Vaarinnevankeitaan suoluontopolku herättelee aisteja Jämijärvellä

Lämmin keskikesän päivä on jo kääntymässä iltaan, kun pysäköimme auton Vaarinnevankeitaan uudelle parkkipaikalle Satakunnan Jämijärvellä. Olen käynyt tällä suolla aiemminkin, mutta silloin luontopolun rakennustyöt olivat vielä kesken eikä opasteita ollut. Reitillä ei ole tulentekomahdollisuutta, mutta taukopaikat (pöydät ja penkit) löytyvät suon laidalta sekä reitin puolivälistä.

• Helppo ympyräreitti 2,7 km
• Tulipaikka: Ei
• Esteetön: Ei
• Parkkipaikka kartalla (Kyrönkankaantie 1156, Jämijärvi)
• Saapuminen julkisilla: Vaikeaa, pysäkille (Jämijärvi) matkaa n. 10 km.

Nyt viitta parkkipaikalla ohjaa kohti suota ja luontopolkua. Parkkipaikalta suon laitaan on matkaa puolisen kilometriä pitkin kangasmetsän halki kulkevaa hiekkatietä. Kokonaisuudessaan reitin pituudeksi tulee 2,7 km, josta varsinaisen luontopolun osuus on n. 1,5 km.

Perinteisten luontopolkutaulujen pystyttämisen sijaan Vaarinnevankeitaan polusta on tehty taideteos, joka innostaa kävijää käyttämään kaikkia aistejaan suolla kulkiessa.

Kankaanpään taidekoulun opiskelijat ovat luoneet polulle teoksia erityisesti lapsia ajatellen, mutta ne saavat kyllä aikuisenkin pysähtymään.

Luontopolku tekee ympyrälenkin pienellä puustoisella keidassuolla. Kesäkuussa pitkospuiden molemmin puolin olisi lainehtinut tupasvillojen valkoinen meri. Nyt niistä on jäljellä enää muutama harva haituva.

Sen sijaan käännän katseeni alas rahkasammalten sekaan. Kun hidastan askelta ja katson tarkasti, erotan sammaleiden joukosta ihmeellisen punaisen kasvin. Pyöreälehtikihokki ei ole harvinainen, mutta pikkuruisen kokonsa vuoksi se jää usein huomaamatta.

Kun kihokin sitten huomaa, katse kiinnittyy sen erikoisiin lehtiin, ja niissä olevien nystykarvojen päissä kimalteleviin pisaroihin. Nämä tahmeat pisarat koituvat liian lähelle tulevien hyönteisten kohtaloksi, sillä kihokki on lihansyöjäkasvi.

Puolessa välissä pitkospuureittiä saavumme pienelle saarelle suon laidassa. Auringonvalo siivilöityy kauniisti puiden välistä, ja vaikka suolla ollaan, yhtään itikkaa ei näy missään. Tällä kertaa meillä ei ole eväitä mukana, mutta tässä voisi hyvin pitää taukoa kauemminkin.

Jatkamme matkaa, jälleen pitkospuupolkua pitkin, odottaen minkälaisia teoksia suon keskeltä seuraavaksi paljastuukaan. Seuraavalle kulkijalle voi vihjeeksi kertoa, että tällä osuudella kannattaa katsella ainakin puiden juuria.

Melkein liian pian olemme kulkeneet uudestaan suon halki ja saavumme jälleen metsän rajalle. Ennen kuin palaamme metsän halki alkupisteeseen, jäämme vielä miettimään mitä kaikkea suon näkyvän osan alla oikein piileskelee.

Kun olet Hämeenkankaalle saapunut, kannattaa retkikengät suunnata ehdottomasti myös ainakin harjun toiselta puolelta löytyville lähteille, joista voit lukea lisää täältä: Jämin harjualueen ihmeelliset lähteet: Uhrilähde ja Kylmänmyllynlähde