Tiesitkö tästä rengastiestä saaristossa? Velhoveden reitti, 50 km, sopii sekä pyöräilyyn että roadtrippiin Uudessakaupungissa

Kaupallisessa yhteistyössä Visit Uusikaupunki

Velhoveden reitti on 50 kilometrin rengasreitti, joka kiertelee merellisissä sekä metsäisissä tunnelmissa Selkämeren saaristossa. Sekä pyöräilyyn että autoiluun sopiva tie kulkee saarelta toiselle siltoja pitkin niin, että tien toisella puolella lainehtii Selkämeri ja toisella merestä sulkuportein erotettu suuri makeanvedenallas. Kierros tarjoaa hurjan suloisia saariston pikkukyliä, aimo annoksen meren sineä sekä rannoilta löytyviä hienoja taukopaikkoja.

• Kierros n. 50 km
• Kartta
• Lähtöpiste: Uusikaupunki (esim. Matkailutoimisto/Rauhankatu 10 tai Santtioranta Camping/Kalalokkikuja 14)
• Palveluja: mm. uimarantoja, grillikotia, laavuja, pienet kyläkaupat, majoitusta, pyörien ja kajakkien vuokrausta (ks. vinkkilista jutun lopusta).
• Saapuminen julkisilla: Uuteenkaupunkiin pääsee bussilla Turusta.

Toukokuinen päivä oli valjennut Uudessakaupungissa aurinkoisena ja tuulisena. Kaupungin vanha ja kaunis puutaloalue sai seurueemme ihastelemaan ääneen, kun saavuimme vanhalle raatihuoneelle, nykyiseen matkailuneuvontaan, noutamaan Velhoveden reittikartan päivämme seikkailua varten. Ennen kuin maltoimme suunnata itse reitille, oli suorastaan pakko poiketa vielä Pakkahuoneen kahvilaan munkeille, porkkanakakulle ja kahville – ei voisi retkipäivä paremmin alkaa!

Olin reissussa vanhempieni kanssa. Koska seurueestamme ei ole polkemaan 50 kilometrin kierrosta, oli matkailuauto meille täydellinen valinta ja iloitsin siitä, että tästä reitistä on mahdollista päästä nauttimaan näinkin, kenenkään ikään ja kuntoon katsomatta. Pitkältä tuntuneen talven jälkeen tuntui erityisen tärkeältä päästä merelle tuulettamaan talven tomut tukasta ja uittamaan varpaita Selkämeren turkoosinkirkkaissa vesissä. Luonto tekee hyvää aina, ja ainakin omalla kohdallani meriluonto tekee aivan erityisen hyvää.

Santtioranta vuokraa pyöriä ja kajakkeja

Santtiorannan leirintäalueella (kartan kohde A) viima piti auringossa kylpevän, upean hiekkarannan vielä uimareista ja auringonpalvojista tyhjänä. Vaahtopäät tyrskyivät mereltä rantaan suolaisenmakuisina tuulahduksina, ja vuokrattavat kajakit odottivat vielä kiltisti telineissään kesän seikkailuja. Kajakkien lisäksi Santtiorannasta voi vuokrata alleen polkupyörän, ja toden totta Velhoveden reittikartta pitää sisällään sekä rullailtavat että melottavat reitit.

Vinkki! Jos yövyt Santtiorannassa, kävele nauttimaan läheisen Hiunjärven luontopolusta. Leirintäalueelta Hiunjärven laavulle (kartta) on noin 2,5 km matkaa suuntaansa. Lue lisää.

Vaikka olimme juuri herkutelleet Pakkahuoneella, vanhempani kuulivat vielä jäätelön kutsun Santtiorannan kioskilta. Heidän rauhaisaa jäätelöhetkeään katsellessani en enää ihmetellyt, mistä itsekin olen omaksunut verkkaisen tahdin ja nautiskelevaisen asenteen retkeilyyn. Samalla tiesin, että myös Velhoveden rengasreitti kierrettäisiin leppeästi, rauhassa pysähdellen – ja hyvä niin, sillä pysähdeltävää on melkein parin kilometrin välein koko matkalta, välillä tiheämminkin.

