Sieniretki Nuuksiossa

Ajelin lauantaiaamuna Nuuksion kansallispuistoon Haukkalammelle. Matkalla sinne ainoa sieniretkelle ilmottautunut perhe peruutti osallistumisensa – harmi. Käyttöön plan B: Kamera, heijastin, sienikori, poimuri ja marjaämpäri, eväät ja juomapullo. Reppu pykälään, kartta käteen ja menoksi.

800Haukkalammen opaskeskus

Haukkalammen tienoon polut ja vastaavat on mitoitettu suurille retkeilijämassoille, mutta alue on pysynyt silti varsin pienimuotoisena ja viehättävänä. Nuuksion opastustaulut ja opasteet kuten myös reittien opasteet ovat selkeydessään esimerkillisiä.

Suuntasin Mustalammelle vievälle polulle ja tarkistelin sienien toivossa ainoan kostealta näyttävän paikan, Mustalammen puron reunoja. Muutama pikkurousku pilkistelikin puron pohjalla, toivottavasti esiintymän paikka ei ennusta mitään. Polku ylös rinteen päälle tulipaikoille on jyrkkä, mutta näkymät mäeltä turvelauttaiselle Mustalammelle ovat vaikuttavia. Suurten kävijämäärien maastoa kuluttava vaikutus näkyy selkeimmin rantakallioilla. Yleensäkin kansallispuistossa olisi hyvä pysyä poluilla aina kun se vain on järkevää etenemissuunnan kannalta.

Tarkistin sienet rantarinteestä Kolmikulmalammen rannalta privat-alueen vierestä. Lampi on soikion muotoinen, mutta niminikkarin mielestä jotain muuta. Eikös sieltä jo keltaista pilkota! Tällä kertaa löytyi se huonompi vaihtoehto, Valekantarelli. Jonkun mielestä syötävä sieni, muttei maultaan siellä päinkään, kun sitä kerran maistoin.

800Kolmikulmalampi turvelautta

Kuten usein suolammella, täälläkin seilasi turvelautta, kuvassa aivan takarannan tuntumassa. Suuntasin Korpinkierroksen keltaisin vinoneliöin merkityn polun poikki mäntykankaalle kohti Niemelänlampea. Kangasmaasto oli loppuviikon sateista kostunut, mutta vaikutti silti liian kuivalta sienille. Suuntasin siis alemmas kuusikkoon ja soistumalle. Osa puiston kaivetuista ojista on ennallistettu täyttämällä ne, mutta kartoissa ne vaan sitkeästi näkyvät edelleen. Kosteikon reunoilta löytyikin haperoita, tälle kasvupaikalle tyypillisiä kosteikkohaperoita. Hapero on mielestäni syötävä eikä edes kovin karvas, vaikka se usein luokitellaan ruokasienenä kelvottomaksi. Siirryin Holma-Saarijärven läntiselle kankaalle.

800Holma-Saarijärven telttailualue

Kumpareelle kauas poluista olivat jotkut pystyttäneet telttansa ja viettivät siellä keskipäivällä aikaansa, hmm. Ylitin taas korpinkierroksen polun ja siirryin lammen itäpuolelle. Itäpuolen laavu oli käytössä ja nuoret reippaat neitoset kertoivatkin siinä yöpyneensä. Teltan alle oli näet osunut varsinainen juurikasa. Holma-Saarijärvi on mielestäni Nuuksion kauneimpia paikkoja. Erityisen viehättävä on pikku saari tulipaikkoineen. Saari on myös suosittu telttailupaikka: kolme telttaa pystyssä!

800Holma-Saarijärven puuvarasto

Metsähallitus huolehtii kiitettävästi tulipaikkojen puuhuollosta. Retkeilijät tosin saavat itse sahata ja pilkkoa metriset kuivat halot. Tulipaikoilla tapaa muuten hämmästyttävän paljon ulkomaalaisia, jotka ovat toimintatavoista ja varusteista päätellen tottuneita retkeilijöitä. Monesti on toki mukana ”perheen” suomalainen osapuoli-farkuissaan?

