Stora Halsön saarella maailmanympäriveneellä

Aiski hankki ison, 42-jalkaisen teräsrunkoisen purjeveneen jo 5 vuotta sitten, merkittävänä osana vielä isompaa suunnitelmaansa lähteä purjehtimaan ympäri maailman, omaisuutensa myyden ja ilman suunnitelmaa mistään takaisin palaamisesta.

Syksyllä Aiski kutsui meidät koko päivän veneretkelle Stora Halsön saareen saunomaan. Aamuyhdeksän maissa tapasimme Kirkkonummen Kantvikin venesatamassa, missä kannoimme Jonen kanssa kassimme veneeseen ja ryhdyimme välittömästi valmistautumaan lähtöön, me maakravut kipparin ohjeiden ja käskyjen mukaan ainoastaan mitään tehden.

Näin ison ja yli 20 tonnia painavan veneen sompaaminen ulos hyvin ahtaasta satamasta ei olekaan mikään läpihuutojuttu tyyliin ”käännä kaasua ja kurvaa merelle”. Mutta niin se vaan onnistui, kun ei sattunut olemaan ihan ensimmäinen kerta kipparille. Pakkasyön jäljiltä tyyni vesi höyrysi satama-alueella ja ilma tuntui kolealta näppeihinkin.

Kippari luotsaa venettään yhteen, jollei nyt aivan seikkaluun, niin hienoon retkeen ystävien kesken kuitenkin.

Kippari luotsaa venettään yhteen, jollei nyt aivan seikkaluun, niin hienoon retkeen ystävien kesken kuitenkin.

Tuulen suunta oli jostain luoteesta, mannermaan puolelta. Siis pääosin myötäinen meille, ja se tietenkin sitten voimistuisi ulommas päästyämme. Aiski nosti pääpurjeen lisäksi ylös myös genuan ja me Jonen kanssa ähläsimme milloin minkäkinlaisten köysien kanssa, kipparin komennusten mukaan. Mutta helpoimmat mahdollisethan nuo olosuhteet kaikkeen sellaiseen olivat, mukavassa myötätuulessa.

Aurinko paistoi ja alkoi lämmittää.

Keli on hienon hieno, purjeet alkavat vetää ja tunnelma on sen mukainen!

Keli on hienon hieno, purjeet alkavat vetää ja tunnelma on sen mukainen!

Purjehdus oli sitten niin leppoisaa touhua, kuin se nyt ylipäätään olla voi. Me saimme Jonen kanssa kumpikin olla vuoroillamme ruorissa. Perinteinen, tässä seurassa aina lievän herjanheiton sävyttämä jutustelu pääsi mukavaan vauhtiin. Purjehdusmatkan loppuosilla mentiin jo parhaimmillaan yli kuuden solmun nopeudella.

Stora Halsön venesatama on saaren luoteisrannalla ja Aiski ohjasi meidät sinne tällä kertaa saaren itä- ja koillispuolelta kiertäen. Sitten oli edessä laituriin ajo Stora Halsön mielettömän hienoon, suorastaan laguunissa olevaan venesatamaan. Mutta niinpä siellä sitten myös veden syvyydet ovat aivan niukin naukin riittävät tämän kokoiselle purjealukselle ja Aiski sai taas komentaa meitä matruuseja oikein olan takaa. Hienosti kaikki toki taas meni, koska tämä nyt sattuu olemaan melkein veneen toinen kotisatama, eikä tuulikaan ollut haittana tällä kertaa.

Parasta menoa näillä keleillä.

Parasta menoa näillä keleillä.

Heti kun vene oli kunnolla kiinni poijussa ja laiturissa, ryhdyttiin valmistelutoimiin päivän tärkeintä toimitusta, eli saunomista varten. Miniskuulinen ja ekstra-kiikkerä jolla laskettiin veteen, ja kohta jo pumpattiin vettä jollassa oleviin ämpäreihin ja saaveihin veneen isosta vesitankista. Suolatonta vettä siis tarvittiin saunassa, missä ainakaan kiukaalle ei saa heittää merivettä.

Jone laittoi sitten myös tulet heti saunan pesään, jotta se mukavasti esilämpiäisi meidän muiden touhuilujemme aikana. Sen jälkeen siirryimme venesataman pikku niemen kärjessä olevaan grillikatokseen. Siellä tulien tekemisen jälkeen söimme kipparin tarjoaman kivan grillikana-patonki –lounaan, minkä kanssa pärjäisimme eteenpäin kohti ulkoilua, saunomista, päivällistä ja muita ohjelmanumeroita.

