Pehmeillä suopoluilla Klaukkalassa, Isosuon luontopolulla.

Klaukkalan Isosuon historiaan liittyy oleellisesti turpeennosto. Se loppui 1980-luvulla ja sen jälkeen suota on ennallistettu mm. ojia tukkimalla. Nyt suolla kulkee suosittu ulkoilureitti, jonne on avattu myös luontopolku.

Isosuon luontopolku Nurmijärven Klaukkalassa
Päivämäärä: 18.9.2022
Luontopolkumiehen reittinumero: 364
Reitin pituus: 3 km
Kohokohdat: Värikäs ja monipuolinen suomaisema
Parkkipaikka: Klaukkalan jäähallin piha, Lepsämäntie 12. Paikka kartalla.
Opasteet/kyltit: Hyvät
Varusteet/jalkineet: Suoluonnosta huolimatta reitti oli melko kuiva. Kosteimmissa paikoissa pitkospuut. Lenkkareillakin pärjää.
Helppo reitti (korkeintaan keskivaativa puiden juurien takia)
Ei tulipaikkaa

Kävin syyskuisena sunnuntaina kurvaamassa Lakiston luontopoluilla ja päivitin sitä blogia (linkki tässä). Aikaa jäi vielä toiseenkin kävelyyn ja päätin lähteä tutkimaan Klaukkalan Isosuota, jossa tiesin olevan melko uuden luontopolun. Ajelin Klaukkalaan ja jäähallin pihalle, jossa oli melkoisesti autoja, mutta tilaa toki löytyi. Parkkipaikalta näki hyvin luontopolun infotaulun, se on parinkymmenen metrin päässä paikoitusalueen reunasta.

Opastaulussa on hieman perustietoa Isosuosta, joka on noin 130 hehtaarin laajuinen keidassuo. Olin lukenut, että täällä on kaksi luontopolkua – pidempi pohjoinen ja lyhyempi eteläinen lenkki. Lähtöpaikka on pohjoisen lenkin pohjoisessa reunassa, joten olisi kuitenkin kätevää kävellä molemmat ympyrät yhdellä kävelyllä. Myös kiertosuunta (myötäpäivään) ja reittien värit (sininen ja keltainen) käyvät ilmi kartasta

Matkaan. Noin viisikymmentä metriä leveää ulkoiluväylää ja saavutaan ympyräreitin alkuun. Tässä oli vielä turpeennostosta kertova taulu. Turvetta on aikoinaan leikattu ja kuivatettu mm. navettoihin karjan kuivikkeeksi. Vielä 1970-luvulla suolla oli turvetehdas ja jopa kapea rautatie. Turvetta vietiin Saksaan asti.

Nyt lähdetään varsinaiselle polulle ja ympyräreiteille. Kurvasin siis vasempaan kiertääkseni reitit myötäpäivään. Siniset vinoneliöt johdattavat oikeaa reittiä. Risteyksiä on melko vähän ja polulla on helppo pysyä.

Pitkospuuosuudet alkavat noin 300 metrin kävelyn jälkeen. Nurmijärven kunnan sivujen mukaan täällä toivotaan, että kävelijät pysyisivät pitkoksilla ja antaisivat suoluonnon palata ennalleen (niin turpeenoton kuin reitin rakentamiseen liittyvien konetöidenkin jäljiltä).

Suon värimaailma oli syyskuussa aivan ihastuttava – ja se korostui vielä sinisen taivaan ja valkoharmaiden pilvien kanssa.

Kävelyä on takana noin 900 metriä, kun siniseltä reitiltä voi poiketa eteläiselle eli keltaisella merkitylle ympyrälle. Tässä kohdassa on myös penkki taukoa varten (se oli varattu, joten en kuvannut penkkiä) ja taulu, jonka aiheena on avosuon kasvimaailma – suokukka, karpalo, tupasvilla, kihokit.

Keltaisella ympyrällä otin vain pari valokuvaa. Noin 700 metrin ympyräreitillä ollaan aluksi avosuolla, mutta kävellään hetki myös mäntyjen välissä rämesuolla. Ympyrän varrella on yksi infotaulu, jonka aiheena on juuri räme. Tiesitkö, että yli puolet Suomen soista ovat nimenomaan rämeitä? Valitettavasti taulua oli töhritty, joten en kuvannut sitä.

Palasin siniselle reitille. Reitti kulkee hauskalla pikku kanerva/metsäkannaksella suoalueiden välissä. Olipas mukavan lämmin päivä, tänään pärjäsi t-paidalla. Otin selfien vänkyrän männyn luona.

Komea katselu- ja taukolava on jotakuinkin reitin läntisimmässä paikassa. Kävelyä oli takana noin kaksi kilometriä.

Täälläkin voi lueskella faktoja puuttomasta suosta, nevasta. Suomen soista nevaa on noin neljännes.

Tälle läntiselle taukopaikalle johtaa noin parinsadan metrin pituinen esteetön reitti. Lähtöpaikka lienee jossain Vanha-Klaukan rakenteilla olevan asuinalueen lounaiskulmassa, esim. Suopursuntiellä. En käynyt sitä vielä katsomassa. Nurmijärven nettisivujen mukaan asuinalueen rakentamisen jälkeen reitin lähtöpaikka vaihtunee (ilmeisesti juuri tänne lähelle lavaa) ja samalla esteettömän reitin osuus lisääntynee.

Avosuo-osuus loppuu heti lavan jälkeen. Loppumatka, vajaa kilometri, kuljetaan taas metsäisemmässä maisemassa. Suon laidalla on pieni lehto, jossa voi lueskella haavasta kertovaa infotaulua. Tikat valitsevat usein pehmeäpuisen haavan pesäkolonsa rakennuspaikaksi.

Vielä muutama sata metriä tässä suon reunan metsikössä.

Kierros päättyi ja palailin taas jäähallin parkkipaikalle. Molempien kierroksien kävely vei noin 50 minuuttia ja matkaa kertyi siis aika tarkkaan kolme kilometriä. Reitillä oli sunnuntaisena iltapäivänä todella paljon muitakin ulkoilijoita.

Reitti on helpohko. Korkeuseroja suoreitillä ei ole nimeksikään – eikä metsäosuuksilla ole kovinkaan paljoa juuria. Hieman kierrettäviä kantoja ja ylitettäviä juuria, siinäpä reitin esteet. Parasta tällä reitillä oli ehdottomasti mainio värimaailma avosuo-osuuksilla ja pehmeä kävelyalusta, jota olisi voinut tassutella vaikka tuplastikin!

Sijainti: N=6695696.555, E=375473.544 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=60.378436, GEO:lon=24.741335

Voit seurata retkitunnelmiani myös Instagramissa: @luontopolkumies ja Facebookissa

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Lakiston luontopolut
Koskikara-luontopolku

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle