Turvallisuus tunturissa ja hiihtovaelluksella – kun kaikki muuttuu erämaan ehdoilla

Tätä juttua kotona kirjoittaessani olen juuri palannut eräoppaan töistäni Pohjois-Lapista. Asiakkaiden kanssa saatiin nauttia jälleen kerran aivan upeistä säistä ja maisemista, mutta myös pakkasesta ja uhkaavasta lumimyrskystä. Jälleen kerran erämaa opetti meille, että se säätelee meidän liikkumistamme, eikä kaikki aina mene niin, kuin itse on alun perin suunnitellut. Tällä kertaa haasteelliset sääolosuhteet pistivät lähes koko reittimme uusiksi. Näin ollen, koska kyseessä oli aloittelijoiden talvivaellus, meidän eräoppaiden oli juurikin turvallisuuteen vedoten otettava käyttöön suunnitelmat B ja C.

Hiihtovaelluksella ja ylipäätään talviolosuhteissa turvallisuudesta huolehtiminen on ensisijaisen tärkeää.

Pakkanen saapuu auringonlaskun jälkeen.

Ensimmäisen yön leirissä avotunturissa päästiin varsin rapeisiin pakkaslukemiin.

Jo ennen matkamme alkua kokoonnuimme asiakkaiden kanssa yhteen ja kävimme läpi tulevan reitin sekä matkalla mukana olevat turvavälineet, kuten In-Reach-viestimien käytön sekä EA-pussin sisällön ja sijainnin repussa. Jaoimme asiakkaille myös omat kartat reitistä. Lähtöä edeltävänä iltana olin kuitenkin silmäillyt useammankin sääsovelluksen ennusteita ja todennut ensimmäisen aiotun yöpymispaikkamme pakkaslukemat jokseenkin jäätäviksi (-32). Tuulen kanssa voisi tilanteesta muodostua asiakkaille hyvinkin haastava.

Niinpä meidän oli pakko tehdä retkemme ensimmäinen reittimuutos ja vaihdoimme yöpymispaikkamme vähemmän pakkasherkkään paikkaan, jossa sielläkin yöllä päästiin ihan kunnon lukemiin (mitkä kuitenkin olivat aloittelijoille vielä ihan siedettäviä). Lähellä oli myös vanha porokämppä, johon olisi voinut hakeutua suojaan, jos tilanne olisi jollain alkanut eskaloitua kylmän takia. Itselläni oli ihan lähiajoilta kokemusta kivuliaista ja pahoista paleltumista kovassa kelissä, ja vastaavaa kokemusta en halunnut missään nimessä asiakkaille tarjoilla.

Lähtöpaikassamme kävimme myös läpi ahkioiden pakkaamiset, kompassilla suunnan ottamisen sekä erannon asiakkaiden kanssa. Reippaan hiihtolenkin jälkeen tamppasimme telttojen alustat avotunturin pehmeään lumeen. Yön ennakoivia pakkasasteita alkoi jo näkyä värikkäässä auringonlaskussa. Erämaassa kaikki pakollinen, kuten suojan kasaaminen, on hyvä saada aikaiseksi ennen pimeän ja pakkasen tuloa, sillä auringon laskettua on talvella todella kylmä. Jos siihen lisätään vielä reipas tuuli, on aivan jäätävän kylmä. Niinpä suojan rakentaminen (tässä tapauksessa teltta) on äärimmäisen tärkeää.

Pakkasen myötä revontulet tanssivat pohjoisella taivaalla.
Revontulien tanssia ja kiemurtelua yötaivaalla voisi seurata loputtomiin.

Tunturissa sää määrittelee matkan pituuden ja reitin.

Jos tunturit ovat aivan sumun peitossa, ei sinne kannata ilman rautaista suunnistustaitoa lähteä pyörimään. Eikä välttämättä silloinkaan, jos ei ole ihan pakko.

Yöllä revontulet tanssivat taivaalla loputonta piirileikkiään, ja lopulta nukahdin telttaani niiden vielä välkkyessä ulkona. Toivoin asiakkaiden selviävän ensimmäisestä yöstään hyvin ja olimme sanoneet, että meitä oppaita saa kyllä häiritä, jos alkaa yöllä olla mitään ongelmia. Kaikki vaikuttivat kuitenkin lepäilevän teltoissaan rauhallisesti.

Teltta tunturissa sumuisena aamuna.