Keittokatoksen tulet lounaan valmistusta varten.

Keittokatoksen tulet lounaan valmistusta varten.

Stora Halsö on Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen omistama saari, missä on vierasvenesatama, grillikatos ja sauna. Viime syksynä minun täällä ensimmäisen kerran käydessäni kiersimme juuri ennen pimeän tuloa lenkin saaren koilliskulman niemen ympäri, ihastellen jo silloin mäntymetsikköisen ja kalliorantaisen saaren karua kauneutta.

Nyt sitten oli suunnitelmamme kiertää valtaosa saaren muista osista. Suunnistimme ensin kapean kannaksen (kaula = hals?) yli saaren kaakkoispuolelle. Siinä kannaksella näkyy vanhojen asumusten perustusten jäänteitä. Ja toiselta puolelta löytyy pikkuinen lahti, jonka pohjassa on kaunis, vaalea hiekkaranta. Paljon tuon lähemmäs etelämerten saarten idyllisiä laguuneja voi tuskin täällä pohjolassa päästä! Tuohan valokuvattiin tietenkin tämän retken alkupisteenä, aivan niin kuin se myös kuvattiin viime syksyn lenkin loppupisteenä.

Stora Halsön pieni hiekkalaguuni.

Stora Halsön pieni hiekkalaguuni.

Reittimme eteni sitten saaren kaakon puolen vaihtelevia kallioisia rantoja pitkin, missä saaristoluonnon kauneutta oli esillä mitä moninaisimpina variaatioina. Kivikkorantoina, kaislikoina, kalliopintojen erilaisina kuvioina ja jäkäläpintojen väreinä.

Hienoa oli havaita noilla rannoilla myös paksuja, kuivuneita rakkoleväpaakkuja! Sellaisia olivat ennen vanhaan kaikki Suomenlahden rannat täynnä, mutta nykyään niitä tuskin näkee. Asiaa kenties tietämättömille siis tiedoksi, että rakkolevä on puhtaiden vesien kasvi.

Vaikka luonnon katselu ja ihailu oli meillä päällimmäisenä agendana, ei se tietenkään estänyt myöskään perinteistä leikinlaskua milloin minkäkin asian tiimoilla. Niistä edes jotkut tulkoot esiin kuvateksteissä.

Jäkälien ja kivipintojen kauneutta, osa 4/23.

Jäkälien ja kivipintojen kauneutta, osa 4/23.

Jäkälien ja kivipintojen kauneutta, osa 9/23.

Jäkälien ja kivipintojen kauneutta, osa 9/23.

Palstojen ja tonttien lohkomisenkin salat alkoivat lopulta selvitä myös meille.

Palstojen ja tonttien lohkomisenkin salat alkoivat lopulta selvitä myös meille.

Saaren lounaispäässä ihasteltiin kimpassa vanhojen sukeltajien kesken sitäkin, miten kirkkaalta vesi näytti  rannan poukamissa. Seuraavaksi esitettiin kukin omia teorioitamme siitä, missä suunnassa ne Kopparnäsin rantakalliot sijatsevatkaan, missä oli ennen Imatran Voima Oy:n tuulimyllyjä. Minulla tosin oli tuossa keskustelussa täysin epäreilu etu, kännykkäni tarkalla maastokartalla varustetun navigointiohjelmiston muodossa. Rankan retken ääripisteessä oli pakko myös pitää lepo- ja juomatauko ison ajopuun päällä istuskellen.

On se kaunista varmaan kenen tahansa silmin, mutta ainakin sukeltajien!

On se kaunista varmaan kenen tahansa silmin, mutta ainakin sukeltajien!

Vanhat jermut huilaavat saaren länsipäädyssä.

Vanhat jermut huilaavat saaren länsipäädyssä.

Paluumatkan Aiski suunnisti sitten enemmän saaren keskiosaa, kuin rantoja myöten, koska kaikki rannat kiertäen tämän päivän valoisat tunnit olisivat vaan loppuneet kesken. Vielä aivan uudenlaisia maastotyyppejä sieltä löytyi, esimerkiksi suorastaan lehtomaisen laakson muodossa, joka kuulemma on korkean veden aikoina osin veden vallassakin.

