Touruvuoren rappurinne, Palokka

Touruvuoren lumisella luontopolulla, Jyväskylä

Touruvuoren luontopolun kyltti

Luontopolkuja tavataan tallata enemmän sulan maan aikaan, mutta aika monelta löytyy jalanjälkiä, joita voi seurata myös talviaikaan. Joskus voi itsekin päästä polun avaajan paikalle. Otin lumisateisen kävelylenkkini kohteeksi noin 7 kilometriä Jyväskylän keskustasta pohjoiseen Palokassa sijaitsevan Touruvuoren luontopolun, jolla olin käynyt aiemmin syys- ja kesäaikaan. Polun reittiä uusittiin kesällä 2013.

Touruvuoren luontopolun opastaulu

Luontopolun lähtöpaikka löytyi ladun takaa, seurattuani lumen alle peittynyttä keltakärkistä nuolta kuusikon puolelle. Onneksi oli muistikuva siitä, mistä luontopolku alkaa! Lähtöpisteen kartta ja opasteet ovat esimerkillisen hyvässä kunnossa. Suositus on, että reitti kierretään myötäpäivään, joten lähdin tallaamaan siihen suuntaan. Lumeen piirtyneistä jalanjäljistä näin, että en ollut päivän ensimmäinen kulkija. Polku-ura erottui lumesta selvästi.

Touruvuoren luontopolulla on 20 rastitaulua, joista ensimmäiset tulivat vastaan pian lähdettyäni reittiä seuraamaan. Lumi tosin oli takertunut sen verran hyvin tarinoita peittävien kalvojen pintaan, että olisi pitänyt olla jääraappa matkassa, jos olisi meinannut jokaiseen tiedonjyväseen perehtyä.

Lumikuuset Touruvuoren luontopolulla

Kuin palkintona paikalle saapumisesta pilkotti aamun pyryharmaan taivaan pilvien lomasta yhä enemmän sinistä. Ja jopa auringon kultaisia säteitä. Ylleni kaareutuvat männyn- ja kuusenlatvat hiutalehuntuineen saivat mieleni miltei joulutunnelmiin. Vain poro ja pukki puuttuivat. Ei Keski-Suomestakaan tarvitse napapiirin toiselle puolelle saakka kirmata, jotta voi nauttia talven ihmemaasta! Se voi löytyä ihan läheltä, kun vain astahtaa metsään.

Kostea ja sateinen talvi oli kerryttänyt lammikoita lukuisien puiden juurelle. Niinpä ei ollut ihme, että erityisesti alarinteessä vaani aamupäivällä sataneen tuoreen lumen alla jääkerros, jota sieti varoa. Yksi ajattelematon askeleeni johti pyllähdykseen, jonka jälkeen osasin tarkkailla tarkemmin jalansijojani. Ei sattunut olemaan jäänastoja kengänpohjissa tällä kertaa. Mikä mokana mainittakoon.

Kohtasin myös säästöpuun. Se ei suinkaan tarkoittanut petäjää, jonka kyljessä olevaan koloon voisi tipauttaa roposen, vaan yli 140-vuotiasta mäntyä, joka oli järeytensä tai muotonsa vuoksi jätetty kaatamatta monimuotoisen metsän turvaamiseksi.

Touruvuoren rappurinne, Palokka

Touruvuoren luontopolun jyrkimmässä rinteessä odottivat rappuset. Komean kuusikon varjossa voi kuvitella riittävän hyttysiä kesäkuumalla, joten olin ihan mielissäni siitä, että sain lämmittää reppuselkääni ylämäessä näin talvella. Jos joku huonojalkainen erehtyy lähtemään tälle polulle, hän saattaa viimeistään tässä vaiheessa miettiä, oliko se viisasta, sillä jyrkkää mäkeä ylös on jaksettava ottaa useampikin askel.

