Sotkamon Hiukka on portti talvisiin nautintoihin suksilla ja jalkaisin

Hiukan rannalta lähtee talvella kilometritolkulla huippukuntoisia järvilatuja, jäällä kulkeva kävelyreitti, rantatörmää seuraileva polku sekä harjumaaston valaistu latu. Sotkamon kauneimmissa maisemissa hurahtaa vaikka koko päivä. Auringon laskettua Hiukan tunnusomaista rantatörmää syttyvät korostamaan elämysvalot.

Kohde kartalla
Hiihtoreitit: Sotkamon 150 kilometrin latuverkostosta saa valittua itselleen sopivan reitin
Tulentekopaikka: kyllä, Hiukan kota (varattava, maksuton)
Saapuminen julkisilla: Sotkatti-paikallisbussin aikataulut
Saapuminen autolla: Pysäköintialue (maksuton)
Kohokohdat: latuverkosto, avarat järvimaisemat, näkymät Vuokatin vaarajonolle, Hiukan rantatörmä ja elämysvalot
Vaativuus: helppo
Palvelut: pysäköintialue, varattava kota ja Sotkamon keskustan palvelut vieressä
Alueen kartta
Alueen latutilanne

Huom! Kevät on tehnyt aikaista tuloaan myös Vuokatin seudulle maaliskuussa 2026. Ajantasaisen latutilanteen löydät yllä olevasta linkistä, ja tämän artikkelin vinkit kannattaa ottaa käyttöön viimeistään ensi hiihtosesongilla!

Sotkamo palkittiin tammikuussa 2026 Suomen liikkuvin kunta -tunnustukseella – ja aivan ansaitusti. Erityisesti ulkoliikuntamahdollisuudet ja -reitit Sotkamossa ja Vuokatissa ovat Suomen kärkeä. Tämän huomaa parhaiten talvella: Laaja ja monipuolinen latuverkosto hemmottelee niin kilpaurheilijaa kuin kuntoilijaakin. Myös talvisia kävely- ja pyöräilyreittejä on tarjolla sekä Sotkamon keskustasta että Vuokatista käsin. Pelkästään latuverkostolla riittää pituutta 150 kilometriä.

Aivan Sotkamon keskustassa on Hiukan ranta, joka on helppo lähtöpaikka talven lenkeille ja retkille. Jo muutamassa minuutissa pääsee lähes erämaiseen rauhaan, jossa unohtaa olevansa kuntakeskuksen kupeessa. Talvella Hiukkaan pääsee Vuokatista yhtenäistä latua pitkin ilman, että suksia on tarpeen ottaa jalasta.

*Huippukuntoisilla järviladuilla pääsee hetkessä rauhallisiin maisemiin ja hiihtämisen rentouttavaan rytmiin.*

Leppoisaa menoa jääladuilla

Jos Vuokatin vaara- ja harjuladuilla syke kohoaa helposti, Hiukasta lähtevillä Ison Sapsojärven jäälle ajetuilla laduilla hiihtokilometrit ovat useamman pykälän leppoisampia. Rannasta aivan pesäpallostadionin vierestä lähtee oransseilla aurauskepeillä merkattuja latuja sekä kaakkoon Rytilahteen ja Sapsorantaan että länteen Leivolankylän kautta kohti Vuokattia tai Haapalanlahtea. Laduilla pääsee hiihtämään sekä perinteistä että vapaata.

*Pörheäturkkinen Kumpusaari erottuu jo kaukaa.*

Vietin tammikuun puolivälin jälkeen lomaviikon Vuokatissa, ja kävin tutustumassa kunnolla myös Hiukasta lähteviin Ison Sapsojärven latuihin. Ensimmäisellä kerralla hiihdin kaikki silloin ajetut jäälatupätkät ja sain mittariin 22 kilometriä.

Toisella kerralla latua oli jatkettu Rytilahdesta lähes neljällä kilometrillä Sapsorannan kohdalle. Pelkästään Sapson jääladuilla olisi saanut tehtyä melkein 30 kilometrin lenkin. Kolmannella kerralla kova pakkanen ja kostea ilma olivat saaneet laduille härmistymään piikkimäisen kerroksen, jolla suksi ei luistanut lainkaan. Tyydyin lyhyempään lenkkiin, ja keskityin kuvaamaan ja ihailemaan maisemia.

*Leivolankylän rantatunnelmia pakkaspäivänä.*

Kaikkia jäälatuja ei löytynyt alueen reittikartasta eikä latutilannekartasta: Pikku-Hiukan lisäksi myös Rytilahdesta oli latu Kumpusaareen, josta latu jatkui vielä kilometrin verran rantaa seuraillen kohti Kuolasalmea. Myös Leivonkylästä Haapalanlahden pohjukkaan on yleensä aina ajettu latu.

Lyhyempiä jäälenkkejä Hiukasta ovat edestakainen hiihto Rytilahteen (6,5 km) sekä Kumpusaaren kierto reittiä Hiukka–Rytilahti–Kumpusaari–Pikku-Hiukka–Hiukka (8 km). Lasten kanssa voi käydä yhteensä kilometrin minilenkin Hirvisaaressa upealla Havukka-ahon ajattelija -patsaalla.

*Havukka-ahon ajattelija -veistos (Nina Terno 1989).*

Parhaimmillaan kevyessä tuulessa

Jääladut ajetaan, kun jääpeite on riittävän kantava ja lunta on tarpeeksi. Suuren järven jäällä kun ollaan, kannattaa varautua siihen, että olot eivät ole yhtä vakioidut kuin tykkilumiladuilla: Railoista voi pullahtaa jäälle vettä. Pakkanen ja viima yhdessä saavat aikaan hyytävän kylmät olot. Myös sumu voi välillä laskeutua saman tapaan kuin tunturissa ja peittää näkyvyyden lähes kokonaan.

