Vaella Teijon kansallispuistoon – 21 km:n retkeilyreitille voit hypätä vaikka suoraan junasta

Kaupallisessa yhteistyössä Visit Salo

Teijo lukeutuu maamme suosituimpiin kansallispuistoihin. Harva tietää, että vaellustaipaleen voi aloittaa jo Salon keskustasta: 21 kilometriä pitkä retkeilyreitti johdattaa kansallispuiston pohjoisreunalle Kirjakkalan ruukkikylään. Punaisella merkitty patikka- ja pyöräilytaival kulkee sillä tavoin mukavasti ihmisten ilmojen tuntumassa, että se on suorastaan täydellinen valinta aloittelevalle vaeltajalle testata taitojaan ja varusteitaan. Paikallisbussilla pääsee reitin kumpaankin päähän, ja Salon keskustaan tuovat sekä bussit että junat Turun ja Helsingin suunnista.

Salo–Lehmijärvi-Teijon kansallispuisto -retkeilyreitti

• Pituus: 21 km/suunta
• Lähtöpiste kartalla, reitin pdf-kartta (ei maastokelpoinen)
• Taukopaikkoja: Partiolaisten laavu (7 km), Lehmijärven uimaranta (n. 13 km), Kirjakkala (21 km)
• Esteetön: ei.
• Saapuminen julkisilla: Paikku-bussilla lähtöpisteinä joko Urheilupuisto tai Kirjakkala (Teijo). Lähtemällä liikkeelle suoraan Salon juna- tai linja-autoasemalta matkaan tulee lisäpituutta n. 1 km.
• Saapuminen autolla: Maksuttomat isot P-alueet mm. juna-asemalla ja Urheilupuistossa.
• Muuta: Reitti on käytettävissä vain sulan maan aikaan. Reitin ainoa vesipiste on Lehmijärven uimarannalla, missä on myös kesäkioski ja sauna.
• Vaihtoehdot: Lue artikkelin lopusta 5 tapaa varioida tätä retkeilyreittiä.
• Lisätietoja: VisitSalo.fi

Olemme jännän äärellä. Tutkimme pikkuserkkuni kanssa Salon Urheilutalolta löytyvää karttaa edessä olevasta reilun parinkymmenen kilometrin retkeilyreitistä. Olen arvioinut Salo–Teijon kansallispuisto-retkeilyreitin meille sopivaksi kohteeksi kokeilla varusteita ja harjoitella vaeltamista. Pikkuserkkuni ei ole vaeltanut koskaan aikaisemmin, ja minun taas pitää saada tutustua uuteen rinkkaani. Edessä on parin päivän rupeama, jonka aikana nautimme retkeilystä suomalaisessa kesäsäässä, syömme mustikoita ja eväitä, ihailemme maisemia ja aiomme lopuksi tulla bussilla takaisin kaupunkiin!

Aloittelijoiden lisäksi tämä reitti palvelee toki kokeneempiakin vaeltajia, sillä se on mainio mahdollisuus päästä toteuttamaan aidosti pidempi luontovaellus ilman, että pitää ensin matkata toiseen päähän Suomea. Saloon on esimerkiksi Helsingistä vain puolentoista tunnin junamatka, Turusta puoli tuntia. Ja Teijolle päästyä vastassa on tietysti kansallispuiston koko monipuolinen reitistö, merkittyjä reittejä yhteensä jopa 50 kilometriä!

Urbaani alkumatka

Saattaa olla ensimmäinen kerta, kun lähden rinkka selässä taipaleelle näin urbaanista ympäristöstä. Salon keskusta palveluineen on vain kivenheiton päässä mäen alla, kun me teemme rinkkoihimme lähtöhetken kiristyksiä ja säätöjä. Reitin lähtöpisteelle voi siis kerta kaikkiaan kävellä sekä juna- että linja-autoasemalta, mutta kotikenttäetuna olen pyytänyt siskoani tuomaan meidät pysäköintipaikalle eli Salon Urheilupuistoon – jota muuten presidentti Sauli Niinistö on kehunut peräti maailman parhaaksi – autolla. Säädöt on tehty, rinkat ovat selässä ja matka valmis alkamaan!