Kavuttuani puurappuset ylös polku kaartoi pienen mutkan kautta Touruvuoren huipulle, jossa ei kuitenkaan ole näköalapaikkaa. Touruvuoren puut saavat kasvaa vapaasti, joten maisemia ei nyppylän laelta pääse ihailemaan. Luontopolun infotaulu valistaa, että olen kuitenkin 203 metrin korkeudella merenpinnasta, mutta se ei suinkaan ole Jyväskylän korkein kohta. Moksin Uutelanmäellä päästään ylemmäksikin: 259 metrin korkeuteen.

En lähtenyt ihan heti liikkeelle Touruvuoren laelta, eikä se johtunut siitä, että olisin ollut noususta läkähtynyt. Luminen maisema oli yksinkertaisesti niin kaunis, että nautin lumihiutaleiden peittämien oksien katsomisesta. Huipulta pääsee myös oikaisemaan, jos haluaa lyhentää luontopolkulenkkiä noin kilometrin verran.

Maisema Touruvuorelta nelostielle

Sitten lähdin laskeutumaan alemmas, varovasti. Erittäin liukkaan, mutta lyhyen alamäkipätkän jälkeen tuli viimein tilaisuus nähdä kauemmaksikin: pari rakosta puiden välissä sallivat vilauksen luoteeseen, myös Alvajärven toisella puolella kulkevalle nelostielle.

Mietin, että sillä hieman oikaisevalla, lyhyemmällä reitillä taitaa olla myös näköalapaikka kohti etelää ja Jyväskylän keskustaa. Vai oliko se sittenkin vanhalla reitillä?

Lumimetsä Touruvuorella

Luontopolku laskeutui vielä alemmas ja metsämaisema hiljeni. Ei kuitenkaan aivan hiljaiseksi. Kuulin lähestyviä askelia. Kohtasin toisen yksinäisen vastaantulijan ja tervehdin, mutta en saanut sanaakaan vastaukseksi. Olin hieman hämmästynyt, mutta sain nimellisen selityksen vastaantulijan vaiteliaisuudelle siitä, että rastitaulu 13 oli omistettu aiheelle Hiljaisuus

Lumisen metsän kauneus se vasta hiljensi.

Yhteen kasvaneet mänty ja kuusi

Talvisen metsän lumo piti minua otteessaan edelleen. Sitten näin vanhan tutun: puukaksikon, joka on eriparisuudessaan yksinkertaisesti suloinen. Mänty ja kuusi, jotka ovat kasvaneet yhteen. En ole nähnyt vastaavaa vanhaa pariskuntaa missään muualla! Kuinkahan nekin ovat yhteen päätyneet?

Upea kivenlohkareen pinta talvella

Luontopolku oli jo kääntynyt Pikku Touruvuoren vieritse kulkemaan kohti lähtöpaikkaa. Vastaan tuli myös tunnistettavia jääkauden jälkiä, kuten komea iso kivi. Isojen kivenlohkareiden äärelle kannattaa pysähtyä erityisesti talvella. Huurtuneen kivenlohkareen pinta sammaleineen ja huurteineen oli todellinen luonnon taideteos.

Mietin polulta palatessani sitä, kuinka tajuttoman kaunis Touruvuoren maasto olikaan tuoreine lumikerroksineen. No, samanlaista satumaista kauneutta oli varmasti täynnä koko lähiseudun maasto. Auratulta kävelytieltä ei näe kaikkea!

Touruvuoren luontopolun saavutettavuus on hyvä: paikallisbussilla pääsee Jyväskylän keskustasta Palokkaan Ritopohjantien ja Raivaajantien risteykseen, mistä on Raivaajantietä pitkin noin 1,3 km polun lähtöpaikkaan. Polun lähtöpaikan tuntumasta löytyy tilava hiekkakenttä / parkkipaikka, jota käyttävät myös alueen kuntopolulla ja laduilla liikkujat.

Touruvuoren luontopolun lähtöpaikka (kartta) ETRS-TM35FIN-tasokoordinaatit N 6907920, E 435379.

Luontopolun kartta

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.