Sipoonjoki meloen

Meloimme syyskuun lopussa Sipoonjoen partioporukalla. Päiväksi valikoitui kaunis syksyinen lauantai ja lähtöpisteeksi Uudensillantie Nikkilässä.

Olihan se alkuun helppoa…

Ensimmäiset kolme kilometriä menivät nopeasti, eikä kajakkiakaan joutunut nostamaan kertaakaan. Ensimmäisen kerran kajakin joutuu nostamaan Hindsbyn padon kohdalla, jossa aikaisemmin on ollut mylly ja tämän jäänteet ovat edelleenkin nähtävissä. Tässä kohtaa kajakkia joutui kantamaan 400 metriä, koska vedenpinta oli todella matalalla. Jos on liikkeellä korkean veden aikaan, selviää 200 metrin kantamisella.

DCIM100GOPRO

Sitten homma muuttui vähän haastavammaksi

Ensimmäiseksi haasteksi muodostui matala vedenpinta. Paikoittain joenpohjassa on todella isoja kiviä ja matalan veden takia kyseiset kivet olivat vedenpinnan yläpuolella. Kolme kertaa jouduin nousemaan kajakista pois, mutta jokaisella kerralla selvittiin kajakkia uittamalla. Onneksi.

DCIM100GOPRO

Jouduin kuitenkin kantamaan kajakkia.

Ilmeisesti myrsky on kaatanut puita jokeen joku vuosi aikaisemmin, ja koska joen tämä osa ei ole varsinaisesti missään käytössä, puita ei ole raivattu. Kerran kajakin joutui nostamaan ylös uomasta, kantamaan 150 metriä ja laskeutumaan takaisin uomaan. Uoma on todella syvä ja seinämät jyrkät, joten tässä oli kohtuullisesti haastetta.

DCIM100GOPRO

Vielä viimeinen uitto

Tämän kantomatkan jälkeen jouduin vielä kerran nousemaan kajakista ulos. Keskellä jokea oli useampi kivi, joiden välistä kajakki ei mahtunut lastissa. Kun nousin kajakista pois, kajakki keveni tarpeeksi mahtuakseen kivien välistä.

Tässä oli huomattavasti syvempää kuin muissa uitoissa, ja vesi ulottui puoleen väliin reittä. Muissa uitoissa vettä oli polven alapuolelle.

DCIM100GOPRO

Leppoisasti Eriksnässiin

Tämän jälkeen joki leveni ja vastaan alkoi tulla ihmisten laitureita veneineen. Meren lähestymisen huomasi veneiden koosta. Mitä lähemmäs merta pääsi, sitä suuremmiksi veneet laitureissa muuttuivat. Koska joen tätä osaa ajetaan aktiivisesti veneillä ylös alas, on se myös aktiivisesti raivattu ja ruopattu.

Lopulta joki laajenee lahdeksi ja matkan tietää loppuvan kohta. Vielä pitää ylittää veneväylä ja meloa lahden vasenta reunaa Eriksnässiin. Tuona päivänä oli kohtalainen vastatuuli luomassa vastusta, mutta se vain hidasti matkantekoa jonkin verran.

Itse melonta oli leppoisaa, mutta tasaisin väliajoin tulleet esteet toivat matkaan mukavaa vaihtelua. Jos melot Sipoonjoen vedenpinnan ollessa korkeammalla, selviät todennäköisesti kahdella kantamisella.

Maisemia ei erityisemmin näe. Ensimmäiset kolme kilometriä ennen Hindsbyn patoa ja viimeiset viisi kilometriä ennen Eriksnässiä uomasta näkee ulos. Muuten melominen syvällä uomassa on melko yksitoikkoista.

Jos merimelonta ei ole tuttua, sanon vain yhden perussäännön: pysy pois veneväyliltä. Kajakki ja veneet eivät sovi yhteen. Yhden veneväylän joudut ylittämään, jos melot Eriksnässiin. Melo sen yli poikittain, jotta olet mahdollisimman vähän aikaa itse väylällä.

Nikkilän Uudensillantie kartalla. ETRS-TM35FIN-tasokoordinaatit N 6694218, E 404671.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.