Retkeilyreitti kulkee ensimmäiset kolme kilometriä asfaltoitua kevyen liikenteen väylää. Reitti on merkitty lyhtypylväisiin punaisella pallukalla, ja tuntuu ihan mukavalta kulkea puistomaisten lehtipuiden varjostamaa piennarta kauniissa kesäsäässä. Mikäli rinkasta olisi jäänyt uupumaan jotain, voi alkumatkasta piipahtaa vielä kahville viereiselle huoltoasemalle, ja osuupa toiselle kilometrille vielä ihan kohtuullisen kokoinen kauppakin! Harvoin pääsee retkiruokahankintoja tekemään vielä reitin päällä.

Muonituksemme ja muutkin pakkailumme ovat kuitenkin kunnossa, joten etenemme suunnitellusti kohti Helisnummea ja sieltä alkavaa metsäosuutta. Halutessaan tämän asfalttitaipaleen voi kokonaan skipata ja aloittaa reitin suoriltaan Helisnummelta, jonne pääsee paikallisbussilla. Helisnummen valkeasta ja kulmikkaasta kappelista ja hautausmaasta ei voi erehtyä, ja myös kyltitykset alueelle ovat hyvät.

Miksi varusteiden testaaminen ja harjoittelu kannattaa?

Pikkuserkkuni on jo pidemmän aikaa ilmaissut kiinnostuksensa retkeilyyn ja ulkona yöpymiseen. Korona-aika inspiroi hankkimaan tarvittavia välineitä, ja kertaalleen aiemmin olemmekin yhdessä harjoitelleet ulkona nukkumista kangaslaavussa mökkipihalla. Rinkan kanssa vaeltaminen on kuitenkin antanut odottaa, ja nyt oli erinomainen tilaisuus lähteä kokeilemaan itseään ja varusteitaan sekä kohtaamaan retkeilyn odottamattomia tilanteita.

Jo toisen kilometrin kohdalla pikkuserkku toteaa, että kengät eivät tunnu täydellisen hyviltä. Pysähdymme siis saman tien, ja onneksi mukaan on pakattu toisetkin, enemmän sisäänajetut töppöset. Pidempiä matkoja kulkiessa luottamus varusteisiin ja kenkiin on ensiarvoisen tärkeää, jotta kulkemisesta voi selviytymisen sijaan nauttia.

Varusteiden ja itsensä testaaminen on suositeltavaa toteuttaa ympäristössä, jossa on kiinnittänyt erityistä huomiota tekemisen mahdolliseen keskeyttämiseen ja variointiin. On huomattavan paljon stressittömämpää sisäänajaa kenkiään kun tietää, että apu on lähellä. Salo–Teijon kansallipuisto-reitillä tiedämme, että takaisin kaupunkiin pääsee monesta kohdasta linja-autolla, ja että tarvittaessa voimme soittaa vaikka taksin hakemaan meidät pois.

Yön yli seuraavaan päivään kestävällä retkellä pääsemme harjoittelemaan myös rinkan kanssa kävelyä ja sen säätöjä, energian ylläpitoa eli evästaukojen ajoitusta, yöpymistä, lämmönsäätelyä vaatetta lisäämällä ja vähentämällä, leirin purkamista ja matkan jatkamista seuraavana päivänä, kun keho on jo yhden päivän poikkeuksellisesta suorituksesta rasittunut.

Reitti sujahtaa metsään

Helisnummen kappelin jälkeen reitti sujahtaa aivan erinomaisen kauniiseen metsään! Huokailen tyytyväisyydestä ja ihastuksesta, kun kesän valo saa mäntyjen rungot hehkumaan ja metsänpohjan peittävä mustikkameri ihan hymisee runsasta vehreyttä ja pulskaa marjasatoa. Ennakkoon pelkäämistämme hyttysistä ei ole tietoakaan ja polku imaisee meidät kulkijat mukaansa.

