Kosken kuohuntaa, pitkoksia ja taukopaikkoja – Koskikara on hieno luontopolku Nurmijärven Myllykoskella

➡️ 3,5 km (luontopolku + käynti Pikkukosken laavulla)
🕒 1,5–2 h
⚫⚪⚪ Helppo reitti
🔥 3 tulipaikkaa (1 laavu)
📌 Paikka kartalla

Myllykoski tuntui toukokuussa sopivalta kohteelta juuri kevään ollessa kukkeimmillaan. Tiesin siellä olevan lehtomaisemaa, jossa olisi varmasti jo todella vihreää. Eikä vain vihreää, vaan myös keltaista (voikukkia, rentukoita, keltavuokkoja, kanankaaleja) ja valkoista (valkovuokkoja, käenkaaleja, tuomet).

Parkkipaikalla (Siippoontie 1311) oli jo yhdeksän aikaan aamulla melko monta autoa, ilmeisesti suurin osa innokkaita kalastajia, joita kosken rannalla näkyi. Myös jokunen muu ulkoilija oli lisäkseni liikkeellä.

Lähtöpaikalla oli hyvä infotaulu, jossa kerrottiin reiteistä – luontopolusta sekä puulajipolusta. Päätin kävellä luontopolun ympäri.

Reitti alkoi hyvänä polkuna kuusimetsässä. Tiltaltit ja hippiäiset lauloivat, aurinko paistoi. Lämpöä oli noin 12-13 astetta, joten metsän siimeksessä pitkähihainen paita oli vielä tarpeen.

Ihan muutaman sadan metrin kävelyn jälkeen tulinkin jo risteykseen, jossa saattoi valita, kääntyykö takaisin Myllykosken rantaan vai jatkaako vielä Pikkukoskelle.

Päätin jatkaa matkaa Pikkukosken laavulle asti. Reitti jatkui aivan Vantaanjoen rantaa pitkin. Lähes koko matkan sain kävellä pitkospuita pitkin, mutta rantaankin pääsi välillä helposti. Puolentoista kilometrin luontopolun kääntöpaikka taisi olla juuri tässä maisemassa, jossa muuten kerrottiin lepakoista ja mainittiin tämän maiseman olevan niiden saalistuspaikka.

Pari muutakin ulkoilijaa oli liikkeellä – reippaamalla vauhdilla kuin luontopolkumies, jonka piti pysähtyä vähän väliä kuvaamaan luonnon ihmeitä. Alun kuusikon jälkeen maisema muuttui lehtomaisempaan suuntaan, valkovuokkojen lisäksi kukki muun muassa kevätlinnunherne, jonka kuva alempana “yhteiskuvassa” muiden kukkien kanssa.

Kilometrin mukavan kävelyn jälkeen saavuin Pikkukosken laavulle. Matka oli etukäteen tuntunut niin lyhyeltä, että en ollut ottanut reppua ja eväitä mukaan kävelylle, joten pysähdyin vain ihailemaan koskimaisemaa.

Palasin pitkospuita pitkin kilometrin ja jatkoin matkaa kohti Myllykoskea. Hieman ennen Myllykoskea oli reitin toinen istuskelupaikka.

Tässä kohdassa polku oli kuin leveää hiekkatietä. Joki virtasi rauhallisena vieressä.

Saavuin Myllykoskelle. Näky oli vaikuttava tuohon aikaan vuodesta – parhaimmillaan kosken kuohut olisivat varmaan olleet vielä aiemmin keväällä. Seisoskelin pitkään silloilla (joita on useampia) ja kuvasin koskea. Satuinpa huomaamaan myös auroraperhosen, jota en muista montaa kertaa nähneeni.

Myllykosken rannassa oli vielä parikin istuskelupaikkaa. Rannalla näkyi kalastajien lisäksi myös yksi kevään ylioppilas ja häntä kuvannut valokuvaaja – hieno paikka siihenkin tarkoitukseen.

Sitten edessä oli paluu autolle – pääsin kahvin ja eväsleipien pariin vasta kierroksen jälkeen.

Lopuksi vielä kuvat reitin kylteistä ja kukkaloistosta. Kyltteihin ja infotauluihin oli todella panostettu. Yksi infotaulu reitin varrella oli tosin töhritty, ilkivallan jälkiä ei ollut vielä ehditty korjata.

Ja alla vielä kukkaloistoa. Yksi suosikeistani, ojakellukka, oli juuri aloittamassa kukintaa. Kevätlinnunherneessä oli paljon eri värejä sinisestä violetin kautta punaiseen. Todella kaunis lehtokasvi!

Oli todella hyvä hetki käydä juuri tällä polulla – tulen varmasti toistekin.

Blogiteksti julkaistu myös Luontopolkumiehen blogissa.

Sijainti: N=6704116.040, E=381905.413 (ETRS-TM35FIN)

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.