Kynsikallio ja Haukkavuori, Hirvensalmi

Hirvensalmen Kynsikaivonniemi on korkea,  jyrkkärinteinen kallioniemi Puulan kaakkoisosassa. Sen rannoilla on parin kilometrin matkalla useita näyttäviä kalliorapautumia  ja jyrkänteitä. Olin aikoinaan ajellut paikan ohi Väisälänsaareen ja kiinnittänyt huomiota pengertieltä näkyvään Karhunpäänsaareen, jonka eteläpäässä näytti olevan erikoisia syvennyksiä. Sittemmin selvisi, että saaren takana näkyvässä Kynsikallion jyrkänteessä on yksi Suomen komeimmista raukeista.

Toukokuussa 2008 pääsin käymään paikalla, kun kesän maastotyöt olivat edenneet Etelä-Savoon. Rantakallioita ei kuulemma kannattaisi lähestyä maitse niiden jyrkkyyden takia, ja Kejosen Aimo olikin vinkannut mahdollisuudesta lainata soutuvenettä Häntäniemessä olevilta mökkiläisiltä. Aimon maineella ratsastaen sainkin veneen lainaksi, ja soutelin Kantturalahden yli Kynsikallion edustalle.

Ensivaikutelma Kynsikalliosta on  jylhä, vaikka rantajyrkänne ei olekaan kuin viitisentoista metriä korkea. Kallio on halkeillut ja lohkeillut erikoisen muotoisiksi torneiksi, lipoiksi ja pieniksi rakoluoliksi. Vasta lähempänä huomaa, että alin pari metriä kalliosta on lisäksi rapautunut erikoisen pyöreäpiirteiseksi.  5 000 vuotta samalla korkeudella pysytelleen Puulan rantavoimat ovat syöneet karkeaan porfyyriseen granodioriittikallion alaosaan mainioita muotoja, jotka ovat tulleet näkyviin järvenlaskun jälkeen noin 160 vuotta sitten. Kuvien ottaminen aallokossa keikkuvasta veneestä ei ollut  ihan helppoa, mutta sujuihan se sentään joten kuten.

Kynsikallion ykkösnähtävyys on Saarnastuoli, kymmenisen metriä korkea kalliopylväs, joka nousee vedestä kapean, vain metrin paksuisen jalan varassa. Pylväs on myös ylempänä ilmeisesti kokonaan irti rantakalliosta, joten sitä voi jo hyvällä syyllä kutsua raukiksi.

Hieman edempänä niemessä on toinen erikoisuus, selvästi karhunpään muotoiseksi lohkeillut kivipaasi, “Karhu”. Se on ollut jo tuhansia vuosia vedenpinnan yläpuolella eikä siis ole varsinainen sienikivi. Karhu on mahdollisesti ollut aikanaan ns. järvilappalaisten seitakivi, mikä on harvinaisen helppo uskoa muodostuman nähtyään.

Kun nyt kerrankin oli tilaisuus, päätin soudella vielä vähän pidemmälle ympäristöön. Kävin katsastamassa alussa mainitun Karhunpäänsaaren rapautuneet rannat, ja pistäydyin maissa myös Kynsikaivonniemen pohjoiskärjessä, josta löytyvät Alttarikallion sienikivet. Kivien välissä on pieniä luolamaisia onkaloita. Jatkoin vielä länteen kohti Haukkavuoren jyrkännettä, joka näytti kartalla aika herkulliselta. Loivahkon niemenkärjen takaa tulikin esiin hulppea, kaksikymmentä metriä korkea ja kaksisataa metriä pitkä kallioseinä, jossa oli jos jonkinlaista yksityiskohtaa. Haukkavuoren jyrkänteestä on aikoinaan lohkeillut suuria paasia, ja siinä on useita teräviä koloja ja pystysuoria seinämiä. Ja täälläkin on alimpana parin metrin matkalla rapautunutta kalliota ja pieniä onkaloita. Seinämän alaosasta löytyy myös pieni, muusta kalliosta osittain irti oleva kalliopylväs.

Parin tunnin retki oli ohi liiankin nopeasti, ja hieman haikein mielin luovutin veneen sitä jo odotelleille omistajilleen. Kynsikallion ja Haukkavuoren kalliot ovat sen tyyppisiä kohteita, että ilman venettä niistä ei oikeastaan saa paljon irti. Kynsikaivonniemeen pääsee kyllä nykyään myös tietä pitkin, ja niemen rannoille on noussut muutamia mökkejäkin. Jyrkimmille rannoille ei kuitenkaan ole maitse menemistä. Yksi mahdollisuus kokea Kynsikallion ihmeet on tietysti  käydä paikalla talvella jäitä pitkin. Sitä pitäisi kenties joskus kokeilla!

Kartta. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit N 6844084  E 492620

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.