Saikkalanjoen suppailureitti Sastamalassa: viidakkotunnelmaa ja ihania maalaismaisemia

Kaupallisessa yhteistyössä Visit Sastamala

Jokireitit ovat suppailijan pitkospuita. Reittiä on helppo seurata, kun ei tarvitse vahdata karttaa, vaan voi rauhassa antaa vain mennä ilman pienintäkään eksymisen vaaraa. Saikkalanjoen melontareitti Sastamalassa kasvaa tarinallisesti ensin kapeasta viidakkouomasta lempeisiin Suomi-Filmi-maisemiin ja siitä edelleen mökkilaitureiden reunustamana väljemmäksi väyläksi kohti Pirkanmaan isoja selkiä.

Saikkalanjoen suppailu- ja melontareitti

• Pituus 11 km/suunta
• Keskivaativa; sopii hieman kokeneemmille suppailijoille
• Kulkuaika: 3 h pienen tauon kera
• Tulipaikka: päätepisteellä Otamuksessa
  • Tauon ilman tulistelua voi pitää puolivälissä, Rieniläntien sillan alla olevalla veneenlaskupaikalla
• Saapuminen autolla:
  • Lähtöpisteen osoite: Mätikön uimaranta, Lähteentie, Sastamala
  • Päätepisteen osoite: Otamus, Otamussillantie 71, Sastamala
• Saapuminen julkisilla: ei mahdollista
• Kartta

Lähtö: Mätikön uimaranta, Mouhijärvi

• Kohde kartalla
• Lähteentie, Sastamala
• Uimarannalla laituri, pukukopit, kuntoportaat, roska-astia, pysäköintialue

Mätikön uimarannalta aukeni leppoisan seesteinen näky Mätikkö-järvelle. Sää oli jotakuinkin paras mahdollinen suppailulle: aurinko paistoi ohuen pilviharson takaa; tuuli oli olematon, vain välillä vilvoittava; järvivesi oli lämpöistä. Täydellinen päivä lähteä tutkimusmatkalle Saikkalanjoelle, joka oli itselleni aivan uusi kohde!

Sain aivan VIP-kohtelua, kun työkaverini Jonna lähti miehineen mukaan kuvaus- ja logistiikkapartioksi. Varavaatteet ja muut ylimääräiset tavarat kulkivat kätevästi heidän mukanaan autossa reitin päätepisteelle, ja itse sain nauttia suppailukokemuksesta rennoin mielin. Annan hieman tuonnempana ideoita siihen, kuinka oma seurueesi voi toteuttaa logistiikan Saikkalanjoki-retkellä niin, että kaikki saavat päivästä mahdollisimman paljon irti.

Ennakkoarvioni 11 kilometrin reitin suppailun kestosta oli 2–4 tuntia, ja lopputulema, 3 tuntia, osui hienosti tuon arvion sisälle. Tahti oli lempeä ja sisälsi useita kuvaus- ja ihastelutaukoja sekä yhden parinkymmenen minuutin evästauon.

Päiväretkeni varusteet:
* 2 x vesipullo, yhteensä reilu litra juomavettä
* Taateleita, smoothie ja pari myslipatukkaa (kuivasäkissä)
* Tossut mahdollista rantautumista ajatellen (ei tarvittu)
* Aurinkolasit
* T-paita (kuivasäkissä)
* Kelluntaliivi (päällä)

Unohdin:
* Päähineen
* Aurinkorasvan

Yksisuuntaisen suppailureitin logistiikkajärjestelyihin on syytä paneutua ennen reissun alkua. Saikkalanjoen reitille mietin muutaman ratkaisumahdollisuuden:

A) Auto + kaveri + taksi
Autoilkaa kaverin, suppilautojen ja melontatavaroiden kanssa reitin alkupisteelle Mätikön uimarannalle. Valmistelkaa kaikki mahdollinen suppailuretkeä varten paikan päällä. Toinen jää päiväretkikamojen kanssa uimarannalle odottelemaan, kun toinen ajaa auton ennakolta parkkiin Otamukselle. Päätepisteessä odottavaan autoon on syytä jättää vaihtovaatteet ja mahdolliset yöpymistarvikkeet. Autoillut kaveri ottaa taksin Mätikön uimarannalle, ja retki voi alkaa.

B) Suppailija(t) erikseen, kuljetusjärjestely erikseen
Tämän artikkelin toteutustapa. Suppailija ja retkikamat tuotiin lähtöpisteelle, ja autoileva kaveri liikkui lopulta Otamukselle ja otti taas sieltä kyytiin. Säästää taksin vaivan. Kolmen tunnin odotteluaikana autoileva kaveri ehtii tehdä vaikka mitä, kuten esimerkiksi:

• patikoida Ritajärven luonnonsuojelualueella – Mätikön uimarannalta Ritajärven parkkipaikalle ajaa puolessa tunnissa, ja Ritajärveltä ehtii Otamukselle suppailijaa vastaan niin ikään puolessa tunnissa

• viettää liikuntatuokion Sastamalan Kaalisaaressa

• tai ajella autolla tai polkupyörällä Rautaveden kierroksen

C) Suppaile edestakaisin
Saikkalanjoen virtaama oli ainakin tämän jutun tekohetkellä (1.7.) niin olematon, että reitin voi helposti suppailla kumpaan suuntaan tahansa. Näin ollen oman auton voi jättää kumpaan tahansa reitin päätepisteistä ja vain kertakaikkiaan tehdä tuplamatkan, tai mennä sen vertaa, mikä tuntuu hyvältä ja mahdolliselta. Tämä vaihtoehto on vähäsäätöisin ja melontamatkaltaan potentiaalisesti pisin.

Mätikön järveltä Saikkalanjoelle

Oli aika kova hinku päästä Mätikkö-järveltä Saikkalanjoelle. Joensuu ei antanut itseään ilmi juuri lainkaan ennen kuin todella pääsin järven pohjukkaan. Ihastelin hetken matalan vedenpinnan paljastamia rouheita murikoita ennen todellista sujahtamista alun kapeaan ja viidakkoiseen jokiuomaan.

Joen alkupää oli reitin kapein osuus. Rantapajut loivat viidakkomaista tunnelmaa, ja erilaisia korentoja lenteli ympärilläni ihastuttamassa päivää. Talojen ja mökkien rannoilla näkyi useampikin kanootti ja sup-lauta.

Sillan ali toiselle: Porintie–Sastamalantie

Ensimmäisen sillan jälkeen jokireitin reunamat olivat enimmäkseen peltojen ja niittyjen maisemoimat. Horsmat, heinät ja mesiangervot kehystivät matkantekoa, ja eräskin pittoreski lato loivat niin Suomi-Filmi-tunnelman, että melkein jo kuulin Kesäillan valssin korvissani.

Huomasin ajattelevani, että reitillä olisi paljon tarjottavaa myös biologeille! Havainnoin useita kasvi- ja hyönteislajeja, jotka eivät olleet itselleni tuttuja. Ajattelin myös jokiympäristöjen omaleimaisuutta ja sitä, miten ne poikkeavatkaan itselleni tutummista metsä- ja meriympäristöistä. Laudan päällä meloskellessa on aikaa vaipua ajatuksiin.

Peltojen ja niittyjen välissä jokiuoma oli myös levennyt hieman. Jossain kohtaa aukeat vaihtuivat metsäksi, ja sain uudenlaisen ympäristön ihasteltavakseni. Kuusien lomasta näkyi sammalpohjaista peikkometsää, toisessa kohtaa koivikkoa. Siellä missä puita kasvoi, oli satunnaisesti muutama runko päätynyt myös joen päälle. Useimmat pystyi väistämään helposti, muutaman kerran piti kyykätä tai mennä polvi-istuntaan, ja kerran oli pakko ihan punnertaa matalaksi laudalle. Hauskaa jumppaa tämäkin, ja itselleni osa lajin viehätystä!

Reitin varrella näkyi myös, kuinka osasta puita oli selkeästi käyty huoltamassa häiritsevät oksat tai kokonaiset rangat pois reitin tieltä.

Koko joen mitalta löytyi mökkirantoja ja hauskoja pieniä jokilaitureita. Tulin myös ajatelleeksi, jäätyykö joki talvisin niin, että sen päällä voisi luistella. Vesireitithän olivat menneessä maailmassa se tärkein ja helpoin väylä kulkea paikasta toiseen, kun tiettömiä maita pitkin kulkeminen olisi ollut vähintäänkin työlästä ja vaivalloista, ellei liki mahdotonta. Mitäköhän muinaissuomalaiset Saikkalanjoen väet olisivat sanoneet minusta suppilautoineni?

Tällä nykypäivän retkelläni kohtasin hyvin vähän ihmisiä. Moikkasin yhtä uimaria ja yhtä melojaa. Viikonloppuna olisi saattanut olla enemmänkin liikennettä. Jokireitti palvelee aina vain.

Sastamalantie–Rieniläntie

Saikkalan kylän kohdalla oli korkea silta, ja heti sen jälkeen osuus, jota olin karttaa tutkiessani mietiskellyt hieman pidempään. Maastokarttaan oli kirjoitettu Saikkalankoski ja heti sen perään Myllylammi. Kartassa ei ollut kuitenkaan kohisevan kosken tai virtapaikan valkoisia pallomerkintöjä, joten odotin tämän kohdan olevan varsin leppeä, niin kuin se olikin. Koskeksi merkityssä kohdassa en huomannut sen enempää virtausta kuin muuallakaan reitillä.

Myllylammen mahdollisesta myllystä oli nähtävissä vain joen kummallakin puolella entisen sillan tai muun rakennelman kivijalan jäänteet. Kiinnostava pikku poikkeama, jonka jälkeen joki alkoi levetä aivan huomattavasti.

Reitin viimeisen sillan kohdalla Rienilässä oli veneenlaskupaikalla mukavasti vanhahko laituri, jolla oli sopivaa pysähtyä pitämään evästaukoa. Jokea ei ollut jäljellä enää pitkälti, ja ennakoin Tupurlanjärven ylityksen vaativan eri tavalla voimia kuin Saikkalanjoki. Kuuden kilometrin leppeään matkaan oli tähän menessä mennyt parisen tuntia.

Rieniläntieltä Tupurlanjärven kautta Otamukselle

Saikkalanjoen loppuosa oli alkupäähän verrattuna huomattavan leveä, ja siinä olisi voinut helposti mennä useampi meloja rinnatusten. Heinäsorsaemo ohjasi hienosti untuvikkonsa ruovikon suojiin, kun kuljin ohitse. Tupurlanjärvelle saavuttaessa kuuluivat ensimmäiset lokkien kiljaisut.

Järven ylitys meni ajatuksiin uppoutuneena ja uimisesta haaveillen. Pari–kolme tuntia staattista tekemistä alkoi pikkuhiljaa tuntua jalkapohjissa, pohkeissa ja itselleni ominaisesti käsien tietyissä kohdissa, jotka hiertyvät melaan (Huomio itselle: osta melontahanskat!). Metri metriltä ja melanveto kerrallaan Tupurlanjärven pikkuselkä taittui, ja järvi kapeni kohti Otamusta.

Päätepiste: Otamus

• Kohde kartalla
• Otamussillantie 71, Sastamala
• Kahvila, laituri, retkeilyreitit, laavu, pysäköintialue

Joet houkuttelevat kulkemaan aina vain pidemmälle ja katsomaan vielä seuraavan mutkan taakse. Pieni osa minusta halusi jatkaa vielä Otamuksenkin sillan ali, aina vain edemmäs, ja toisaalta oli mahtavaa saada antaa kehon kunnolla levätä reitin päätyttyä.

Saikkalanjoen melontareitti on oman kokemukseni pohjalta virtaukseltaan heikko, mutta pituutensa ja tiettyjen erityisominaisuuksiensa takia suosittelen sitä jo jonkin verran suppailleille, en aivan ensikertalaisille. Kokeilijoille hyvä vinkki on lähteä Otamukselta Tupurlanjärven läpi toiseen suuntaan (länteen) tuulettomalla kelillä.

Reitti on suositeltavaa meloa kokonaan. Mahdollinen järkevä evakuointipiste olisi Rienilän sillan kohdalla, eli siinä, jossa itse pidin evästauon. Muiden siltojen kohdalla rantautuminen ei oikein ole mahdollista.

Otamuksen kahvilasta vielä pullakahvit melonnan päätteeksi niin ai että! Minua odotellessaan Jonna ja puolisonsa olivat jo ehtineet nauttia vegaaniset, lämpimät suklaakakkupalat kahvilan terassilla. Itse virkistäydyin rantauduttuani pulahtamalla uimaan sillä aikaa, kun suppilauta tyhjeni ilmoista nurmella.

Koe Sastamalassa myös nämä

Rautaveden kierros Sastamalassa, polkupyörällä kansallismaiseman ympäri – kesäilta kuin elävän maalauksen keskellä

Toimiva yhdistelmä aktiivisuutta ja rauhaa: Sastamalan Kaalisaaressa voit liikkua ja hengähtää järven ympäröimänä

Hulppea laavu ja maahisen mökkiä muistuttava sauna: ruskapatikka Sastamalan Ritajärveltä Pääjärven leiripaikalle

Uusi reitti! Ritajärven luontopolku Sastamalassa on kaunis ja antoisa talviretkikohde