Puula on melojan paratiisi

Vettä vihmoo pakatessamme varusteita ja nostaessamme kajakkeja auton katolle. Epävakainen ja viileä sää on vähän jarrutellut alkukesän melontasuunnitelmia, mutta nyt säätiedotus lupailee kirkastuvaa ja lämpenevää päivää, ja päätämme suunnata Kangasniemeen Puulalle melomaan. Sade kohisee auton ikkunaan matkalla, ja paksut harmaat pilvet vähän mietityttävät, mutta matkaa jatketaan sillä ajatuksella, että aina voi muuttaa suunnitelmia eikä mitään tehdä väkisin.

Käräjäniemi kartalla,
- Osoite: Mannilantie 623, Kangasniemi

Kangasniemellä kaupassa retkieväitä hakiessa alkaa pilviverho rakoilla lupaavasti, ja matkaa jatketaan kohti Käräjäniemeä ja venesatamaa. Rannassa aurinko jo lämmittää mukavasti, ja kajakit pakataan hyvillä mielin, kyllä nyt kelpaa lähteä vesille!

Näin alkukesästä satamassa on vielä rauhallista, parhaimpaan loma-aikaan autoja on parkissa paljon ja iso osa veneistä on hajaantunut mökeille Puulan saaristoon. Kun eväät ja muut varusteet on pakattu ja auto siirretty läheiselle parkkipaikalle, päästään viimein työntämään kajakit vesille.

On aina mahtava tunne, kun pitkän talven jälkeen pääsee kajakilla liikkeelle. Aurinkoinen, tyyni keli saa hymyn huulille, ja matkanteko on kevyttä. Tavoitteena on kilometrien keräämisen sijaan viettää aikaa järvellä ja nauttia Suomen kesästä. Veneilijöitä näkyy vain muutamia, ja mökitkin vaikuttavat hiljaisilta. Alkuun seurailemme venereittiä melko lähellä rantoja meloen, kuitenkin mökkejä ja lintujen pesimäluotoja väistellen.

Lähialueen saaristosta löytyy luonnonsuojelualueita ja muutenkin tyhjiä rantoja, joten välillä on mukava nousta maihin jaloittelemaan ja retkiherkkuja syömään. Matka jatkuu kallioisen saariston keskellä puikkelehtien. Kajakilla on helppo meloa matalissa lahdissa ja kiviä väistellen kapeistakin salmista, paikoin pieni tuulenviri viilentää oloa mukavasti. Kalalokkeja lentelee kauempana luotojen luona, ja muutama näyttäisi hautovan pesällään. Isokoskelonaaras ui hiljalleen kalasaalista tähyillen pienessä lahdekkeessa, ja oikaisemme vähän kauemmaksi, jotta emme häiritse se saalistusta.

Illan tyyntyessä istumme pienehkön saaren rantakalliolla katsellen pilvien kulkua ja laskevaa aurinkoa. Seurailemme kuikkien kalastusta, ja ilmestyypä yksi niistä ihan rannan lähellekin pitkän sukelluksen jälkeen. Myös rantasipi lennähtää muutaman metrin päähän hetkeksi hipsimään. Rantavedessä uiskentelee yksinäinen lahna pitkin saaren sivustaa. Luonnossa näkee ja kokee monenlaista, kun rauhoittuu katselemaan ja kuuntelemaan.

Valoisassa ja tyynessä kesäillassa on leppoisaa meloa takaisin lähtöpaikkaan ja pakata kamppeet autoon kotimatkaa varten. Mieli on virkistynyt ja tyyni, retki luonnossa on paras tapa viettää vapaapäivä. Ehkäpä ensi kerralla varustaudumme vähän pidempään retkeen ja melomme Hirsisaaren tulipaikalle yöpymään. Siellä käynnistä on jo useita vuosia, joten tänä kesänä voisi olla mukava toteuttaa sellainenkin retki.