Nyt ultrakuivana syksynä siellä olisi tosin pärjännyt vaikka sandaalit jalassa. Saaren hoitotyötäkin tuli tehtyä ainakin sen verran, että Aiski kuljetti maastosta pois jonkun sinne jättämän vesipurnukan.

Ulkoilusaarten kunnossapito ei ole mitään helppoa hommaa. Ajatelkaa nyt vaikka laajojen mustikkavarvikoiden säännöllistä kastelua.

Ulkoilusaarten kunnossapito ei ole mitään helppoa hommaa. Ajatelkaa nyt vaikka laajojen mustikkavarvikoiden säännöllistä kastelua.

Tulen teko kielletty mäntyjen latvustoihin, all right. Noudatamme sitä huolellisesti tästäkin eteenpäin.

Tulen teko kielletty mäntyjen latvustoihin, all right. Noudatamme sitä huolellisesti tästäkin eteenpäin.

Stora Halsö kuuluu Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen omistamaan Kopparnäs–Inkoo-ulkoilualueeseen, jonka historia ja perustiedot löytyvät yhdistyksen sivuilta.

Venelehden satamat -osiosta puolestaan löytyy kevyttä kuvausta saaren luonnosta ja nähtävyyksistä, etenkin veneilijän perspektiivistä katsoen.

Sy Omaha Stora Halsön venesatamassa 7.10.2015.

Sy Omaha Stora Halsön venesatamassa 7.10.2015.

Retkeltä palattuamme Aiski oli käynyt laittamassa uudet tulet saunan pesään. Niinpä me sitten saunoimme, perusteellisesti ja ilman kiirettä, ainakin kaksi tai kolme kertaa välillä terassin reunalla istuskellen ja monia asioita ihmetellen. Muiden muassa täydellistä auringonlaskua säätilassa, joka voisi aivan yhtä hyvin olla elokuussa. Sekä kaunista saaristoa, missä ei varmaan ollut enää ketään meidän lisäksemme.

Kyllä on vaikeaa kuvitella hienompaa saunomiskokemusta kuin tämmöinen!

Kyllä on vaikeaa kuvitella hienompaa saunomiskokemusta kuin tämmöinen!

Päivällä olimme pähkäilleet, mahtavatko ruokavarantomme ollenkaan riittää. Kun sitten niitä ruokia grillikatoksessa valmistelimme, huomasimme niitä löytyvän eri kassien pohjilta jopa enemmän kuin lääkäri määrää. Tyyliin kananpojan fileitä, herkkusieni-juusto-pekoni-nyyttejä, vihannesnyyttejä, toisenlaisia kanapihvejä ja vielä viimeiseksi aluksen erikoisuus eli hevosenlihapihvejä.

Aivan hämärä oli, kun lopulta Stora Halsön laiturista irtosimme ja pimeässä sitten taitoimme paluumatkan. Kipparille ultratuttua väylää myöten ajelu oli taas vallan leppoisaa ja saimme nautiskella öisestä meri-ilmasta. Joka oli toki vastatuuleen mennessä niin vilpoisaa, että toppatakit ja haalarit löysivät hyvin pian oikeat paikkansa. Häivähdyksiä revontulistakin näimme pohjoisella taivaalla, ennen kuin Kantvikin teollisuuslaitosten valot ne meidän näkyvistämme himmensivät.

Auringonlaskun jälkeinen maisema Stora Halsön venesatamasta.

Auringonlaskun jälkeinen maisema Stora Halsön venesatamasta.

Rantautumisrituaalit ahtaassa venesatamassa olivat vähintään yhtä jännittävät kuin lähtökin, sujuen hyvin siltikin. Tavaroita pois veneestä roudatessamme ja upeasta retkestä kipparia kiitellessämme, saimme lupauksen saman toistamisesta vielä yhden kerran ensi keväänä, ennen kuin paatti miehistöineen lähtee maailman merille.

Taustatietoja retkestä ja lisätietoja veneestä löydät Lähierä-blogista, jossa myös tämä artikkeli on aikaisemmin julkaistu kokonaisuudessaan.

Stora Halsö kartalla. ETRS-TM35FIN-tasokoordinaatit N 6658036, E 347773.

 

1 reply

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *