Tunnelmallinen retkikuva – näin se syntyy!

Varmaan suurin osa meistä retkeilijöistä kantaa mukanaan jonkinlaista kameraa. Instagramiin, blogeihin ja Facebookin eri ryhmiin tulee solkenaan kuvia ihmisten retkiltä. Valokuvaamista voi harrastaa monella eri tavalla. Joku haluaa saada dokumentoitua mahdollisimman luonnollisesti maisemia, ihmisiä ja retkiään, joku toinen ottaa luovemman ja taiteellisemman tavan käyttäen vaikkapa reilua kuvankäsittelyä tai Instagramin filttereitä.

Miten otetaan tunnelmallinen retkikuva? Tekisi ensin mieli sanoa, että en tiedä, mutta onhan siihen olemassa joitakin sääntöjä. Joka tapauksessa helppoa se ei ole, muutenhan meillä kaikilla olisi pelkästään upeita, tunnelmallisia kuvia kaikki paikat täynnä.

Olen kuvaillut kännyköillä siitä asti kun ensimmäinen Nokian kännykkäkamera tuli kauppoihin. Katsoisin kuitenkin valokuvausharrastukseni alkaneeni vasta heinäkuussa 2014, kun väänsin rohkeasti järjestelmäkamerani ohjelmavalitsimen pois AUTO-asennosta. Siitä alkoi uusi maailma.

Katsoisin helpoimmaksi tavaksi oppia valokuvaamaan opettelemalla kameran manuaali- ja puolimanuaaliasennon käytön. Hyviä opetussivustoja löytyy paljon internetistä, itse opettelin Mikko Saaren opeilla perusteet ja sen jälkeen katselin Digital Photography Schoolin tutoriaaleja. Käytännössä on opeteltava kolme tekijää: ISO-arvo, suljinaika ja aukko. Ne sisäistää kyllä äkkiä. Yksi pieni asia kerrallaan ja paljon toistoa. Kun homma onnistuu jo unissaankin, niin sitten siirtyy seuraavaan.

Valitse kamerasi käyttötarkoituksen mukaan.

Valitse kamerasi käyttötarkoituksen mukaan.

Tarkoituksiin sopiva kalusto

Kamera on se työkalu, jolla kuva otetaan. Työkalu valitaan sen mukaan, mitä työtä ollaan tekemässä. Monesti hyvissä olosuhteissa kuvatusta kuvasta ei erota onko se otettu kännykällä vai järjestelmäkameralla. Kun kuvia otetaan hämärässä, kohde liikkuu tai on todella kaukana, aletaan tarvita kameraan enemmän ominaisuuksia.

Jos kuviaan ei halua käsitellä tai haluaa tehdä vain pieniä säätöjä, kannattaa ottaa JPG-kuvia. Jos innostuu kuvankäsittelystä, on RAW-kuva parempi vaihtoehto, koska siinä on enemmän käsittelyvaraa.

Myös erilaisia kuvaan suoranaisesti vaikuttamattomia ominaisuuksia on tarjolla, kuten muun muassa GPS-paikannus, kääntyvä näyttö, Wi-fi yhteys tai sääsuojaus. Pitkillä retkillä pitää myös miettiä painoa: haluaako kantaa useamman kilon kuvaustarviketta vai korvaako sen kenties yhdellä yleiskäyttöisellä pokkarilla, tai jotain siltä väliltä?

Itselleen oikean kameran valitseminen retkille on aina kompromissi rahan, painon ja kuvanlaadun kanssa.

Vanhalla älypuhelimella otettu kuva. Toimii aivan hyvin, kun kuvaa ei tulosteta julisteeksi.

Vanhalla älypuhelimella otettu kuva Norjan Lofooteilta. Toimii aivan hyvin, kunhan kuvaa ei tulosteta julisteeksi.

Tunnelmaa kuviin ihmisillä, eläimillä ja asettelulla

Nykyajan digitaalisilla kameroilla voi huoletta roiskia muistikortit täyteen kuvia ja tarkastella niitä sitten kotona. Kuitenkin jo kuvaa ottaessa olisi hyvä miettiä hiukan, ennen kuin painaa laukaisinta. Mitä varten olen kuvaa ottamassa? Mitä haluan kuvallani kertoa? Mikä kuvassa on pääosassa?

Kolmanneksien sääntö.

Kolmanneksien sääntö on yksi suosituimmista sommittelussa käytetyistä säännöistä.

Kun näitä hetken miettii, alkaa jo hahmottaa, miten kuvan haluaa sommitella. Yleisin sääntö sommittelussa on niin sanottu kolmanneksien sääntö. Horisontti on hyvä rajata jomman kumman vaakaviivan kohdalle, ja viivojen risteyskohdat ovat hyviä paikkoja pääosan esittäjälle. On myös hyvä muistaa, että yleensä silmä etsiytyy valokuvissa kirkkaille, kontrastikkaille alueille.

Kuviin saa usein hyvin lisättyä tunnelmaa, kun niissä esiintyy ihmisiä tai eläimiä. Jos paikka, ihminen tai eläin on katsojalle tuttu, on kuvassa paljonkin tunnelmaa, mutta jos katsoja ei tunnista mitään näistä, on tunnelma osattava tehdä muutoin. Hieno maisema ja kaunis malli auttavat aina asiaa.

Olisiko kuva parempi, jos tyhjä tila olisi vaeltajan edessä?

Olisiko kuva parempi, jos tyhjä tila olisi vaeltajan edessä?

On olemassa myös sääntö, että mallin katseen suunnassa pitäisi olla enemmän tilaa kuin takana. Jos yllä näkyvä kuva rajattaisiin sääntöjen mukaan, pitäisi vaeltaja sommitella taaemmaksi, kasvot kuvitteellisien viivojen risteyskohtaan. Vai haluaako kuvaaja tässä viestittää, että takana näkyvä tunturi on ylitetty?

Kun säännöt on oppinut, niitä voi alkaa rikkoa. Valokuvaaminen on monelle luovaa toimintaa, ja tarkkaan sääntöjen mukaan kuvaaminen tappaa luovuuden.

Aurinko pitäisi pitää selän takana, jotta kohde saisi valoa. Tämä on yleinen sääntö monesta oppaasta.

Monessa oppaassa neuvotaan pitämään aurinko kameran takana, jotta kohde saisi valoa. Hallittu vastavaloon kuvaaminen kuitenkin luo usein hienoa tunnelmaa.

Leikittele valolla ja perspektiiveillä

Valokuvaaminen on tosiaan nimensä mukaisesti valon kuvaamista. Aurinko on hyvä pitää monasti selän takana, jotta kuvat olisivat valoisia, mutta itseasiassa vastavaloon kuvaaminen tuo kuviin helposti aivan toisenlaisen tunnelman.

Auringonlaskut ja nousut ovat monelle tuttuja kuvauskohteita. Kun auringonvalo tulee alhaalta, ovat varjot usein kaikkein hienoimmillaan ja juuri näinä hetkinä saa maagisia kuvia. Jos sinulla on aikaa mennä vaikkapa suon tai vesistön rannalle kuvaamaan aikaisin aamulla tai myöhään illalla, saat aivan varmasti upeita kuvia.

Kamera on tässä kuvaa ottaessa aivan pitkospuun päällä.

Kamera on tässä kuvaa ottaessa aivan pitkospuun päällä.

Jos kuvaat aina silmiesi korkeudelta, voivat kuvat jäädä hiukan tylsiksi. Monesti kuva muuttuu heti aivan täysin, kun kyykistyt hiukan tai asetat kameran vaikkapa ihan maahan kiinni. Kääntyvä näyttö auttaa tässä monesti, mutta kukapa sitä ei suossa makaisi muutaman minuutin saadakseen hyvän valokuvan?

Jos taas omistat vaikkapa kamerakopterin, saa sillä kuvia kivasti ylhäältä päin.

Todella lyhyt syväterävyys tuo tunnelmaa kuvaan korostaen kohdettaan.