Vietämme vähän pidempää taukoa karttaan merkityllä näköalapaikalla, Ketolan kalliolla. Pilvipallerot poukkoilevat sinisellä taivaalla ja me nautimme varsinaissuomalaisesta laaksomaisemasta.

Punaisin pallukoin merkitty reitti jatkuu valloittavana metsän läpi. Mustikat hidastavat matkantekoamme, kun en saa millään pidettyä käsiäni poissa pensaista. Metsässä on muutama marjastaja varta vasten sadonkorjuupuuhissa, ja kieltämättä aika apajan ovatkin löytäneet.

Reitti kulkee suuren sähkölinjan ali, jossa maasto on raivattua ja huomattavasti varjoista metsää paahteisempaa. Metsäpolun lisäksi kuljemme myös roimasti hiekkatietä, joka on ajoittain varsin maalaisromanttinen. Minimaalisen pitkospuupätkän vieressä kasvaa maariankämmekkää.

Taukopaikkana partiolaavu

Seitsemän kilometrin matkanteko tuntuu jo kehossa, kun saavumme retkeilyreitin karttaan merkitylle Partiolaavun taukopaikalle. Laavun ja nuotiokehän lisäksi alueelta löytyy huussi. Oikaisemme itsemme laavuun ja penkin päälle ja natustamme eväitä vähän väsyneessä hiljaisuudessa. Keho ja mieli lepäävät ja palautuvat.

Ajattelen, että seitsemänkin kilometriä kävellen tavanomaisuudesta poikkeavan kantomäärän kanssa on keholle vähän poikkeuksellinen tila, joten on syytä skannata olojaan ja tuntojaan. Tuntemuksia ei kuitenkaan välttämättä tarvitse säikähtää, sillä itsensä rasittaminen sopivissa määrin tekee hyvää. Huomaan, että ensi kertaa käytössä oleva rinkkani ei olkaviilekkeidensä puolesta joko sovi minulle aivan täydellisesti, tai sitten en ole osannut laittaa säätöjä kohdilleen, tai sitten valitsemani urheiluliivit eivät ole yhteensopivat rinkan kanssa. Suunnilleen solisluiden päällä tuntuu ikävää painaumaa, enkä oikein tiedä miten saisin asian korjattua.

Tauko tekee hyvää, ja olemme valmiita jatkamaan matkaa kohti Lehmijärven uimarantaa, jonka läheisyydessä aiomme viettää yömme. Myös laavulla voi yöpyä, mutta meitä kiinnostaa Lehmijärvellä oleva vesipiste. Kengät jalkaan, rinkat selkään ja matka jatkuu.

Rauhallinen metsäreitti ja hiekkatie

Alkumatkakin on ollut sangen rauhallinen, ja nyt reitti tuntuu käpertyvän entisestään, kun sivistys jää askel askeleelta kauemmas. Emme kohtaa lainkaan muita retkeilijöitä, eikä nyt ole enää edes satunnaisia marjastajia. Partiolaavulta reitti jatkuu ensin metsäautotienä, joka pikku hiljaa supistuu metsäpoluksi.

Koko retkeilyreitin jyrkin lasku (tai toisesta suunnasta nousu) osuu kohtaan, jossa polku laskeutuu puronpohjalaaksoon ja nousee laakson toisella puolella olevalle tielle. Hiekkatietä on vaivatonta taivaltaa eteenpäin, ja päivän viimeiset 3,5–4 kilometriä ovatkin kartan mukaan tukevaa tienpohjaa.

