikaan meistä ei ollut aiemmin kulkenut. Kulmakunta sinänsä oli tuttua: reitin alkupisteen parkkialue opastauluineen on tuttu näky Jerisjärventien varrella, ja kartasta olin reittiä tutkaillut aiemmin jo monesti. Tiesin, ettei tämä polku johda ylös tunturiin, vaan se kulkee Keimiötunturin helman sivuitse suhteellisen tasaisena ja johtaa Keimiöjärven rantaan.

Parkkipaikalla oli yksi auto, ja jonkinmoinen pilvipeitto laukkoi sateisen päivän päätteeksi vielä taivaalla. Ilma oli kuitenkin kirkastumassa, ja suuntasimme toiveikkaina veräjän läpi reitille. Olimme varanneet jalkaan kuitenkin vettä pitävät kengät ja päälle myös mahdolliseen sateeseen sopivaa vaatetta, koska emme tienneet olisiko matkalla märkää tai yllättäisikö sade vielä.

Reitti alkoi hämmästyttävän hyvänä sorareittinä, sorastus vaikutti melko tuoreelta. Vaivaiskoivikko liekehti ruskan väreissä, ja mieli oli korkealla. Panin merkille, että tälle reitille voisi tuoda vähän huonojalkaisemmankin ihmisen nauttimaan Lapin lumosta.

Matkan varrella muutamat koivut kiinnittivät huomioni. Minulle ei olisi etelässä tullut mieleenkään, että jopa koivu voi ruskalla muuttua punaiseksi. Täällä päin punainen koivu ei kuitenkaan ole aivan harvinainen. Olen myös huomannut, että samat koivut tuppaavat tulemaan punaiseen ruskaan joka vuosi. Ei toki aina yhtä hienoon kuin nyt, mutta kuitenkin. Tänä vuonna on hieno ruska.

Reitti johti meitä eteenpäin leppoisassa tunnelmassa. Vanha metsä ympäröi, askel oli kevyt. Pientä kumpua ja mutkaa, mutta ei mitään hikoiluttavaa. Luonnon sylissä oli mukava kulkea kuulumisia vaihtaen ja vähän maailmaakin parantaen.

Eräässä vaiheessa pitkospuut johdattivat suon yli, ja siitä oli hieno maisema viereiselle Keimiötunturille. Tunturista kuului koiran haukuntaa, mutta en onnistunut saamaan näkimiin mitään liikettä.

Ystävä äkkäsi pitkosten vierellä karpaloita. En ole koskaan ennen tainnut maistaa karpaloa suoraan suosta, koska en ole osunut löytämään niitä kypsinä (toki en ole kauheasti etsinytkään). Nyt marjat olivat punaisia, niin maistoin – mutta raakaa oli vielä.

Karpaloiden ja tunturimaiseman kohdalla huomasin järven jo pilkistävän puiden lomasta.

Polku muuttui tavalliseksi, juurakkoiseksi ja kapeammaksi poluksi, mutta vielä kesti pienen matkaa ennen kuin olimme järvellä. Siellä vastassa oli risteys: vasen haara olisi johtanut järven länsirannalle vuokratuvalle, oikea taas itärannalle autiotuvalle. Valitsimme tietenkin oikean haaran ja lähdimme kohti autiotupaa, jonka pihassa olisi luonteva pitää tauko ennen paluumatkaa.

Puinen ja tavattoman leveä silta – siinä olisivat varmaan autotkin mahtuneet kohtaamaan! – johti järven kaakkoiskulmasta Keimiöojan suun yli (yllä kuva sillalta kohti alavirtaa). Tämän jutun lopusta löytyy linkki Koivarovan myllyn artikkeliin, mylly tönöttää juuri tämän Keimiöojan äärellä, vain etelämpänä.

Sen jälkeen polku mutkitteli järven rantaa pitkin kohti autiotupaa.

Maastossa Keimiöjärvi näytti isommalta kuin mitä olin arvellut. Järvi on pyöreä ja sijaitsee Keimiötunturin, Sammaltunturin, Koivakeron ja Mustakeron välissä. Tupa löytyi rantametsän kätköistä. Me istahdimme rannan tulipaikalle pitämään taukoa ja juomaan vettä.

Tuvan ympäristössä maaruska tunturi olevan aivan erityisen kaunis, ruohokanukoiden värimaailma Lapissa on syksyn vaikuttavimpia.

Poro rapisteli metsässä ja autiotuvassa lymysi joku. Pidimme rannassa rauhallisen tauon ennen kuin suuntasimme paluumatkalle. Ilta alkoi varovasti hämärtää paluumatkan aikana, mikä toi oman hieman mystisen tunnelmansa vanhaan metsään tunturin kupeessa.

Lähialueen kohteita:

Jerisjärven kalapirtit, Keimiöniemi, Muonio

Koivarovan soma mylly tönöttää Keimiötunturin helmalla Kittilässä

Pallas-Yllästunturin kansallispuisto

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.