Jätskitauon jälkeen koitti aika lähteä kiertämään itse Velhovettä.

Sananen Velhoveden kartasta

Olin tutkinut karttaa huolellisesti etukäteen, ja samaa suosittelen sinulle, rakas lukija. Katso selitteet ja tee suunnitelmasi ennakkoon. Karttaan on merkitty kirjaimin erilaisia tarinapaikkoja, joissa on hauskoja ja mielenkiintoisia muisteloita, historiaa ja huomioita kyseisiltä reitinvarren kohteilta. Oranssille pohjalle merkityt isot kirjaimet ovat suoraan rengasreitin varrella, kun taas pienet, vihreäpohjaiset kirjaimet ovat pistoreitin päässä rengasreitiltä.

Lisäksi kartalla on mustia, numeroituja palleroita. Nämä ovat palveluita – kyläkauppoja, majoitusliikkeitä, laavuja, uimarantoja – ja myös joitakin luontokohteita, kuten Pöllöpuu. Selite on paperikartan toisella puolella, joten jos haluat nopeuttaa ja helpottaa kartanlukua tien päällä ollessasi, haluat ehkä merkitä itsellesi olennaisimmat asiat ylös suoraan kartalle.

Hauskannimisen Hiun uimarannan (B) vieressä, vielä varsin lähellä Uudenkaupungin keskustaa, osui silmiimme Pilvilinna-niminen talo, joka toi mieleen Muumilaakson. Porttiin maalatun tiedon mukaan Taidetalo Pilvilinna avaa ovensa tänä vuonna (2025) juhannuksen jälkeen. Jos siis olet tyyppi, joka nautiskelee niin taiteesta kuin puutarhastakin, niin varmista, että suuntaat Velhoveden reitille Pilvilinnan aukioloaikojen puitteissa. Me kurkistelimme vain aidan raosta.

Irtauduimme rannikkokaupungista meritunnelmiin, ja alkumatkan ajan huomasin pyörätien seurailevan autotietä. Kohta kierros teki pienen koukkauksen Vohdensaaren pikkukylän halki. Päätieltä viitoitettu Vohdensaaren koukkaus ei tuo matkaan juurikaan lisää pituutta, mutta kauniit vanhat talot, hoidetut pihapiirit ja talli olivat omiaan irrottamaan mielen kaupungin energiasta ja siirtämään sen suoraan keskelle pittoreskiä rannikon maaseutua.

Melko pian saavuimme sulkuporteille, joilla Velhoveden patoallas on eristetty merestä. Näin on tehty, jotta kaupunki saa makeaa vettä.

Järvenkarin hieno taukopaikka

Järvenkarin maisemapaikka (C) on reitin ensimmäinen maisemapaikka meren ja patoaltaan välissä. Pysähdyimmekin ihmettelemään näkymiä oikealle ja vasemmalle.

Ihastelin todella kaunista mäntymetsikköä tällä pienellä saarella, sekä sitä, että tuuli puhkui vaahtopäitä niin patoaltaalle kuin merellekin. Patoallas ei todellakaan ole mikään pieni lätäkkö, vaan näyttää ihan ehdalta mereltä. Poukamaan, josta olisi hyvin voinut mennä vaikka uimaan (jos olisi kylmältä tuulelta uskaltanut), aallot löivät rantaan lempeämpinä.

Piknik-pöytä odotti komealla maisemapaikalla istuskelijoita, ja sen tuntumassa iso laituri paistatteli suorassa auringonpaisteessa sulkuportteja vastapäätä.

Myötäpäivään kierrettäessä on Velhoveden reitin monipuolisin – merimaisemarikkain – osuus heti sen alkupuolella. Tämän ei kuitenkaan pidä antaa hämätä, sillä merinäköaloja riittää kyllä lähes loppuun saakka, ja etenkin Pyhämaan postikorttimainen kylä kierroksen puolivälin jälkeen on ehdottomasti myös kokemisen arvoinen. Kannattaa siis kiertää kiltisti koko reitti.

