Suden hetki suolla on taianomainen – yöttömän yön retki Valkmusan kansallispuistossa

Kymenlaaksossa, Kotkan pohjoispuolella sijaitseva Valkmusan kansallispuisto on luontomme herkkä helmi, joka pääsee oikeuksiinsa kesäyön eteerisessä ajattomudessa. Suon maaginen tunnelma ja luonteenomainen tavoittamattomuus korostuvat polveilevalla Läntisen keitaan pitkospuureitillä, joka on kansallispuiston ainoa polku suoraan suon syliin.

Läntisen keitaan lenkki (2,3 km) kartalla

Moronvuoren reitti (2 km/suunta) kartalla

Aamun valo valkenee keskikesällä joskus neljän aikoihin.

Luonnossa voi metsästää monenlaisia asioita, eikä suinkaan vain eläimiä. Jotkut metsästävät surffiaaltoja, toiset ukkosmyrskyjä ja kolmannet auringonlaskuja. Me lähdimme tavoittelemaan sitä kesäyön taianomaista tunnelmaa, jolloin mysteerien ja olevaisen maailman raja tuntuu häilyvältä, ja jolloin aika menettää merkityksensä. Valkmusan sopivan salaisena tai unohdettuna säilynyt kansallispuisto oli tällaiselle retkelle oiva kohde, jossa kesälauantain yöttömässä yössä vastaan tuli suovillojen ja aamukasteisten kortteiden lisäksi vain satunnaisia hyönteisiä ja aikaisen kurjen tervehdys.

Suden hetki ajoittuu joka yö aamukolmen ja -viiden väliin, jolloin ihmisen ajatellaan olevan heikoimmillaan. Silloin yö on kylmin, uni syvintä ja retkeilijä saattaa torkahtaa vaikkapa nuotion ääreen, jolloin pedoilla on hyvä hetki hyökätä. Mutta entäpä jos aivan tarkoituksellisesti valmistautuu olemaan hereillä silloin keskellä yötä? Voiko heikoimmillaan oleminen tarkoittaakin myös herkimmillään olemista, jolloin on läsnä siinä lyhyessä hetkessä, joka meiltä päiväeläimiltä useimmiten jää kokematta ja pystymme aistimaan ympäröivää luontoa entistä paremmin.

Aamuauringon tavoittaa Simonsaaren lintutornista.

Herätyskello värisi 02:00, ja pienessä pöpperössä keitimme kahvit termariin, pakkasimme eväät ja hyttysverkon autoon ja lähdimme ajamaan lyhyen matkaa pyhtääläistä tietä kohti Simonsaaren pysäköintialuetta Valkmusan kansallispuiston pohjoislaidalla. Valkmusa on siitä kätevä, että reittisuunnitelmia ei tarvitse liikaa pähkäillä; pysäköintialueita on kaksi ja merkittyjä reittejä yhtä monta. Läntisen keitaan reilun kahden kilometrin pituinen pitkospuureitti kutsui meitä varsin voimakkaasti, sillä ajatus yöllisen auringon ensisäteistä suopursujen ja -villojen pinnalla oli jo ennakolta kutkuttava.

Pitkospuut johdattelevat uneliaiden villakasvien halki

Pitkospuut miellyttävät suurta osaa retkeilevästä kansasta. Ne ovat meditatiiviset, helpot, kiinnostavat ja vievät sellaisen luonnon äärelle, johon ihmisen olisi muutoin hyvin haastavaa ellei jopa mahdotonta päästä. Rauhallisen kulun varmistaa sillä, että valitsee vierailuaikansa jokseenkin luovasti. Suomen metsillä ja kansallispuistoilla ei ole aukioloaikoja, vaan voimme lähteä nauttimaan erilaisista metsä- ja luontoympäristöistä milloin vain itse haluamme. Kokemuksesta voin todeta, että tämä kuuluisa Suden hetki (03:00–05:00) on omasta rauhastaan nauttivalle retkeilijälle oivallinen hetki lähteä ulos. Kesäkuun valoisat yöt mahdollistavat meillä Suomessa nautinnollisen retkeilyn myös silloin, kun muu kansa pitkälti nukkuu.