Aamu valkenikin sitten kohtuullisessa pakkasessa ja tuntureiden osana varsin pilvisenä. Vietin hyvän tovin itseni kanssa miettien sumun aiheuttamaa ongelmaa. Ei vaikuttanut lainkaan hyvältä ajatukselta kuljettaa erämaasuunnistuksessa kokemattomia ihmisiä kahden sumuisen tunturin ylitse, mahdollisesti hyvin sumuiseen laaksoon. Niinpä päätin muuttaa reittiämme vähemmän sumuiselle alueelle ja siihen osaan tunturirivistöä, joka ei ollut sumun peitossa. Vedenkeittelyn lomassa, viestittelin reittimuutoksestamme yhteyshenkilöllemme sivistyksen parissa, jotta jollain olisi selkeä kuva siitä, että emme ole alkuperäisellä reitillä.

Hiihtovaelluksessa ei ole tarkoitus ahnehtia sokeasti kilometrejä. Jaksamista täytyy säästää myös leirielämää varten.

Avotunturissa voi selkeäkin sää muuttua nopeasti ja reitti kadota lumen alle.

Kerroimme asiakkaille reittimuutoksesta toisen oppaamme kanssa ja näytimme uuden kohteemme kartasta, johon sisältyisi vain yhden tunturin ylitys ja hiihto melko tasaista reittiä kohteeseemme, jossa viettäisimme seuraavat kaksi yötä. Lähtiessämme liikkeelle ahkiot jonossa, tarkkailin luonnonmerkkejä ympärillämme ja myös sitä, miltä lumi näytti ja kuulosti. Eräoppaan roolissa näen maiseman hieman eri tavoin kuin mukana asiakkaan roolissa olevat; esimerkiksi lumessa on lukuisia eri nyansseja, mikä lämpötilojen muutoksiin yhdistettynä voi merkitä monia eri asioita retken onnistumisen kannalta. Nyt lumi oli kuitenkin helposti hiihdettävää, mutta selkeästi höttöistä ja irrallista, sekä ”huokailevaa”. Lisäksi olin tutustunut alueen lumivyöryennusteisiin ennalta ja todennut vyöryriskin olevan selkeästi koholla.

Näin ollen olin jo ennalta päättänyt välttää ehdottomasti lumivyöryn riskialueita asiakasryhmän kanssa, enkä kyllä niihin tunge omilla retkillänikään. Monet myös ajattelevat lumivyöryriskin olevan vain korkeilla tai jyrkillä alueilla, mutta myös kulku- ja kasautumisalueet (kuten kurujen pohjat) kuuluvat riskivyöhykkeeseen.

Lumivyöryjä voi välttää hyvin seuraavilla neuvoilla

Listan lähde: Luontoon.fi

  • Kulje merkityillä reiteillä tai hiihtokeskuksen rinnealueella
  • Kulje loivemmilla (alle 25 asteen) alueilla, kaukana jyrkistä rinteistä
  • Kulje harjanteita ja korkeampia muotoja pitkin
  • Ole erityisen tarkkana luonnonvaraisilla rinteillä huonolla näkyväisyydellä – ympärillä olevan maaston arviointi on hankalaa
  • Tiedä missä olet! Lue karttaa ja käytä puhelimen maastokarttasovelluksia. Älä tukeudu pelkästään puhelimeen, vaan ota mukaan myös paperikartta.
  • Lumivyöryjä ei voi ennustaa, mutta retkeilijä voi oppia tunnistamaan niiden on varoitusmerkkejä:
    • Rinteen suunta ja profiili: Suurin lumivyöryriski on suojanpuoleisilla rinteillä, joiden päälle on muodostunut lumilippoja, sekä rinteillä, joiden kaltevuus on yli 25 astetta.
    • Sää: Onko viime päivinä satanut runsaasti lunta eli yli 30 senttimetriä päivässä, tai onko kova tuuli liikuttanut ja kasannut lunta viime päivinä? Onko satanut vettä? Onko ollut huomattavia lämpötilan nousuja? Paistaako aurinko suoraan rinteeseen?
    • Lumen äänet: Kun lumi päästää painuessaan huoahtamiselta kuulostavan äänen, on lumivyöryvaara suuri.
Kaltevuus lisää lumivyöryn riskiä, mutta ei ole pelkästään ainoa tekijä sen synnyssä.

Hiihtovaelluksessa kannattaa myös sääolosuhteiden huomioimisen lisäksi muistaa, että hiihtokilometrejä ei kannata ahnehtia liikaa, koska voimia ja jaksamista täytyy olla jäljellä myös leirin pystyttämistä varten perillä. Sää voi myös muuttua hankalaksi äkillisesti ja et pääse edes perille sinne, minne olet alun perin aikonut. Silti voimia ja jaksamista täytyy olla myös suojan hätäpystyttämistä varten.