Alkuvaiheessa tie etenee siltoja pitkin pieneltä saarelta toiselle. Etenemisemme on hidasta, sillä pysähdymme vähän väliä ja iloitsemme siitä, että sopivia, turvallisia pysähtymispaikkoja on runsaasti. Ihanat merimaisemat, sileät rantakalliot ja hullaantuminen siitä, että kevätkesä on vihdoin täällä, pakottavat alituiseen pysähtelyyn ja elämästä nauttimiseen myös avojaloin tassutellen. Tälle kierrokselle ei kannata lähteä kiireessä.

Lepäisten kivilouhokset

Ensimmäisen pistoreitin päässä on Aidanpäänniemi (a) Lepäisten saarella (D).

Laivarannassa oli hiljaista, vain kaksi ihmistä oli piknikillä omassa rauhassaan. Ihmettelimme valtavia lohkarekasoja, jotka näyttivät vyöryneen sinisen meren syliin. Kartan selite kertoi, että täältä on louhittu ”Uudenkaupungin harmaata”, graniittia, josta on rakennettu mm. Helsingin Kansallismuseo. Kivenlouhinnan kulta-aikaa täällä on eletty etenkin 1930-luvulla, eli noin sata vuotta sitten.

Seisoin laivalaiturilla ja nautin meren väreistä ja äänistä. Tuuli pauhasi korvissa, mutta ei estänyt laineiden liplatuksen ääntä kuulumasta. Juuri tässä kohtaa tuuli ei ollut aivan niin kova kuin Järvenkarilla. Saimmekin matkan mittaan huomata, että paikoin saattoi olla jopa melko tyyntä, paikoin taas kengätkin olisivat lentäneet puhurin voimasta mereen, jos ne olisi jättänyt silokalliolle vahtimatta sillä aikaa, kun kahlaili avojaloin rantavedessä.

Oinassaaren laavu meren tuntumassa

Kohde kartalla

Velhoveden kierros siirtyi sisämaahan, kun ajoimme Lepäisiltä kohti Lyökkiä. Karttaan oli matkan varrelle merkitty tälle välille laavuja: Korsaaren ja Oinassaaren laavut. Korsaaren laavu oli melko lähellä päätietä, mutta Oinassaaren laavu olisi merenrantametsässä kahden kilometrin piston päässä. Köröttelimme sinne kapeaa hiekkatietä pitkin, ja perillä laavu odotteli kallion laella.

Laavu on rakennettu selkäpäin taustalla pauhaavaa patoallasta vasten, joten tämä ei todennäköisesti ollut ensimmäinen kerta, kun altaan suunnasta tuuli kuin viimeistä päivää. Kuvankaunis, mäntyvoittoinen kevätmetsä pauhasi riemuissaan kevättuulessa, ja sen juurilla mustikkamättäät olivat jo varovasti kukassa.

Laavun yhteydessä on puuvaja ja puucee sekä piknikpöytä. Myös riippumattoilija löytäisi täältä varmasti oivan yösijan. Itse meri ei laavulle näy kuin sinisenä pilkkeenä puiden välistä, mutta rantaan pääsee kyllä lopulta vain muutamalla askeleella.

Maastopalovaroitus oli voimassa tuulivaroituksen lisäksi, joten makkaranpaisto laavulla ei tullut tällä kertaa kyseeseen. Palailimme päätielle ja kävimme seuraavaksi katsomassa pari kuriositeettia: Korsaaren veneidenvetopaikan (E) ja Lyökin vanhan luotsiaseman (b).

Veneidenvetopaikka on paikka, jossa autotien yli menevät kiskot – kuin junaraiteet – kannaksen yli vedestä toiseen. Kiskoilla on venekelkka, jolla mereltä patoaltaaseen tai toisin päin haluava veneilijä voi siirtää menopelinsä kannaksen ja samalla autotien ylitse. Älä siis hämmästy, jos täällä ajellessasi huomaatkin yhtäkkiä veneen olevan poikittain keskellä tietä.

Lyökin vanha luotsiasema on suloinen puurakennus piston päässä rengasreitiltä. Koska rakennus on yksityisessä omistuksessa ja siitä tuli hyvin yksityiset vibat, päätämme olla viivähtämättä sen luona sen kauempaa.

Pöllöpuu, jättimäinen mänty

Seuraavan kohteen seurasta sen sijaan nautimme rauhassa. Kukaisten tuntumassa sukelsimme pääreitiltä Jääränkarintielle, joka muistutti lähinnä kärrypolkua. Jonkin aikaa metsän syliin kuljettuamme pieni, puinen viitta ohjasi kääntymään kapealle polulle. Polun suunnassa häämöttikin jo näkyvissä paikan tähti, järkälemäinen mänty, jonka suurta kokoa ei voi ymmärtää ennen kuin sen näkee itse. Puuhun viitataan sekä esitteessä että polun viitassa nimellä Pöllöpuu Uhu Baum, mutta nimen selitystä tai alkuperää en onnistunut löytämään.

Joka tapauksessa mänty-yksilö on valtavan komea. Koitin ulottaa käteni sen ympäri – siinä tietenkään mitenkään onnistumatta – ja mietin, käyköhän paikalla ketään, joka ei yrittäisi samaa. Näin ollen Pöllöpuu saa ehkä paljon halauksia. Riittäisiköhän kaksi syliä puun ympäröimiseen, vai tarvitaanko kolme?

Etäisyydet Velhoveden reitillä ovat mukavan leppoisia. Suurin osa siirtymistä kohteelta toiselle on vain muutaman kilometrin matkoja, osa vähemmänkin. Jääränkarintien tiehaarasta seuraavaan ihanuuteen, Vintrin uimarannalle, on reilut 1,5 kilometriä. Uimarantoja Velhoveden kierroksella on peräti seitsemän, ja Vintri on niistä keskimmäinen.

Vintrinrannassa saa yöpyä

Vintrin uimarannalla (F) kaunis, ikkunallinen kota paistattelee päivää vihreänä hohtavan koivikon koristamana. Sen edustalla on hiekkaranta penkkeineen ja laitureineen, sekä hieman sivummalla uimakopit ja vielä keittokatoskin metsän reunassa. Iso opastaulu kertoo, että ihan suoraan uimarannalla ei saa yöpyä, mutta kentällä on luvallista viettää yksi yö vaikkapa telttaillen tai asuntoautolla siihen erikseen merkityillä paikoilla. Koska Vintri on sijaintinsakin puolesta lähes pilkulleen kierroksen puolivälissä, on tämä mitä mainioin paikka levähtää yön yli, kunhan muistaa elellä siivosti.

Saaristokylä Kammela

Tie luikertelee sisämaassa rauhallisiin saaristokyliin, joista ensimmäisena vastassa on Kammela. Kauniit vanhat rakennukset, joista monista on pidetty hyvää huolta, saivat minut ihastumaan. Traktoreita pörräsi pelloilla, maanviljelyn kulta-aika oli tälle vuodelle jälleen alkanut.

Kammelassa pysähdyimme pieneen kyläkauppaan, jossa vanhempani valitsivat kylmäaltaasta pitsat – kaupanpitäjä lämmitti ne heille – ja minä päädyin jäätelöön. Vanhempieni syödessä ja tehdessä vielä löytöjä viereiseltä kirpputorilta, minä kävelin jätskituuttia lipoen jonkin matkaa eteenpäin ihailemaan Kammelan kylänrantaa (G). Kuljin ensin ohi vanhan Kammelan koulun, jossa heinäkuuviikonloppuisin voi esitteen mukaan ihailla taidetta ja keramiikkaa. Metsä antoi suojaa tuulelta, ja toukokuun aurinko nostatti kallioista, sammalista ja jäkälistä ilmoille saaristolle niin tyypillisen, paahteisen tuoksun, että suljin ihastukselta silmäni hetkeksi.

Kylänrannassa tuuli senkin edestä. Maisemassa pääasiassa punaiset kalamajat, venesuojat, mökit ja talot muodostivat kodikkaan ja merellisen näköalan. Tuntui, että olin jossain paljon kauempana kuin oikeasti olinkaan, tämä oli niin oma maailmansa täällä. Pihoilla ihmiset touhusivat askareissaan, ja sillan tuntumassa muutamat olivat ongella. Vain aivan satunnaisesti auto ajoi ohi, tie oli rauhaisa.

Pyhämaa ja sen uhrikirkko

Seuraavana saavuimme Pyhämaan kylään, joka Uudenkaupungin jälkeen on koko Velhoveden kierroksen suurin palvelukeskittymä ja piirun verran syrjässä rengasreitiltä. Täältä löytyvät kyläkauppa (c), vierassatama, uimaranta, lounasravintola majoitusmahdollisuuksineen ja saunoineen sekä vielä kahvilakin. Lisäksi kylässä on kotiseutumuseo, joka on avoinna sopimuksen mukaan.

Kylän todellinen vetonaula on sen punainen uhrikirkko (d), joka on peräti 1600-luvulta peräisin. Uhrikirkko jakaa pihamaansa uudemman, 1800-luvulta peräisin olevan kivikirkon kanssa.

Esitteen mukaan Pyhämaan uhrikirkko tunnetaan ihmeitä tekevänä kirkkona, ja sen sisällä on harvinaisia, upeita ja runsaita maalauksia, jotka on tehnyt Christian Willbrandt niin ikään 1600-luvulla. Meille kirkon ovet eivät auenneet, olimme hieman liian aikaisin keväällä liikkeellä, joten tyydyin ihailemaan maalauksia Pyhämaan sivuilta.

Uhrikirkon nimen takaa löytyy pysäyttävä toive elossa säilymisestä, joka ei entisaikoina ollut lainkaan itsestäänselvyys. Seuraava lainaus on Pyhämaan sivuilta:

”Perinteisesti merenkulkijat ja saaristolaiset ovat hädässään viimeisenä keinona rukoilleet Uhrikirkolta pelastusta. Jos he selvisivät, lahjoittivat he kirkolle lahjan eli uhrin. Merihaverien lisäksi kirkolle on uhrattu tulipaloista tai sairauksista selviämisen kiitokseksi.” (lähde)

Pyhämaan uhrikirkko on vuonna 2025 auki kesä–heinäkuussa keskiviikosta sunnuntaihin. Katso aina tarkat päivämäärät ja aukioloajat Uudenkaupungin seurakunnan sivuilta.

Vinkki: Lue lisää Pyhämaan nähtävyyksistä

Pitkäluodon kalasatamasta maisema Selkämerelle

Pyhämaan kylä jo itsessään on pienen piston päässä rengasreitiltä, ja vielä pidemmän piston siitä eteenpäin tekee poikkeaminen avomeren äärellä Pitkäluodon kalasatamassa. Maaseutu- ja metsämaisemien halki johdattava pikkutie on soma ja kapea, ja täällä Velhoveden reitin opasviitta havahdutti meidät huomaamaan, että olimme ajaa oikean risteyksen ohi.

Metsäisen etapin jälkeen saavuimme tien päähän kalasatamaan. Kentän nurkassa oli jälleen grillikota, ja satamassa kellui kalastusalus. Ihmisiä emme nähneet missään. Suuntasimme aallonmurtajalle, josta esitteen mukaan on maisema kohti Selkämeren kansallispuistoa. Tuuli oli ihanan hurja! Tihrustin horisonttia nähdäkseni Isonkarin majakkasaaren, jolla vierailimme viime kesänä, mutta en onnistunut sitä täältä erottamaan.

Isollakarilla olin tehnyt ihanan snorklausretken, ja tälläkin kertaa minulla oli snorklauskamat mukana. Selkämeren veden kirkkaus on uskomaton elämys pinnan alla koettuna. Tuuli teki tällä kertaa kuitenkin suunnitelmani tyhjiksi, aallot olisivat helposti lyöneet hengitysputken yli, eikä snorklaaminen kivikkoisissa maastoissa kovalla tuulella ole turvallistakaan, saati nautinnollista. Ensi kerralla sitten!

Vinkki! Pitkäluodon alueelta löydät ihanan Pamprinniemen luontopolun. Lue tästä sen esittely.

Loppusuoran helmet: Raulio, Radansuun mylly ja Inhamon silta

Ajelimme Pitkäluodon merimaisemien ääreltä takaisin päin, sillä poikkeamalla Pitkäluodossa ja Pyhämaassa olimme tehneet reitistön pisimmän piston pois itse rengasreitiltä. Paluumatka rengasreitille sujui joutuin, sillä varsinkin Pyhämaan kylän kauniit, vanhat puutalot ja kevätkesän aikaa elävät pellot antoivat silmille ihanaa katseltavaa. Ohitimme myös kummituksen kuvalla karttaan merkityn pisteen, jossa esite kertoo tarinaa Avankarin aarnihaudasta. Tiedon mukaan ”suvel ja öisi” Avankarissa, joka on siis pieni saari Velhovedellä, palaa aarnivalkea, ja kummituksiakin on nähty, mutta aarretta valitettavasti ei ole löydetty. Esite tietää mainita myös perimätiedon, jonka mukaan Tonttuhoromäkeen olisi haudattu kokonainen jättiläinen.

Ylitimme Katarauman sillan (H), joka yhdisti luotolaiset mantereeseen vuonna 1891. Esite kertoo sillasta muutakin mielenkiintoista, kuten että sen yli ei ole koskaan tullut elävää sonnia eikä täysjärkistä ihmistä. Esitteen tarinat Velhoveden reitin kohteista kannattaa tosiaan lukea, sieltä löytyy niin hauskoja kuin mielenkiintoisiakin vanhoja kertomuksia.

Pian sillan jälkeen aukeni oikealla puolellamme Raulion uimaranta. Hiekkaranta kaartui patoaltaan vettä vasten, ja jo tuttu kodan muoto, joka on toistunut aiemmillakin taukopaikoilla, odotti vehreän koivikon ja lepikon lomassa. Raulio on viimeinen uimaranta kierroksen varrella myötäpäivään kuljettaessa, joten jos jostain syystä vielä on jäänyt uimavelkaa, niin tässä kannattaa pulahtaa. Toki kierroksen loppupisteessä ollaan taas jo Hiun uimarannan lähellä, joten aivan täyttä kuivumista ei tarvitse pelätä.

Velhoveden reitti pujahtaa hetkeksi Raumantielle (nro 196), mutta melkein saman tien kääntyy taas jo tekemään hiekkateisen silmukan Radansuun myllyn ja Inhamon sillan kattavalle pikkutielle.

Radansuun mylly (I) on peräisin 1800-luvun alusta, ja mylly tässä pihapiirissä on ollut jopa 1500-luvulta, siis keskiajalta. Kaunis, punainen mylly vesineen kohisee aivan tien vierellä, ja vesi valuu sillan alitse jatkaakseen matkaansa Sirppu- eli Männäistenjokeen. Sillalta myllyn postikorttimaista kauneutta on soma katsella. Kulkijan tulee muistaa kotirauhan kunnioitus tällä paikalla, sillä mylly sijaitsee yksityisen pihan yhteydessä. Suosittelen Radansuun myllyä etenkin Velhovettä polkupyörin kiertäville, sillä autolle tässä kohdin ei ole pysähtymispaikkaa.

Sen sijaan kapealta Ilmonkujalta löytyy piskuinen levike kierroksen viimeisen kohteen, Inhamon sillan (J), edustalla. Puiselta sillalta on hieno, vehreä, rakentamaton maisema molempiin suuntiin Sirppujoelle.

Kartta kertoo Sirppujoen olleen aikoinaan tärkeä meritie, jota pitkin kauppiaat kulkivat Männäisten ruukille markkinoille. Tätä kuvaa voi koittaa silmissään kuvitella, kun seisoo sillalla jokea katselemassa.

Inhamon sillan jälkeen Velhoveden kierros palaa takaisin aiemmin mainitulle Raumantielle 196 ja laskettelee sitä pitkin takaisin Uuteenkaupunkiin. Me olimme lähteneet liikkeelle puolilta päivin, ja Inhamon sillan kohdilla kello näytti kuutta. Vanhempani kuulivat jälleen kahvikupposten kutsun, ja siellähän me taas kohta istuskelimme Uudenkaupungin satamassa päivän päätteeksi ennen kotimatkaa, nauttimassa kahvia ja suolaista purtavaa auringon ollessa jo länsitaivaalla.

Seuraavana yönä ei tarvinnut unta houkutella – merituulessa on ihmeellinen, mieltä ja oloa puhdistava taika!

Muisti- ja vinkkilista Velhoveden reitille

• Uuteenkaupunkiin pääsee julkisilla: bussiyhteys kulkee Turusta.
  • Pyörän voi tarvittaessa vuokrata:
    • Santtiorannan leirintäalueelta, jonne on Uudenkaupungin bussiasemalta kävelymatkaa 1,6 km.
    • Uudenkaupungin matkailutoimistosta, sijainti linja-autoasemaa viistosti vastapäätä.
  • Kajakkeja voi vuokrata Santtiorannasta sekä Pyhämaan Telakanrannasta (Pyhämaanranta 37), jossa on vierassatama, tilaussauna ja kahvila sekä kotiseutumuseo Pyhämaan ranta-aitat.
• Varaa retkeen aikaa 2–3 päivää, ellet erityisesti nauti vauhdikkaasta etenemisestä. Velhoveden kierroksen esite mainostaa ”Vietä hauska päivä Velhoveden rengastiellä”, mutta suosittelen, että jos haluat pysähdellä kohteissa rauhassa, fiilistellä hitaammin ja nauttia rennosta etenemistahdista, varaa aikaa enemmän ja yövy matkan varrella majoitusliikkeissä tai maastossa. Näin ehdit mukavasti kiertää myös Pamprinniemen ja Hiunjärven luontopolut matkan varrella. Toki jos mielessäsi on vain reissu ilman sen pidempiä pysähtelyitä, päivä riittää hyvin.
• Reitti ei sisällä lauttoja tai losseja, joten niiden aikatauluista ei tarvitse huolehtia.
• Kesäsesongin ulkopuolella kierroksen hiekkatieosuudet voivat olla paikoin huonokuntoisia.
• Tutki reitin varrella olevien kohteiden luonne ja sijainti huolellisesti ennen reissua, ja tee vaikka omia, omaan retkeesi olennaisia muistiinpanoja. Näin pääset tien päällä hieman helpommalla.
  • Kartta
  • Kartan kirjainten selite -> lue hauskat tarinat kohteista
  • Kartan numeroiden selite -> tästä löydät reitinvarren palvelut, muutkin kuin tässä artikkelissa mainitut
• Pakkaa mukaan runsaasti evästä ja juomaa – myötäpäivään kierrettäessä ensimmäiset ja ainoat kaupat Uudenkaupungin jälkeen ovat vasta Kammelassa ja Pyhämaassa. Myös kierroksen ainoat ravintola ja kahvila (Uudenkaupungin jälkeen) löytyvät Pyhämaasta.
• Jos haluat vierailla matkanvarren taidekohteissa ja uhrikirkossa, tarkista niiden aukioloajat, ajoita retkesi niiden mukaan ja varaa niille aikaa. Huomaa, että reitin varrella on myös Pyhämaan Suviteatteri!
• Pohdi majoitus ajoissa: matkan varrella on muutamia majoitusliikkeitä (mm. leirintäalue, mökkejä, majataloja). Lisäksi Korsaaressa ja Oinassaaressa on laavut. Vintrin uimarannalla on luvallista yöpyä yksi yö asuntoautossa tai muussa omassa majoitteessa.
• Osa reitistä on soratietä. Suurimman osan matkaa pyöräillään päällystetyn autotien laidassa.
• Pakkaa kesäiselle reissulle mukaan myös aurinkosuojat ja uimatarvikkeet.
• Harkitse, että kävisit samalla Uudenkaupungin-reissullasi myös Isonkarin majakkasaarella!

Lue seuraavaksi

Piispan siunaamat maisemat, Pamprinniemi Uudessakaupungissa

Isonkarin 10+1 retkeilyhelmeä, Selkämeren kansallispuisto

Paluu Ouranluodon vanhalle luotsiasemalle – mahtava syysmyrsky Selkämeren kansallispuistossa

Veneretki Säppiin – Pohjanlahden merenkulun historiaa huokuva majakkasaari Selkämeren kansallispuistossa