Yöretki ei tosiaan aina tarkoita nukkumista. Kukaan ei ole kieltänyt tutustumasta luontoon keskellä yötä, ja Simonsaaren lintutornista on kiehtovaa seurata auringonnousua ja suoluonnon heräämistä hyvin varhain aamulla. Muutamat harvat ja aikaiset linnut kaartelevat jo taivaalla, ensimmäinen käki alkaa kukkua, ja jostain kuuluu myös kurjen huomen.
Itikat eivät tunnu nukkuvan ikinä, joten nautimme ensimmäiset aamukahvit hyttysverkon suojissa. Helteinen ilmamassa lämpeää jo ennen aamukuutta kahteenkymmeneen asteesen.

Reitin varrella on muutama taukopaikka.

Valkmusan Läntisen keitaan lenkin kiertäisi rivakasti tunnissa, mutta meiltä matkaan kuluu valkokuvaus- ja evästaukoineen reilusti kolmatta tuntia. Tähyämme Simonsaaren lintutornista suon toiselle laidalle, jonne siirrymme autolla. Kansallispuiston toiselle laidalle ajelee reilun puolituntia, josta Kananiemenharjun pysäköintipaikalta lähtee kahden kilometrin yhdensuuntainen reitti Moronvuoren päivätuvalle.

Välillä pitkokset johdattavat suopursumetsikköön.

Kananiemenharjun pysäköintipaikalla ei ole ketään, joten oletamme päivätuvan lähiympäristönkin olevan autio, sillä se on ainoa sallittu yöpymispaikka Valkmusassa. Tuntuu ilahduttavalta, että näin pienestä kansallispuistosta löytyy kuitenkin myös päivätupa, joka tarvittaessa palvelee kulkijoita. Tuvassa on satumökkimäinen tunnelma valkeaa puuhellaa myöten. Voisin hyvin kuvitella, miten ihanalta tuntuu laittaa tulet hellaan talvisen hiihtoretken päätteeksi. Valkmusaan kannattaakin tutustua ehdottomasti myös talvella, jolloin metsäsuksien kanssa pääsee oikeasti kulkemaan ristiin rastiin kansallispuiston suota, eikä retkeään tarvitse rajoittaa niihin kahteen merkittyyn kesäreittiin.

Aurinko on jo korkealla, vaikka kello lähenee vasta seitsemään. Me olemme retkeilleet jo neljättä tuntia, syöneet aamiaistakin kahteen kertaan ja tehneet monenmoisia aurinkotervehdyksiä. Leppoisalla paluumatkalla takaisin Kananiemenharjun pysäköintipaikalle piipahdamme vielä pikaisesti Moronvuoren pienessä luolassa. Itikat ovat kuitenkin sen verran aktiivisia, että jatkamme ripeästi helppoa ja leveää reittiä autolle.

Valkmusan kansallispuisto  on pienuudessaan ihmeellisen ihana. Se on reittiensä puolesta helppo ja kepeä, ja kuitenkin jää jotenkin tavoittamattomaksi, kun kesäaikaan suota voi ihailla vain pitkospuilta ja Simonsaaren näkötornista. Suurin osa puistoa on tiukasti suojeltua suota, joka onneksi hyvin vakaasti sellaisena pysyykin. Suoalueen monimuotoisella eliöstöllä on hyvät oltavat. Jokaisen retkeilijän on helppoa noudattaa tämän kansallispuiston sääntöjä, sillä alueet ja rajoitukset ovat selkeät ja palvelut minimaaliset. Varmaankin yksi kepeimpiä kohteita aloittaa kansallispuistojen bongaus!

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.