Itse olen muutaman kerran joutunut vasten tahtoani totaaliseen white -out-tilanteeseen ja voin sanoa, että se kylmäsi ihan kokenuttakin vaeltajaa. Toinen myrskyistä oli niin kova, että en erottanut ojennettua käsivarttani kasvojeni edessä. Lopulta hiihdin kompassisuunnalla ja kartan avulla melkein lähellä olleen olleen porokämpän ovesta sisään. Siinä adrenaliinimyrskyssä, ei tulien teosta kamiinaan meinannut tulla mitään, sen verran kädet tärisivät koitoksen jäljiltä ja sydämmenlyönnit kuuluivat korvissa asti.

Juuri kun luulit, että voi hengähtää, niin erämaa yllättää jälleen.

Eräoppaalla on hymy herkässä, kun kaikki on mennyt hyvin. Takaraivossa kuitenkin jyskyttää alituinen huoli asiakkaiden turvallisuudesta.
Kauniilla ilmalla teltan absidista kelpaa katsella maisemia ja juoda vaikka kuppi kuumaa teetä.

Reippaan tunturihiihtelyn jälkeen saavuimme uuteen kohteeseemme, joka sijaitsi erämaajoen varrella. Maaston tasaisuudesta johtuen lumivyöry ei ollut alueella konkreettinen riski, mutta puissa roikkuvat tykkylumen rippeet sitäkin suurempi riski. Asiakkaat kuitenkin tamppasivat taitavasti telttapaikkansa kauas lumisista oksista. Muutaman kymmenen kilon tykkylumikasa yöllä teltan katosta sisään on melko ikävä ja vaarallinenkin yllätys. Kerroimme myös vesistöjen ”kylmentävästä” vaikutuksesta asiakkaille tulevaa yötä varten. Vesistöjen lähellä saattaa pakkasella olla todella kovaa hyytävyyttä, joka on kosteudesta johtuvaa ja ulottaa kyllä lonkeronsa joelta melko pitkälle myös metsän suojiin.

Tasaisenmaan telttapaikalla ei ainakaan lumivyöryt uhkaa.
Talvitelttailussa kannattaa pukea päälle riittävästi vaatetta nukkumaan mennessä. Vaatekerroksia on helpompi poistaa, kuin alkaa etsiä kaikkien pussukoiden ja nyyttien keskeltä yöllä lisää.

Seuraava yö erämaajoen rannalla osoittatuikin melkoisen hyytäväksi. Kaikki kosteus jäätyneen joen uomasta tuntui suorastaan ryömivän ympäri sen reunoille ulottuvaa mäntymetsää. Itselläni oli melko järeä talvimakuupussi mukana ja muukin varustus sen sorttista, että kylmä ei kyllä ollut. Lisäksi olin syönyt todella tukevan iltapalan, mikä pitää väsymyksestä ja energiavajeesta johtuvan hytinähorkan nukkumaan mennessä poissa. Monille (varsinkin naisille) tulee usein yllätyksenä, kuinka paljon illalla ennen telttaan kömpimistä kannattaa syödä. Pekoniateria ei ole todella kylmissä olosuhteissa lainkaan liioittelua, ja ainakin oma kroppani tuntuu silloin toimivan niin kovalla polttoroihulla, että pekonirasvojen jämähtämisestä verisuoniin tuskin tarvitsee olla kovin huolissaan.

Jokseenkin rapsakan yön jäljiltä kömmimme teltasta ulos uuteen päivään, joka oli jälleen hyvin aurinkoinen. Osa porukastamme jäi leiriin lepäilemään ja muiden kanssa suuntasimme päiväretkelle läheiselle tunturille. Asiakkaiden ihastellessa maisemaa ja koskemattomia lumia, en itse oikein pystynyt samalla innolla tilanteeseen suhtautumaan. Eräoppaan silmin nimittäin tilanteessa näkyi sään ja maaston yhdistelmissä useita selkeitä lumivyöryvaaran paikkoja. Niinpä ohjeistinkin asiakkaat melko tiukasti hiihtämään joen vartta yhteisessä jonossa ja kapusimme tunturin laelle mahdollisimman loivaa reittiä, jossa vyöryvaaraa ei olisi.

Toinen eräoppaamme Elina nauttii aurinkoisesta kelistä.

Ylhäällä tunturin laella näkymä ulottui pilvettömästä säästä johtuen silmän kantamattomiin. Yritin itsekin nauttia hetkestä, mutta päässäni pyöri jo seuraavan päivän keli, joka tulisi olemaan jotain täysin muuta. Alueellamme ei ollut normaalia puhelinkenttää, mutta seurasimme tiiviisti kollegani kanssa sääennusteita In-Reach-viestimiemme avulla. Viimeisin ennuste oli luvannut alueelle totaalista lumimyrskyä. Ennusteessa oli suuntaa antava kellonaika myrskyn nousulle, mutta siihen ei voinut sokeasti luottaa. Niinpä päätin seuraavana aamuna nostaa porukkamme suksille hyvissä ajoin, jotta emme myrskyn noustessa olisi ainakaan avotunturissa enää.