Todella lyhyt syväterävyys tuo tunnelmaa kuvaan korostaen kohdettaan.

Tunnelmaa kuviin saa usein myös ottaen lähikuvia luonnosta. Monesti pehmeä tausta, eli lyhyt syväterävyys tekee mukavan tunnelman. Taustaa saa sumennettua ottamalla kohteen mahdollisimman lähelle kameraa. Jos kamerasta saa aukkoa säädettyä, säädä f-arvo mahdollisimman pieneksi (aukko isoksi) ja jos on mahdollisuus valita polttoväli, niin valitse mahdollisimman pitkä polttoväli (iso mm-lukema).

Pimeään aikaan on tunnelmaa. Nuotiokuvat tuovat aina retkimuistoja mieleen.

Pimeään aikaan on tunnelmaa. Nuotiokuvat tuovat aina retkimuistoja mieleen.

Pimeällä kuvaaminen on haastavaa. Onnistuneisiin kuviin tarvitsee yleensä kameralle jalustan, joka mahdollistaa pidempiä valotusaikoja kuvaamiseen. Kaikissa kameroissa ei pääse itse muuttamaan valotusaikaa ja halvemmissa kameroissa kuvaan muodostuu helposti häiritsevää kohinaa eli tietynlaista rakeisuutta.

Pimeäkuvaukseen soveltuvat kamerat ja objektiivit ovatkin sitten jo kalliimpia. Valovoimaisella objektiivilla saa myös nopeamman valotusajan valoisalla, joten se soveltuu paremmin myös liikkeen kuvaamiseen.

Jos pitää vielä kuvata pitkälle, kuten lintukuvaamisessa usein, niin objektiiveille alkaa tulla jo roimasti hintaa.

Kuvalla voi tehdä "kehykset" puun oksista.

Valokuvalle voi tehdä myös ”kehykset” puun oksista.

Usein hyvä maisema tai kohde voi jo tehdä itsessään tunnelmallisen kuvan. Joskus kuitenkin pitää keksiä jotakin tavallisuudesta poikkeavaa. Valokuvaamisessa onkin hauskaa, kun alkaa oivaltaa uusia asioita. Ei mene yleensä pitkään, kun alkaa nähdä paikkoja valokuvauksellisesti jo ilman kameraakin.

Joskus asioita oivaltaa vasta jälkikäteen, kuvaa tietokoneelta katsoessaan. Se parasta onkin, että ikinä ei ole valmis kuvaaja ja oppimista on aina.

Valokuvien käsittely on sekin taitolaji

Meillä kaikilla on oma makumme kuvan jälkikäsittelylle. Monen mielestä kameran sisäinen käsittelyohjelma on jo tarpeeksi, mutta jotkut haluavat käsitellä kuvansa itse.

RAW-kuva ennen ja jälkeen käsittelyn. Kuva on valotettu niin, että tumma ja kirkas osuus valottuvat kennolle.

RAW-kuva ennen ja jälkeen käsittelyn. Kuva on valotettu niin, että tumma ja kirkas osuus valottuvat kokonaan kennolle.

Yllä oleva kuva on valotettu niin, että taivas näyttää kirkkaalta ja maasto tummalta. Tämä on usein ongelmallista ilman kuvankäsittelyä, koska taivas palaa helposti puhki eli menee korjaamattoman valkoiseksi, jos kuva valotetaan maan mukaan. Jos taas kuva valotetaan taivaan mukaan, niin maasto on helposti liian tummaa. Kuvankäsittelyllä voidaan erikseen vaalentaa maastoa ja tummentaa taivasta, jotta kuvan saa luonnollisemmaksi.

Kuvankäsittely antaa myös mahdollisuuden vetää asiat liian pitkälle ja usein aloittelevan kuvankäsittelijän ensimmäisinä vuosina tätä tapahtuukin. Se, että onko kuvaa käsitelty liikaa tai liian vähän, on aina jokaisen henkilökohtainen mielipide ja aiheuttaa paljon eripuraa esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Oma mielipide on, että jokainen tehkööt kuvilleen mitä haluaa, oma tyyli löytyy aina sitten aikanaan. Mukavaa, että valokuvaamiseen suhtaudutaan intohimoisesti, mutta olisi kiva antaa kaikille oma taiteellinen vapaus.

Kuva on yhdistelmä kahdesta erillisestä kuvasta. Veneet ja vesi on toisesta ja taivas toisesta.

Kuva on yhdistelmä kahdesta erillisestä kuvasta. Veneet ja vesi on toisesta ja taivas toisesta.

Kun puhutaan kuvienkäsittelystä, alkaa jossain vaiheessa hämärtymään raja, onko se enää käsittelyä vai meneekö jo manipulaation puolelle. Yleensä tapana on, että jos kuva koostuu useammasta valotuksesta, siitä ilmoitetaan kuvan yhteydessä. Onko se sitten enää valokuvaamista vai digitaidetta?

Yllä olevan kuvan olen yhdistänyt kahdesta valokuvastani. Taivaskuvan olen kuvannut Turun Ruissalossa ja venekuva on otettu Ruunaan koskien läheisyydessä, Neitijärveltä. Itse kutsun näitä komposiittikuviksi.

Maisemakuva ulkomailta, kuvaa on käsitelty ronskisti ja värimaailmaa muutettu NIK-collectionilla.

Maisemakuva ulkomailta. Kuvaa on käsitelty ronskisti ja värimaailmaa on muutettu NIK-collectionilla.

Kuvankäsittelyohjelmissa on eroja

Monelta kameravalmistajalta löytyy omat ilmaiset kuvankäsittelyohjelmat. Joitakin muita ilmaisia ohjelmia löytyy myös internetistä. Kuitenkin yleisimmin käytössä oleva ohjelmisto löytyy Adobelta. Adoben Lightroom on helppokäyttöinen kuvankäsittelyohjelma, jossa on otettu myös hyvin huomioon kuvien arkistointi. Lightroomia sai ennen ostettua erikseen kertamaksulla, ja näitä vanhoja lisenssejä voi jostain löytää edelleenkin.

Photoshop on hiukan edistyksellisempi kuvankäsittelyohjelma. Sillä voi tehdä paljon asioita, joihin Lightroom ei pysty, kuten esimerkiksi päällekkäisiä tasoja, tasomaskeja, tekstiä, pensseleitä ja niin edelleen. Itse olen ostanut Lightroom + Photoshop Creative Cloud-paketin, joka on kuukausimaksullinen (tällä hetkellä 12,39€/kk).  Paketti tietysti tulee pidemmällä tähtäimellä kalliiksi, mutta koen hinnan kuitenkin siinä mielessä halvaksi, että pystyn sillä parantamaan kuvien laatua paljon halvemmalla kuin sijoittamalla kalustoon.

Lightroomin kuvien arkistoiminenkin käy näppärästi. Löydän haluamani kuvat sekunneissa, kun merkkaan kuviin paikat ja ihmiset. Lightroom on myös turvallinen ohjelma siinä mielessä, että RAW-kuvat säilyvät koskemattomina kovalevyllä. Ohjelma ei nimittäin oikeasti tee muutoksia kuvien päälle, vaan se muistaa säädöt ja se lisää ne vain kuviin, jotka muutetaan JPG-kuviksi. Yhdestä RAW-kuvasta voi tehdä useamman virtuaaliversion ja poistaa halutessaan kaikki säädöt yhdellä napin painalluksella.

Huhtikuun alussa suosittu NIK-Collection muuttui ilmaiseksi. Tämä on ollut suosittu Lightroom- ja Photoshoplisäosa monella ammattilaisellakin. Kannattaa kokeilla!

Yksi iso tekijä kuvien käsittelyssä on terävyys. Moni ei tule ajatelleeksi, että monet järjestelmäkamerat tekevät todella isoja kuvia. Tietokoneelta niitä katsoessasi ne skaalautuvat näytölle pienemmäksi mitä oikeasti ovat, alkuperäinen kuva voi olla vaikkapa kuuden näytön kokoinen oikealta kooltaan. Kun ison kuvan muuttaa pieneksi, kuvan terävyys hiukan katoaa ja se pitää terävöittää uudelleen.

Myös eri tietokoneohjelmat näyttävät kuvia eri lailla. Lightroomiin voi laittaa valmiit asetukset: kun ”exporttaat” sieltä kuvan ulos, niin se optimoi kuvan valmiiksi vaikkapa Facebookin näyttöasetuksille sopivaksi. Facebook pakkaa valokuvat automaattisesti varsin pieneen pakettiin ja jos vertaa kahta kuvaa, toinen on optimoitu ja toinen suoraan kamerasta, niin ne näyttävät Facebookissa aivan erilaisilta. Tuhansien eurojen laitteilla kuvattu kuva voi näyttää huonommalta kuin kännykkäkuva.

Sininen hetki, pimeää, vastavalo, auringonlasku, oksat raameina ja rakastunut pari.

Sininen hetki, pimeää, vastavalo, auringonlasku, kaunis maisema, oksat raameina ja rakastunut pari. Mahdollisuuksia tunnelmalliseksi kuvaksi.

Pyydä rohkeasti palautetta kehittymisen tueksi

Usein puhutaan, että ihminen on joko lahjakas jossakin tai sitten ei. Varmasti totta, mutta itse uskon opetteluun, harjoitteluun ja työntekoon. Jos haluaa kehittyä hyväksi valokuvaajaksi, näkisin tärkeäksi, että on intohimoa ja innostusta tähän harrastukseen. Sen jälkeen pitää olla halua oppia uutta, ja jokainenhan meistä oppii asioita, kun vaan paloa löytyy.

Moni saattaa hokea itselleen, että ”en minä mitään opi”, silloin sitä asettaa itselleen esteitä oppimiselle. Melkein väitän, että kukaan huippuvalokuvaajista ei osannut heti aloittaessaan ottaa huikeita kuvia. Vaikka olisi kuinka lahjakas, niin harjoittelu tekee mestarin.

Kun valokuvauksesta on hiukan päässyt jyvälle, niin suosittelen julkaisemaan kuviaan rohkeasti vaikkapa Facebook-ryhmissä ja pyytämään palautetta. Tässä kohtaa alkaa olla se hetki, jossa kehittyminen hidastuu tai loppuu kokonaan monella. Alkuun tuntuu todella pahalta, kun se omasta mielestä täydellinen kuva ei ollutkaan muiden mielestä täydellinen. Omille kuvilleen sokeutuu todella helposti ja rakentavaa palautetta on vaikea ottaa vastaan.

Nopea tie kehittymiseen on ottaa palautteista se oleellinen irti ja kyetä olemaan arvosteltuna. Kehitys menee silloin hyvää vauhtia eteenpäin, jos puoli vuotta takaperin ottamasi kuvat alkavat näyttää jo huonoilta.

Valokuvaus (1 of 1)-21

Tässä oli muutama vinkki sinne retkille! Pitäkää hauskaa ja ottakaa paljon kuvia!

3 replies
  1. Tuomo Kesäläinen
    Tuomo Kesäläinen says:

    Hyvä ja hyödyllinen juttu, olet kyllä oikea mies tämän artikkelin taakse sillä upeat kuvasi ovat törkeällä ja murskaavalla ylivoimalla kärkisijalla retkipaikan kuvakavalkadissa!

    Vastaa
    • Caide
      Caide says:

      Voi kiitos paljon! Oppimista toki minullakin vielä paljon edessä, mutta sepä tässä mukavaa onkin, kun harrastus ei käy ikinä liian helpoksi.

      Vastaa
  2. maaritjohanna
    maaritjohanna says:

    Komppaan edellistä kommentoijaa! Valokuvaus kiinnostelee tosi paljon, mutta ei ole oikein vielä kunnollista ammattilaiskameraa tai kuvankäsittelyn osaamista. Tästä sai hyviä vinkkejä. Ehkä mieki vielä joskus osaan ottaa noin upeita otoksia!

    Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa käyttäjälle Caide Peruuta vastaus

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.