Saimaan helposti saavutettavat helmet, osa 1/2: Melontaa Linnansaaressa

Monesti eteläsuomalaisen isoimmaksi haasteeksi retkikohdetta miettiessä osoittautuu kohteen saavutettavuus. Aikaa tuppaa olemaan kesä- ja talviloman lisäksi lähinnä lyhyemmille lähikohteisiin suuntautuville visiiteille. Saimaan Oravi on kuitenkin varsin otollisessa pisteessä keskellä kahta upeaa vesistökohdetta: Linnansaaren kansallispuistoa ja Joutenveden luonnonsuojelualuetta. Vähän kauempana pohjoisessa on Koloveden kansallispuisto, jonne Oravista voidaan myös toimittaa kalustoa. Melontareissun voi siis halutessaan esimerkiksi aloittaa Oravista ja lopettaa Kolovedelle. Oravissa saa auton purettua suoraan kanoottiin, ja erämaisten alueiden rauhaan pääsee hyvinkin nopeasti.

Tässä kaksiosaisessa juttusarjassa kerron kahdesta kesäisestä melontavaelluksesta. Ensimmäinen sijoittuu Linnansaaren kansallispuistoon ja Linnansaaren pääsaaren tuntumaan, jälkimmäinen Joutenvedelle.

Melontaretki Linnansaaren kansallispuistossa

• Retken lähtöpiste kartalla
• Reittimme pituus 25 km
• Kulkuaika 3 pv
• Saapuminen julkisilla: Katso täältä
• Lähtöpaikan osoite: Kiramontie 27, Oravi
• Muuta: Tarkista sääennuste aina ennen kuin lähdet vesille, myös retken aikana. Tutustu myös Linnansaaren kansallispuiston järjestyssääntöön, joka sisältää mm. maihinnousukieltoja.

Suuntasimme eräänä loppukesän viikonloppuna Saimaan Oraviin ystäväni kanssa, aikeenamme viettää seuraavat pari päivää Linnansaaren kansallispuistossa. Olimme jo kolunneet Koloveden saaristoa, joten Linnansaari tuntui luontevalta lisäosalta Saimaan saaristopalapelin täydentämiseen.

Näissä suurten järvien seikkailuissa on se yhteinen piirre merialueille suuntautuvien reissujen kanssa, että keskeisimmät muuttujat reissun suunnittelun suhteen ovat sää, sää, ja näiden lisäksi sää. Sisävesillä pärjää pääsääntöisesti melko kevyellä suunnittelulla, ainakin jos lämpötilat ovat 10 asteen lämpimällä puolella ja ukkosmyrskyjä on mieluummin harvakseltaan jos ollenkaan. Me teimme varsinaisen suunnittelun Oravin varustevuokraamon tiloissa, jossa on mahdollista mietiskellä peliliikkeitä isojen karttojen avulla ja ammattitaitoista henkilökuntaa jututtamalla. Toki, suunnitelmat elävät ja niin niiden pitääkin: erityisesti vesistöillä liikuttaessa on aivan oleellista seurata ajankohtaisia säätietoja ja muuttaa suunnitelmia sen mukaan, miltä olosuhteet kulloinkin vaikuttavat.

Niin eli meidänkin suunnitelmamme, ihan heti ensi metreiltä. Vielä Oravissa asetimme retken tavoitteeksi meloa Linnansaaren kansallispuiston luoteislaitaan ja siirtyä Savojen rajalla Oravin koillispuolella olevan Joutenveden puolelle, laskeutua siellä kaakkoon ja palata lähtöpisteeseen siis pohjoisen kautta. Luoteistuulta oli kuitenkin päälle 10 metriä sekunnissa, joten tavoitteet oli syytä asettaa yksi kerrallaan ja oppia matkalla lisää todellisesta etenemisvauhdista. Asetimmekin päivän ensimmäiseksi maaliksi Perpulanluhdan leirintäalueen Linnansaaren kansallispuiston pääsaaren länsipuolella, pakkasimme kanootin ja lähdimme matkaan.

Melominen etenee tasaista tahtia. Saamme kuitenkin puskea noin puolet matkasta melko navakkaa tuulta vastaan. Rantaudumme parin tunnin ja kahdeksan kilometrin melonnan jälkeen Perpulanluhdan pienelle hiekkarannalle, jolle on rantautunut myös yksi moottorivene. Purkaessamme kamppeitamme kanootista vaihdamme pari sanaa moottoriveneessään puuhaavan miehen kanssa. Hän oli piipahtanut metsäpoluilla hirvikärpästen seurana ja lähtee pian jatkamaan matkaansa.

Laitamme leirin pystyyn. Illan aikana useamman hengen porukka saapuu metsän läpi katsastamaan leirintäaluetta. He pitävät evästauon nuotion äärellä ja saamme tietää, että pääsaaren länsipuolella sijaitsevan Linnavuoren ja Rantasalmen Poronsalmen väliä liikennöi yhteysalus. Syötyään ryhmä lähtee tallustelemaan takaisin Linnavuoren laituriin ehtiäkseen paluukyytiin.

Koitamme viritellä nuotiopaikalla peitettä suojaksemme, mutta tuuli puhaltaa sen verran voimakkaasti, että sinänsä hyvä ajatus jää yritykseksi. Taivaalta ripsii vesipisaroita harvakseltaan, alkuillan ajoittaisesta puuskasta huolimatta ilta on loppujen lopuksi verrattain leppeä. Illan aikana saamme seuraksemme vain yhden venekunnan. Veneessä matkustava pariskunta piipahtaa rannan puolella lähinnä huussissa ja pysyttelee muuten aluksellaan.

Myös seuraava päivä on tuulinen. Tuulen suunta on luoteesta, ja suuntamme on juurikin sama ilmansuunta. Pidämme pienen mietintähetken ja päätämme jättää Joutenveden toiseen kertaan. Kyllähän sinne pääsisi, mutta matkasta tulisi sellaista vääntöä, että mukava viikonloppu vaihtuisi siltä istumalta melkoiseksi suorittamiseksi. Jätämme teltat niille sijoilleen ja otamme suunnaksi pääsaaren luoteispuolella sijaitsevat saaret, tarkoituksena palata illaksi takaisin leiriin.

Melominen on työlästä. Tuuli puskee suoraan vastaan, mikä toki menemisen kannalta on miellyttävämpää ja turvallisempaa kuin sivuaallokko. Taivaalla on puolipilvistä, mutta pilven pirulaiset pudottavat jok’ikinen vettä niskaamme. Melomme menemään kuoritakkiemme suojassa. Pääsemme Iso-Uskin saaren suojaisaan poukamaan, jossa pidämme lyhyen tauon ennen kuin käännymme takaisin. Noin kolmen tunnin kokonaismatkan jälkeen rantaudumme jälleen Perpulanluhdan hiekkarannalle.

Illansuussa kävelemme metsän läpi saaren länsipuolelle, Linnavuorelle, josta avautuvat upeat maisemat yli Saimaan saariston tilkkutäkin. Palaamme takaisin leiriin, syömme päivällistä ja lähdemme vielä läheiselle kalliolle katsomaan auringonlaskua. Käkkärämäntyjen takana aurinko painuu mailleen, vesistö on ympärillämme aivan hiljainen. Joutenvesi jäi tällä kertaa väliin, mutta näille vesille palaamme varmasti vielä uudelleen.

Juttusarjan jälkimmäinen osa, Joutenvesi, julkaistaan viikon kuluttua.

Teksti ja valokuvat: Mika Puskala

Instagram-tilini löydät osoitteesta instagram.com/supermiqa