Tulenteko on yksi tärkeä taito. Tässä tulentekoa sukset jalassa erämaa-alueella.

Myrsky nousee ja paljon luultua aikaisemmin

Aamulla taivas avautui erämaassa tasaisen harmaana. Olimme ryhtyneet aamutoimiimme leirissä jo hyvissä ajoin auringon nousun aikaan. Itselläni on jo tietty rutiini heräämisen jälkeen aamutoimissa ja teltan purkamisessa, joten voisi sanoa, että tavarat ovat ahkiossa ja retkikuntateltta sidottuna ahkion päälle noin 40 minuuttia heräämisen jälkeen. Sisältäen myös aamupalan nauttimisen samalla. Asiakkaat olivat myös melko ripeitä, sillä ketään tuskin houkutti nouseva lumimyrsky.

Keli voi vaihdella tunturissa ja erämaassa varsin nopeasti ääripäästä toiseen. Kannattaa siis olla valmiina muutoksiin sekä reitissä, että aikataulussa.

Olimmekin lähes täysin aikataulussa, kun otimme ensimmäiset ahkionvedot erämaajoen rannalta kohti asutusta. Edessämme oli silti vielä noin 15 kilometrin hiihtomatka ja yksi tunturinylitys. Uhkaavan sään vuoksi ei taukoja juuri pidettäisi, lukuun ottamatta pakollisia termarijuomataukoja ja yksittäisiä energiapatukan puraisuja povitaskusta.

Kiivetessämme ylös jyrkähkön tunturin rinnettä, näin taivaanrannassa tummansinisen viivan. Lumimyrsky matkusti jo kovaa kyytiä suuntaamme ja olisi vain ajan kysymys, milloin se olisi päällämme. Olin varmuuden vuoksi kertonut asiakkaillemme ”turvasuunnan” kompassista, jos joutuisimme eroon toisistamme myterissä. Tavoitteena oli kuitenkin siinä tilanteessa hiihtää tiukasti jonossa ja silloin kenenkään ei olisi lupa sooloilla nopeampaa muiden edellä. Eritahtisesti etenevän hiihtojonon ongelma on kuitenkin eräoppaille tuttu haaste, ja siksi vaelluksilla onkin aina kaksi opasta.

Kevyet lumihiutaleet alkoivat sulaa kasvoilleni, kun vedin naama punaisena ahkiotani ylös tunturin rinnettä. Sivusilmällä seurasin ilman sakenemista ja näkymän muuttumista yhä huonommaksi. Saavutimme tunturin laen kuitenkin juuri ajoissa ja pahin lumisade alkoi vasta laskettuamme mäkeä alas. Alavalla maalla lumisade ei vienyt näkyvyyttä niin totaalisesti kuin ylhäällä tunturissa.

Kun lopulta saavutimme lähtöpaikkamme, lumisade oli jo todella sakeaa. Kuitenkin, meitä tuli vastaan edelleen useita ahkiokuntia, jotka suuntasivat täysin ilman pelkoa sakeaan valkeuteen kohti tuntureita. Lisäksi näimme yhden evakuointikelkan, joka oli kiireellä menossa hoitamaan pelastustehtävää erämaahan.

Kun illalla makasin turvallisesti majapaikassani lämpimien vällyjen alla, kuuntelin ulkona lähestyvän helikopterin ääntä. Se tiesi todennäköisesti jälleen nääntyneen vaeltajan tuomista takaisin sivistyksen pariin kauniista, mutta myös armottomasta erämaasta. Toki saattoi olla kyseessä sattumanvarainen sairastuminen tai loukkaantuminen. Mielestäni monelta kuitenkin nykyään puuttuu terve kunnioitus erämaaolosuhteita kohtaan. Miksi yritämme taivuttaa sen omaan tahtoomme suorittamalla? Erämaassa nimenomaan mitataan oma taitomme mukautua vallitseviin olosuhteisiin ja kykymme selviytyä niistä.

Lumimyrskyssä laskettelulasit ovat tarpeen. Koska lumimyrskyssä on harvoin aikaa kuvailla, on tämä tilanne täysin lavastettu.

Kristiina Latvala, Eräopas, Vanamo Hiking

Kuvat: Kristiina Latvala ja osa asiakkaiden kuvia, joihin saatu lupa käyttöön.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.