Someron Iso-Valkee on hieno eteläsuomalainen snorklauskohde

Someron syrjäisiltä kulmilta, päättymättömältä tuntuvan ja pomppuisan hiekkatieverkoston päästä löytyy kirkasvetinen Iso-Valkee-niminen järvi, jonka ympäri kiertää luontopolku. Parkkipaikalle on vaatimaton viitoitus Murjuntieltä, ja P-alueelta löytyy uimiseen sopivan rannan lisäksi tulipaikka ja käymälä. Lähellä on myös laavu. Parkkipaikalta on helppo suunnata sinisin maalimerkein merkitylle luontopolulle, joka kiertää koko järven pysytellen melko visusti veden äärellä. Järven vastarannalla on toinenkin laavu. Me kävelimme polun ympäri ja nautimme sen kauniista luonnosta suuresti, mutta itselleni ainakin tämän retken kohokohta oli pinnan alla vietetty tuokio.

Rengasreitti 3 km

2 laavua, 2 tulipaikkaa, käymälät

P-alue kartalla

Someron Iso-Valkeella kävin ensimmäisen kerran jo joitakin kesiä sitten, mutta vasta nyt pääsin tekemään sinne ensimmäisen kunnollisen, rauhallisen, hyvän sään snorklausreissun. Ensimmäinen piipahdus järvelle aikoinaan oli aika nopea, ja vedenalaiskuvaus oli silloin minulle niin uutta, ettei kuvista tullut oikein mitään. Tänä kesänä aiemmin kävin järvellä jo kerran, mutta silloin oli liian kylmää ja tuulista, että retki olisi ollut kovin onnistunut. Nyt kuitenkin kaikki loksahti kohdilleen ja pääsin laskeutumaan Iso-Valkeen veteen upealla, lämpimällä ja tuulettomalla kesäsäällä.

Olimme kaverin kanssa kiertämässä järveä ympäri sen rantapolkua pitkin vastapäivään. Olimme ihastelleet kauniilla paikoilla olevia rantalaavuja, neulaspolun halkomaa kaunista metsää sekä kesäpäivän kauneutta. Itse rakastin reitillä etenkin sen viidakkomaisia osuuksia, vehreys tuntui Lapissa viettämieni vuosien jälkeen melkeinpä tajunnanräjäyttävältä.

Heti parkkipaikalla olin pannut merkille laitesukeltajien touhut, ja näkyipä järvellä myös melojia. Ei mikään ihme, että tänne saakka tullaan nauttimaan ihanasta luonnosta monipuolisesti, vaikka alueelle johdattava, mainiosti ainakin maastopyöräilyyn sopiva tieverkko yhdistettynä karttasovellusten ylioptimistisiin reittivalintoihin onkin omiaan luomaan epäuskoa monissa alueelle pyrkivissä ihmisissä. Suosittelen noudattamaan tunnollisesti täällä kerrottuja saapumisohjeita huolimatta siitä, millaista reittiä vaikkapa Google Maps sinulle ehdottaisi.

Meillä oli repuissamme snorklausmaskit, uikkarit ja pyyhkeet, sillä olimme ilman muuta aikeissa käydä katselemassa tämän paikan vedenalaista luontoa. Erään poukaman liepeiltä löysimmekin hyvän veteenmenopaikan. Pohjassa näkyi sopivankokoista kiveä, joten siitä oli mukava mennä veteen, ja lähistöllä kasvoi lummekasveja ja näkyi jonkin verran liekopuita – sellaiset elementit ovat suuresti mieleeni, koska ne tekevät maisemasta mielenkiintoisen ja harmonisen. Myös aurinko paistoi juuri sillä hetkellä, joten käytimme valoisuuden hyväksemme.

Kesä on lämmittänyt vedet mukavasti, eikä veden varaan kellahtaminen saanut ainakaan kylmän vuoksi haukkomaan happea. Maisema pinnan alla oli kuitenkin niin hieno, että tiesin heti, että tästä tulisi mukava reissu. Laskeuduin keskelle jättimäistä pikkukalaparvea.