800Holma-Saarijärven laavu

Monet ulkkareista ihastelevat suomalaista tapaa tarjota tulipuut, sillä monissa maissa niitä on itse haalittava metsistä. No enpä tiedä puistojen statuksista muualla.

Nousen ylös Kolmoislammen kallioille ja tsekkaan Mustatorvisienipaikkani. Eikös vain alkuja ole tulossa, mutta turhan pieniä poimittavaksi. Pari kunnon sadepäivää tekisi kutaa. Suuntaan reittini kohti Rajakalliota. Mustikoita riittää runsaasti kankailla edelleen. Olen poimiskellut alkumatkasta vain suurimpia yksilöitä sisältävät varret, mutta nyt on pakko poimia. Haalin marjoja poimuriin tuolta ja sieltä eikä aikaakaan, kun ämpäri alkaa täyttyä. Mustikoitten hullaannuttamana ajaudun liikaa vasemmalle aina kolmikulmalammen rantaan asti. Vaihtunut tuulen suunta on ajanut turvelautan keskelle lampea. Se ajelehtii lammella kuin aavelaiva päättymättömästi, ellei joskus satu juuttumaan matalaan rantaan kiinni.

Löydän soistuman takaa rinteen alta pienen polun, jota pitkin jatkan kohti Kolmoislampea. Poikkean varovasti sen varaustulipaikalle, jospa se olisi tyhjä. Tarkistan tulevaa sieniretkeä varten muutaman asian ja käännyn paluureitille.

800kirjanpainaja

Kuusikossa on syntynyt kansallispuiston faunan kannalta toivottua tulosta, ehkä jonkun muun metsäomistajan mielestä enemmän epäsuotavaa. Kirjanpainajatoukan nilaan kaivertamat jäljet tulevat säilymään keloutuneessa rungossa vuosikausia. Toki kuusi on voinut olla kuolemassa muutoinkin, mutta voi se olla toukkienkin ansiota.

Vahva tieura, jolle Korpinkierroksen reitti tällä kohden sijoittuu, vie kohti Mustalampea ylittäen korkean Rajakallion. Kauniit Ronlammet vilkkuvat puiden lomasta reitin itäpuolella. Mustalammen pohjukassa silta ylittää lahdenpohjukan. Se on retkeilijöiden suosima pysähdyspaikka ja monilla myös kääntymispaikka takaisin Haukkalammelle.

800Mustalammen pato

Mustalammen pato on varsin korkea, mutta virtausaukko pieni. Vaikea päätellä, minkä verran pato on nostanut lammen pintaa. Nyt ei virtausta ole lainkaan vaan haihtuminen on kuivattanut lampea. Oikaisen opaskeskuksen ja kallioiden takaa suoraan kohti parkkipaikkaa. Jospa kuusikkonotkossa olisi sieniä. Haalistunut hapero, varmaan kangassellainen löytyykin. Vieläpä ehjä.
800hirvenjäännökset

Lisäksi eteeni osuu luonnon julmuus ja kauneus. Hirven vasa on menehtynyt talvella kuusikkoon. Jäljellä on vain iso kasa karkeita karvoja. Pääkallon luut sekä etujalat ja säkä löytyy muutaman metrin päästä. Muut luut ovat kadonneet. Etäisyyttä majalle on alle 300 metriä, mutta eipä siellä talvella ole kukaan ollut todistamassa tapahtumaa. Sport Tracker kertoo matkaa kertyneen liki 7 kilometriä ja aikaa kuluneen himpun yli 3 tuntia. Poimintasaldoni: 5 litraa mustikkaa, vaaleaorakas, 5 haperoa, pieni herkkutatti ja kehnäsieni. Ei paha.

Kuvat ja teksti Hannu Ylönen.

1 reply

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.