Tie johdattaa meidät erikoisen aidatun alueen vieritse, ja selvitän myöhemmin, että kyseessä on paikallisen ammattiopiston harjoitusalue logistiikan ja maanrakennusalan opiskelijoille. Kesäpäivän alkuiltana alue on autio, joskin ohitsemme hurauttaa muuan maastopyöräilijä. Mietin, kulkeeko hän samaa reittiä kuin me. Retkeilyreitti soveltuu nimittäin sekä patikoijille että pyöräilijöille, joskin maastopyöräilijältä vaaditaan ajoittain kokemusta osittain haastavien polkuosuuksien takia. Hiekkatietä minunkin olisi helppoa fillaroida.

Päivän viimeiset kilometrit ovat hiljaiset ja määrätietoiset. Päivämatkaksi määritellyt 13 kilometriä tuntuvat jaloissa ja kehossa juuri sen verran, että olemme valmiita leiriytymään heti, kun tavoiteltu yöpymispaikka saavutettaisiin. Ja lopulta reittimerkintätaulu kertoo, että olemme perillä!

Lehmijärven uimaranta

Olemme suunnitelleet  yöpyvämme Lehmijärven uimarannan läheisyydessä, jotta pääsemme hyödyntämään opaskarttaan merkittyä vesipistettä. Reitti-infossa yöpyminen on ohjeistettu jokaisenoikeuksien mukaan, joten valitsemme leiripaikkamme niin, että emme häiritse olemisellamme ketään.

Saavumme Lehmijärvelle ilta-aikaan, ja yleisen uimarannan palvelut ovat jo kiinni. Kesäpäivien aikana alueella on muun muassa kioski ja sauna! Jäätelöt ja löylyt jäävät siis saamatta, mutta järvi itsessään on aina auki, ja käymme virkistävällä iltapulahduksella retkipäivän päätteeksi. Suureksi onneksemme alueen käymälät ovat myös auki, enkä voi uskoa onneamme, kun huomaan niiden olevan vesivessat. Käsienpesumahdollisuuden myötä aivan ennenkokematonta luksusta!

Kyselen pikkuserkkuni tuntemuksia ensimmäisen rinkkaretkipäivän jälkeen. Jalkapohjia särkee, mutta selässä ei ole tuntemuksia. Varusteet ovat tuntuneet erittäin hyviltä, ja erityisen tyytyväinen olo on rinkan suhteen. Retkeilyreitti on ollut maastoltaan kivan vaihtelevaa, ja päiväetapista erityisesti mieleen jäi alkumatkan evästelykallio eli Ketolan kallio.

Iltaruoka valmistuu kaasukäyttöisellä retkikeittimellä, ja nautimme tyynestä kesäillasta teekupposten kanssa. Merinokerraston ja villasukkien kanssa on pehmoista antaa kehon jälleen palautua.

Kohti kansallispuistoa!

Aamulla harmahtava pilvikerros on peittänyt sinitaivaan. Pikkuserkkuni on jokseenkin innoissaan, että pääsee testaamaan kävelyä myös sadevarusteissa, sekä rinkan sadesuojaa. Ihan mahtava asenne! Ja mitäpä sitä voisi enempää harjoitusvaellukselta toivoakaan kuin sopivan vaihtelevaa säätä.

Aamupuuron ja tuoreiden mustikoiden natustamisen jälkeen puramme siis leirin, pakkaamme rinkkamme ja peitämme ne sadesuojin juuri sopivasti, kun ensimmäiset pisarat alkavat tipahdella. Kesäsade on lähes lämmin, ja matkanteko tuntuu mukavalta seikkailulta. Retkeilyreitti kulkee reilun kilometrin verran asfalttitietä, kunnes muuttuu hiekkatieksi ja kuljettaa meidät Lehmijärven itäpuolisten mökkitonttien ohitse kohti Teijon kansallispuistoa.

Pidämme Pajajärven rantaan merkityllä näköalapaikalla vähän pidempää taukoa, ja iloksemme sadekin päättää lakata. Makoilemme siis eilisen päivän malliin maisemakalliolla, syömme eväitä ja heiluttelemme varpaitamme. Eväät kuluvat sopivaa vauhtia, ja kireänä pitämäni lantiovyö on jättänyt tuntemuksia kroppaan. Tuntuu rinkkaretkeilyltä.

Viimeiset hiekkatiet

Pajajärven jälkeen viimeiset neljä ja puoli kilometriä ovat pääsääntöisesti metsässä kulkevaa hiekkatietä, jota voi halutessaan kulkea rinnatusten. Sujahdamme pikkuisen kansallispuiston ulokkeen läpi ja annamme hiekkatien johdattaa meitä edelleen. Retkeilyreitti on kokonaisuudessaan hyvin merkitty sekä polku- että tieosuuksilla, ja mieli pääsee lepäämään, vaikka keho tekeekin työtä.

Toiseksi viimeisellä eväshetkellä meneminen alkaa oikeasti painaa jalkoja, ja matkan jatkaminen tapahtuu enemmän hengen kuin ruumiin voimilla. Sovimme pitävämme kunnon lounastauon perillä Kirjakkalassa.

Lopulta metsämaisema alkaa vaihtua pieneksi kyläntapaiseksi, kun ympärillemme ilmestyy mökkejä tai taloja tiluksineen, avara niitty ja toinenkin, lopulta urheilukenttä ja seuratalo. Soikea kyltti toivottaa meidät tervetulleeksi Kirjakkalan ruukkiin, ja ilmassa on tyytyväisyyttä ja helpotusta taitetusta taipaleesta. Myös retkeilyreitin opastetaulu kertoo meidän kulkeneen 21 kilometrin matkan, ja pidämme sen suunnitellun lounastauon 300-vuotiaan padon vierellä olevien kivien takana tuulensuojassa. Paremmalla kelillä olisimme varmaankin pitäneet evästauon maisemallisesti hieman viehättävämmässä kohdassa, noin 20 metrin päässä sijaitsevalla pienellä hiekkarannalla katsellen Hamarijärveä.

Bussilla kotiin

Retkeilyreitti päättyy Kirjakkalaan, mutta meillä on vielä taivallettavana viimeinen pikkupätkä, noin 700 metriä, Teijontien varteen bussipysäkille. Meille osuu satumainen onni, sillä reiluilla vuoroväleillä kulkeva paikallisbussi saapuu luoksemme vain vartin odottelun jälkeen! Könyämme rinkkoinemme paikallisbussin eli Paikun kyytiin, ja mietin että tämä taitaakin olla ensimmäinen kerta, kun tulen julkisilla pois metsästä. Hyvä minä! Maisemat vaihtuvat vauhdikkaasti ja tiirailen ohi vilahtavaa metsää tuumien, että edellisen vuorokauden kuljimme jalkapatikassa päinvastaiseen suuntaan.

Vinkki! Toisen leiriyön voi viettää näppärästi Teijon kansallispuistossa lisäämällä retkeilyreitin loppuun Onnelannummen rengasreitin (+ 4,9 km), jonka yöpymispaikka on Hamarijärven tulentekopaikalla. Retkeilyreitin ja Onnelannummen reitin yhteispituudeksti tulee 25 km. Myös Kirjakkalan ruukkialueeseen kannattaa tutustua rauhassa.

Yhteenveto retkestä

Reitti oli tarkoituksiimme täydellinen. Hyvin merkittyä polkua ja teitä oli mukava kulkea, ja pakko tietysti kiitellä myös reitin rauhallisuutta. Kansallispuistojen ulkopuolelle toteutetut reitit, jotka mahdollisesti alkavat tai kulkevat osan matkaa urbaanissa ympäristössä, ovat usein huomattavan paljon rauhallisempia kuin tunnetummat kohteet. Voin vain arvailla kuinka paljon muita retkeilijöitä tai yöpyjiä olisimme kohdanneet, jos olisimme kulkeneet koko matkan jossakin kansallispuistossa.

Parhaiten retkeilyreitiltä mieleen jäivät ne hienot maisemaevästelypaikat, jotka hyödynsimme täysimääräisesti, pulahtaminen Lehmijärven virkistävässä vedessä ja ne muutamat lisälenkit, joita emme millään matkallamme jaksaneet kulkea. Näistä lisälenkeistä vinkkejä tuossa alempana.

Olen hyvilläni omasta puolestani rinkan kokeilun suhteen, ja vaikka kaikki tavarat eivät aivan löytäneet vielä omaa paikkaansa tai järjestystään eri lokeroissa ja taskuissa, olen tyytyväinen hankintaani, ja melko perinteisesti alan heti suunnitella hieman pidempää reissua tulevalle syksylle tämän kantovälineen kanssa.

Pikkuserkkuni on saanut monipuolisesti kokeiltua varusteitaan ja itseään rinkan kanssa. Olemme saaneet paljon oppeja ja kokeiluja eväistä, varusteista, lepäämisestä, vaatetuksesta, jalkojen teippailuista, elektrolyyteistä ja kengistä.

Salo–Teijon kansallispuisto-retkeilyreitti kannustaa etsimään ja kulkemaan muitakin pidempiä reittejä, jotka ovat vähemmän tunnettuja, ja jotka sijaitsevat kuuluisempien kohteiden ulkopuolella. Hyvä vaihtoehto on aloittaa tästä reitistä Salossa!

Ensikertaa vaeltaneen pikkuserkun huomioita:

• Matka ei tapa, vaan vauhti.
• Pidä tauko aina kun vähänkin siltä tuntuu.
• Syö ja juo joka tauolla jotain. Eväät best!
• Hernekeiton ja lihapullakastikkeen yhteensekoittaminen on täysin validi idea.
• Rinkan painon kuuluu olla lantiolla, ei olkapäillä.
• Älä kiinnitä rinkkaan mitään mikä kilisee, kolisee ja heiluu. Se alkaa ärsyttää jossain kohtaa.
• Evästauolla ota aina kengät ja sukat pois ja anna jalkojen palautua.
• Laita rakkolaastarit jalkoihin mieluummin ennakkoon kuin liian myöhään.
• Riippumaton jalkopää kannattaa nostaa ylemmäs kuin pään puoli, jotta et valu jalkopäähän.
• Valmistele kotiinpaluu ostamalla ennakkoon kaupasta jokin lempijuomasi ja lempiherkkusi. Mikään ei ole ihanampaa kuin palata kotiin ja saunan jälkeen vetää päälle omat lempparivaatteet, villasukat ja avata lempparijuoma. Itse himoitsin koko loppumatkan sitä kokistölkkiä siellä jääkaapissa.
• Ripusta kotona välineet kuivumaan heti, etteivät ne unohdu.

Näin voit varioida Salo–Teijon kansallipuisto-reittiä:

1. Vaella pidempään, kulje Teijon kansallispuiston läpi!

Salo–Teijon kansallispuisto-retkeilyreitti päättyy kansallispuiston pohjoisosaan, Kirjakkalan ruukkikylään. Kun haluat tämän jälkeen vielä jatkaa retkiäsi Teijolla ja tehdä vaelluksesta pari yötä pidemmän seikkailun, sinulla on parikin vaihtoehtoa. Voit jatkaa suoriltaan kansallispuistoon, mutta virallinen reitistö ei Kirjakkalasta johda eteenpäin, joten tässä vaaditaan kartanlukutaitoa ja suunnittelua (muista tällöin huomioida Teijon kansallispuiston säännöt). Toinen mahdollisuus on loikata paikallisbussiin, jonka kyydistä voit hypätä kansallispuistoon haluamastasi kohdasta, esimerkiksi Teijon kirkonkylältä tai Mathildedalista.

Reittivinkkejä Teijolle

Pidempää reittiä hakevat jatkavat kulkuaan etelään Rannikkoreittiä pitkin ja kääntyvät Sauruntielle. Laviakallion P-paikalta voi jatkaa eteenpäin seuraten hetken matkaa Sahajärvenkierrosta, kulkea vetolossilla sen käyttöaikana Kalasuntin laavulle, jossa on hyvä ja suosittu yöpymispaikka. Laavulta voi jatkaa eteenpäin etelään kohti Miilunnummen P-paikkaa. Tästä eteenpäin reittiä voi jatkaa Endalin laavun ja Teerisaaren kautta vielä Matildajärven maisemiin niin, että lopulta päätyy Teijon luontokeskukselle, missä jälleen voi hypätä paikallisbussin kyytiin ja palata vaikka Saloon. Endalin laavulta reittiä voi varioida vielä Tapaninkierroksen (6 km) ja Matildanjärvenkierroksen (5,5 km) avulla.

Suoran reitin pituudeksi aina Salosta alkaen luontokeskukselle asti tulee n. 33 kilometriä.

2. Viitankruunun kierros reitin alkupuolella

Lisää reittiin 7,5 km koukkaamalla Viitankruunun kierrokselle Ketolan näköalakallion jälkeen heti alkumatkasta. Reitillä on paitsi laavu ja näköala merelle, myös suuria muinaishautoja.

3. Varikattlianmäki ja Eeronpolku

Lehmijärven uimarannan jälkeen voi piipahtaa Varikattilanmäellä ja Eeronpolulla, joiden yhteinen alkupiste on Lehmirannantien varrella. Varikattilankierros on 3,2 km ja Eeronpolku 2,6 km pitkä. Reitille on selkeä opaste tien varrella ja pururatamainen alku.

4. Nuku lakanoissa!

Tämän retkeilyreitin varrella on verraton mahdollisuus nukkua lakanoissa. Ja sitä on ehkä jopa suositeltava, sillä maastossa yöpymistä tukevia retkeilyrakenteita on verraten vähän. Lehmirannan lomakeskus palvelee ympäri vuoden, ja sieltä löytyy kerta kaikkiaan myös kylpylä, jossa voi helliä kävelystä kipeytyneitä jäseniään. Lomakeskuksella on verkkosivujen mukaan useita erilaisia majoitusvaihtoehtoja.

Reitin päätepisteessä, Kirjakkalan ruukkikylässä, on kaksi majoitusplvelua; Kirjakkalan Ruukkikylä ja Kullanpuu. Mikäs sen mukavampi kuin päästä pehmeään petiin historiaa huokuvassa ruukkimiljöössä vaelluksen päätteeksi!

Teijon kansallispuiston läpi Matildaan asti vaeltaville on myös majoitusvaihtoehtoja, joista voi lukea lisää Visit Mathildedalin sivuilta. 

5. Tuplaa matka ja maisemat – kävele reitti edestakaisin

Moni ei tule ajatelleeksi kuinka erilaiselta janareitti eli yhdensuuntainen reitti näyttää ja tuntuu, kun sen käveleekin myös toisin päin. Tutulla ja hyvin merkityllä reitillä voit kääntyä takaisin lähtöpisteeseen oikeastaan milloin vain, ja vaikka reitti on kartalla sama, niin voin vakuuttaa, että maisemat ovat toiseen suuntaan erilaiset! Mikäli paluun järjesteleminen reitin toisesta päästä tai puoliväliltä on hankalaa, voit siis aivan hyvin vain yksinkertaisesti kääntyä 180 astetta ympäri ja tallustaa jo kertaalleen kuljetun matkan takaisin lähtöpisteeseen. Mikäli ehdit kulkea Kirjakkalaan asti, tulee tällä tavoin tuplatulle reitille kokonaispituutta maratonin verran, eli 42 km, ja kuten yllä mainittua, matkan aikana voit yöpyä myös lakanoissa vaikka mennen tullen. Jos kuitenkin yövyt maastossa ja kuljet rinkan kanssa, on siinä todella jo vaellusharjoittelua kerrakseen!