Lähdin kulkemaan rannan suuntaisesti kohti poukamaa, joka oli täynnä lumpeita ja ulpukoita. Ei mennyt kauaa ennen kuin ensimmäiset ahvenet tulivat minua tarkistamaan, mutta ne eivät päästäneet kovin lähelle ja olivat muutenkin vikkeliä liikkeissään.

Minulla oli mukana Fujifilm Xt30 Dicapacissa ja siinä automaattiasetukset päällä. Dicapacin kanssa asetuksia ei saa säädettyä kesken retken, ja koska taivaalla lipui suuria pilviä, luotin siihen, että automaattiasetus osaisi hakea kullekin hetkelle oikeat setupit. Pienikin pilvi auringon edessä vaikuttaa radikaalisti valon määrään vedessä.

Lumpeet ja ulpukat pitivät poukaman pohjukkaa niin tiiviisti hallussaan, etten kovin syvälle niiden keskelle tullut mennyksi, vaan viistin ennemminkin alueen reunaa. Näin sukeltajakovakuoriaisen askaroivan jotakin pohjassa.

Vastarannalle päästyä aurinko meni pilveen ja tunnelma muuttui liekopuiden yllä tutun kuumottavaksi. Täällä näin myös ison ahvenen, mutta se viipotti hurjaa vauhtia minusta pois päin.

Pohjassa erottui yhtäkkiä jokin valtava paise – tummanharmaa ja luonnottoman jyrkkäpiirteinen kumpu, joka ylsi niin korkealle, että harkitsin tosissani mahdunko lipumaan sen yläpuolelta vai pitäisikö se kiertää. Kumpu näkyi olevan pehmeän orgaanisen aineen peitossa, mutta en kerta kaikkiaan keksi mikä se oli. Mietin mielessäni ruuhen jäänteitä tai ehkä puunrunkoa, mutta jos se olisi ollut puu, sen ympärysmitta olisi täytynyt olla valtava. Sen synkkä ja mysteerinen olemus, joka oli hypännyt syvyyksien keskeltä silmille vähän turhan yllätyksellisesti, teki olon hiukan epämukavaksi. Palasin takaisin päin kuvaamaan lisää ahvenia.

Ahvenet maastoutuvat tehokkaasti niin halutessaan.

Rannalle päästyä aurinko tuli jälleen esiin pilven takaa. Istuin hetken aikaa rantavedessä ja koitin kuvata minua ihmettelemään tulleita pieniä ahvenia, mutta kameran suuntaus, tarkennus ja valotuskin olivat aivan päin mäntyä. Hetki oli kuitenkin mukava, vesi kristallinkirkasta ja lämmintä, auringonpaiste ihana ja kalat suloisia. Pienen matkan päässä rantavedestä kuului pari pientä molskahdusta ja mietin, pitäisikö käydä vielä katsomassa että ketkä siellä puljaavat. En sitten kuitenkaan tullut menneeksi.

Kun olimme pukeneet päällemme, näin vaaleaa hiekkapohjaa vasten kuinka hauki lipui rauhallisesti ohi juuri siitä kohdasta, missä hetkeä aiemmin istuskelin. Sen tumma varjo erottui aavemaisena pohjaa vasten, pituutta sillä oli kyynärän verran. No, toivottavasti ensi kerralla sitten kohtaamme.

Kuva: Karoliina Säkö

Puimme päällemme ja jatkoimme matkaamme. Luontopolun hieman aiempaa mäkisempi osuus alkoi, ja löysimmekin edestämme vielä ihan kunnon ylä- ja alamäet. Loppupäässä (vastasuuntaan kierrettäessä) polku oli myös aiempaa märempi, ja hyvät jalkineet olivat tarpeen. Reitti kiersi rantamökin hieman kauempana vesirajasta ja poikkesi pienen sievän suon reunalla. Täällä on varmaan upea suopursuparatiisi alkukesällä.

Loppumatkallakaan en voinut olla ihastelematta ennen kaikkea veden kirkkautta. Tänne pitää palata ehdottomasti vielä monta kertaa ja itse asiassa luulenpa, että itselleni tämä on jatkossa suosikkiretkikohteiden kärkeä.

Retkitarinan lyhyempi versio on julkaistu aiemmin omassa Vedenalaisretkiä-blogissani.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.