Mutta parhaimmillaan järvellä hiihtäminen on nautinto vailla vertaa. Tuulettomalla ja aurinkoisella säällä hiihtely Sapson jäällä on kevyttä, joutuisaa ja maisemat eteläisen Kainuun kauneimpia. Itse en hätkähdä sumuakaan; pehmeässä valossa ja sumuvaipan sisässä mielikin rauhoittuu kummasti.

*Järvilatua sumuisena mutta kirkkaana pakkaspäivänä.*

Kun kova tuuli juoksuttaa järviladut umpeen tai laduille on noussut vettä, voi siirtyä Hiukan harjujen ja suppien suojassa kiertävälle valaistulle ladulle. Ladun pituus on 5 kilometriä, mutta monessa kohdassa on helppo oikaista. Myös Vuokatin laaja latuverkosto on lähellä. Hiukasta Vuokatin urheiluopistolle tulee matkaa vajaa 6 kilometriä latua pitkin.

*Hiukan valaistu 5 kilometrin latu kulkee Ison Sapsojärven ja Sotkamon keskustan väliin jäävällä harjualueella.*

Toivon, että osuisin joskus Kainuuseen kevättalvella parhaiden hankikelien aikaan. Silloin ei tarvitsisi miettiä, missä on ajettuja latuja. Hangilla voisi huidella vapaasti oman mielen mukaan.

Jalkaisin jäälle tai rantatörmälle

Sotkamossa hiihtäjien ei tarvitse harmitella ladulla kävelijöitä eikä kävelijöiden sitä, että talvisin hiihtäjät ovat vallanneet parhaat kävelyreitit. Jäälläkin kulkee rinnakkain kaksi uraa: kävelijöiden ja pyöräilijöiden väylä lähempänä rantaa ja hiihtäjien latu-ura hieman ulompana.

*Hiukasta lähtevät omat jääurat kävelijöille ja hiihtäjille.*

Vaikka Hiukan rantatörmän päällä kulkevaa polkua ei talvella mitenkään aurata, se on käytännössä aina tallattu. Polkua pitkin pääsee Pöllyvaaran poluille, joilla kulkee talvipyöräilyreitti ja jonne pääsee Hiukasta lähtevää kävelijöiden ja pyöräilijöiden uraa pitkin. Talvipyöräilyreittiä pitkin saa myös kävellä.

Mainio noin 4 kilometrin kävelyreitti on kävellä jäällä olevaa kävelyuraa Pikku-Hiukan rannalle ja palata törmän päällä olevaa polkua takaisin. Jos tuulee idän tai kaakon suunnalta ja haluaa välttää jäällä vastatuulen, lenkki kannattaa mennä toisin päin. Vinkit lyhyempään Hiukan tutustumislenkkiin jalkaisin löytyvät täältä.

*Hiekkatörmän päällä kulkevaa polkua pääsee Hiukasta Pöllyvaaran suuntaan.*

Auringonlasku ja Hiukan elämysvalot

Auringonlasku on Hiukassa elämys ympäri vuoden. Laskevan auringon värjäämää taivasta vasten myös Vuokatin kumpuileva vaarajono on ehkä näyttävimmillään.

*Vuokatin vaarat hieman ennen auringonlaskua tammikuussa.*

Auringon laskettua Hiukan jyhkeää rantatörmää syttyvät korostamaan elämysvalot, joiden väri vaihtuu erilaisten juhla- ja teemapäivien mukaan. Alkutalvesta, kun järvi on jäässä mutta lunta ei vielä ole, valot ja valaistu hiekkatörmä heijastuvat jään pinnasta vahvistaen jylhää näkymää.

*Hiukan elämysvalot syksyllä ennen lumentuloa.*

XS–XL-mittaiset hiihtoreitit Hiukasta

XS: Hiihdä Hiukasta Hirvisaareen ihailemaan puistossa olevaa Havukka-ahon ajattelija -patsasta. Matkaa edestakaisin tulee noin kilometri. Hirvisaaressa on myös pieni parkkipaikka, joten lähteä voi myös sieltä ja hiihtää Hiukan suuntaan.

S: Kun hiihtää Rytilahteen ja takaisin, matkaa kertyy 6,5 kilometriä. Noin 8 kilometrin lenkki tulee, kun yhdistää reissuun Kumpusaaren kierron.

M: Jatka Rytilahdesta vielä eteenpäin ja käy paluumatkalla kiertämässä Kumpusaari. Lenkille tulee noin 15 kilometriä.

L: Noin 20 kilometrin hiihdon saat, kun yhdistät M-koon reissuun käynnin Leivonkylässä.

XL: Lähemmäs 30 kilometrin lenkin saa sahaamalla läpi kaikki Sapsojärvelle ajetut ladut. Jos sekään ei riitä, myös Sotkamon keskustan pohjoispuolella on järvilatuja, ja aina voi käydä lisäksi Vuokatin latuverkoston kimppuun.

*Pääsin tammikuun pakkasessa todistamaan hienoa haloilmiötä Sapsolla. Kuvan otti vastaan tullut pietarsaarelaispariskunta.*

Kirjoittaja @aulinvuokatti on ulkoilmaihminen ja kestävyysliikkuja, joka on kasvattanut juuriaan Länsi-Uudellemaalle, Lappiin ja viimeisimmäksi myös eteläiseen Kainuuseen. Auliin voit tutustua muutaman vuoden takaisessa lukijahaastattelussamme.