Toisella yrittämällä Taivaskeron huipulle – Taivaskeron kierros Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa

Taivaskeron kierros lienee se suosituin kävelyreitti Pallastunturin maisemissa. Noin kahdeksan kilometrin ympyräreitillä kuljetaan suurimmaksi osaksi puuttomassa tunturimaisemassa. Korkein kohta on Taivaskeron huipulla 809 m korkeudessa. Täällä sytytettiin vuoden 1952 olympiatuli.

Taivaskeron kierros Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa Muoniossa
Luontopolkumiehen reittinumero: 325
Reitin pituus: 8,3 km
Kohokohdat: Taivaskeron huiputus ja olympiatulen sytytyspaikka muistolaattoineen, Pallastunturin hienot maisemat
Parkkipaikka: Lapland Hotel Pallaksen piha, osoite Pallastunturintie 560. Paikka kartalla.
Opasteet/kyltit: Hyvät
Varusteet/jalkineet: Mukavat ja hyväpohjaiset jalkineet kivikkoisille osille reittiä
Keskivaativa (jollei jopa vaativa) reitti
Ei tulipaikkaa

Totesimme ajavamme Lapin kierroksella lähellä Pallastunturia. Olimme käyneet siellä edellisenä syksynä, mutta silloin luminen sää esti käynnin Taivaskeron huipulla. Päätimme piipahtaa siellä uudestaan ja hoitaa nyt viime syksyltä jääneen ”velvollisuuden” kävellä Taivaskeron kierros kokonaan.

Ajelimme sinne kesäkuisena lauantaiaamuna yhdeksän maissa. Ajattelin käydä luontokeskuksessa kysymässä reitin kuntoa, mutta luontokeskuspa olikin suljettu remontin takia. Eipä mitään, totesimme pärjäävämme ilman neuvojakin ja starttailimme tutulle reitille. Ensi metreillä kuljetaan samaa reittiä kuin viime syksynä kävellyllä Vatikurun luontopolulla, siitä tietoa täällä. Taivaskeronkierroksen ensimmäinen opaste lienee tässä reittikyltissä (jonka olen kuvannut näköjään myös viime syksynä).

Vanhalle porokämpälle asti reitti oli tuttua. Reitti on leveä ja sorastettu ja ensimmäinen kilometri on hyvin loivaa nousua. Mutta mikä ero viime syyskuuhun: emme tainneet tavata parin ensimmäisen kilometrin aikana kuin yhden kävelijän – syyskuussa täällä kuljettiin jonossa! (On tosin myönnettävä, että syyskuussakin samassa paikassa ottamani valokuva on ihmisistä tyhjä, olimme silloinkin melko aikaisin liikkeellä ja porukkaa alkoi tulla reitille hieman meidän jälkeemme.)

Jyrkimmät nousut taitavat osua tähän kilometrin ja kahden kilometrin väliin. Hetta-Pallas -vaellusreitin tolpat rytmittivät matkaa. Laskin niitä etukäteen ja sanoin, että kävelläänpä vielä kymmenen tolpan päähän ja pidetään siinä juomatauko. Nappasin kuvan tulosuuntaamme – muita kävelijöitä ei todellakaan ollut vielä näkyvissä.

Nousimme parin juomatauon turvin noin 750 metrin korkeudelle (lähtöpiste sijainnee noin 460 metrissä), jossa Hetta-Pallas -reitti ja Taivaskeron kierros eroavat toisistaan. Vasemmalle leveämpi polku Taivaskerolle, oikealle (tai ehkä ennemminkin suoraan) hieman hankalammin näkyvissä oleva Hetta-Pallas. Luontopolkumies kiikaroi lintuja – näillä seuduilla bongattiin keräkurmitsoita ja pulmusia, taas uusia vuodareita.

Täällä reittimerkintänä ovat keltapäiset tolpat. Kansallispuiston tunnuksessa on muuten kolme pulmusta lentämässä tunturien yllä.

Pieni tasainen osuus ja sen jälkeen loppunousu Taivaskeron huipulle. Sorastettu polku loppuu ja viimeiset 50 metriä noustaan kivikossa.

Taivaskeron huipulla 809 metrissä. Lieneekö siihen laskettu tämä kivimuodostelma, joka korottaa vuoren huippua parilla metrillä. Korkeimmalla kohdalla on muistolaatta, jossa kerrotaan vuoden 1952 olympiatulen sytytyksestä tällä paikalla. Muistolaatta myös blogin pääkuvassa. Evästauon pidimme muuten tämän kivikasan pohjoispuolella, jossa oli melko tuuleton paikka. Muuten huipulla oli aika tuulista.

Taivaskeron huipulla kävelyä on takana nelisen kilometriä. Nyt aloitetaan paluu kohti lähtöpaikkaa. Reitti alkaa hitaasti laskeutua lähelle Vatikurua ja sen vieressä sijaitsevaa ylänköä, Liisansatulaa. Reitti on vielä jonkin aikaa melko hankalakulkuista, mutta kulku helpottuu Liisansatulan tienoilla.

Reitti käväisee laaksossa, mutta alkaa nousta kohti seuraavaa huippua eli Laukukeroa. Sen rinteillä kasvoi runsaasti vaaleanpunaisena kukkivaa sielikköä. Samoilla seuduilla tapasimme myös yhden Hetta-Pallas -reitillä kulkeneen retkeilijän. Hän kertoi reitillä olleen vielä rauhallista.

Laukukeron huippu on sekin 762 metrin korkeudessa, tosin täällä polku ei käy aivan tunturin huipulla. Jos kuvaa voisi tarkentaa kovasti, voisi varmasti nähdä Olostunturin ja siellä sijaitsevat tuulivoimalat, ne pystyi kyllä paljainkin silmin erottamaan. Laukukerolta näki myös toiseen suuntaan tämän reitin alkupätkälle, siellä näkyi nyt muutamia kävelijöitä – ruuhkaa ei kuitenkaan selvästi ollut.

Nyt reitti lähtee alamäkeen kohti hotellia. Tässä kävellään laskettelurinteessä tai sen vieressä. Lasku on suurelta osin melko kivikkoista.

Viimeiset metrit kuljetaan mukavalla metsäpolulla hiihtohissin vieressä.

Kierros päättyi hotellin takanurkalle. Kävelyä kertyi yhteensä 8,3 km (mittaustulokseni oli sama kuin nettisivuilla ilmoitettu pituus) ja aikaa käytimme aika lailla tasan kolme tuntia. Siihen sisältyi noin vartin tauko Taivaskeron huipulla. Tapasimme reitin varrella muutaman muun kävelijän, täällä tosin moni kävelee myös polkujen ulkopuolella.

Reitti on melko vaativa. Korkeuseroa on siis noin 350 metriä ja varsinkin Laukukerolta laskeutuminen oli suhteellisen jyrkkää ja hitaasti kuljettavaa. Varovainen kannattaa olla. Normaalikuntoinen aikuinen jaksaa varmasti nousta Taivaskeron huipulle – ja jos paluureitti epäilyttää, voi toki palata vaikkapa samaa ja huomattavasti helpompaa reittiä takaisin. Olympiatulen sytytyspaikka on historiallinen paikka, siellä kannattaa piipahtaa!

Sijainti: N=7550966.891, E=377526.430 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=68.046925, GEO:lon=24.060812

Voit seurata retkitunnelmiani myös Instagramissa: @luontopolkumies ja Facebookissa

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Vatikurun luontopolku

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.