Lammelta lammelle – syysretki Kirkkonummen Meikoon

Kaunis lokakuinen sunnuntai houkutteli minut ja monet muut retkeilemään pääkaupunkiseudun Viherkehään kuuluvaan Kirkkonummen Meikoon. Alue ei ehkä ole yhtä kuuluisa kuin Nuuksion ja Sipoonkorven kansallispuistot, mutta valloitti monipuolisilla vesistöillään ja metsillään.

Lähtöpaikka kartalla

Meiko sijaitsee Kirkkonummen keskustan luoteispuolella, matkaa Kirkkonummen rautatieasemalta retkeilyreittien alkupisteeseen on vain viitisen kilometriä. Alue on siis varsin hyvin saavutettavissa myös esimerkiksi juna–polkupyörä-yhdistelmällä. Aikatauluni takia otin kuitenkin alleni henkilöauton. Matkaa kotoa Itä-Helsingistä Meikoon kertyi 43 km.

Meikon alueelle johdattaa vain vaatimaton kyltti Volsintien varrella, josta kapeaa soratietä (Myllykyläntie) on ajomatkaa vielä noin 3 km. Saavuin paikalle hieman ennen aamukymmentä kauniissa auringonpaisteessa. Jätin autoni muutaman muun auton joukkoon pienelle parkkipaikalle, josta jatkoin jalan. Huomasin sitten, että parinsadan metrin päässä oli paljon isompi parkkipaikka, jossa oli jo parikymmentä autoa. Opastustaulun karttaa katsomalla päädyin kiertämään runsaan 4 km:n mittaista Kotokierrosta ja sen jatkeena runsaan 3 km:n pituista Kuikankierrosta. Aikaa näiden kiertämiseen käytin hieman yli 3 tuntia. Valittavana olisi ollut myös noin 8 km:n pituinen Meikonkierros, mutta tämän kiertämiseen käytettävissä oleva aikani ei tällä kertaa riittäisi.

Opastustaulun informaatio Meikosta oli muutoin hyvin niukkaa. Netistä voi kuitenkin lukea, että Meiko on laaja metsäalue, josta 1949 hehtaaria kuuluu Meikon–Lappträskin Natura 2000 -alueeseen. Valtaosa Natura-alueesta on muodostettu luonnonsuojelualueiksi, niistä suurimmat ovat valtion omistama ja Metsähallituksen Luontopalvelujen hoitama Meikon luonnonsuojelualue (965 ha) sekä Kirkkonummen kunnan omistamat ja hoitamat luonnonsuojelualueet (358 ha). Meikon retkeilyreitit sijaitsevatkin juuri näillä valtion ja kunnan omistamilla luonnonsuojelualueilla. Reitit on hyvin suunniteltu, ja niitä kulkemalla näkee Meikon hienoimmat paikat. Pyöräilyyn reitit eivät kovin hyvin sovellu, yhtään pyöräilijää ei myöskään maastossa näkynyt.

Kotokierros, 4,4 km

Lähdin kiertämään Kotokierrosta vastapäivään, reitti on merkitty vihrein polkumerkinnöin. Polkua ei ole sorastettu, mutta muutamissa märissä kohdissa on pitkoksia ja parissa jyrkänteessä raput etenemistä helpottamassa. Kokonaisuutena reitti oli korkeuseroista huolimatta kohtalaisen helppo. Reitti nousee alussa melko jyrkästi, mutta kulkee sen jälkeen pääosin kallioisia männiköitä pitkin laskien välillä pieniin, kuusivaltaisiin notkoihin. Reitin varrella on tasaisin väliajoin toinen toistaan kauniimpia lampia.

Ensimmäisenä tuli vastaan rauhallinen Kotolampi, jonka etelärannalla uiskenteli kaksi sinisorsaa. Hetken päästä noustiin korkealle kalliolle, jonka alapuolella siinsi Mustjärvi. Polku ei laskeudu alas Mustjärven rantaan, vaan kiertyy takaisin päin, ohittaa pienen suopainanteen ja nousee taas kallioille. Niiltä avautui oikealle kaunis näkymä Kakarlammelle, joka itäosastaan on umpeenkasvun myötä laajasti soistunut. Kakarlammelta ei ole pitkä matka seuraavalle, muodoltaan pyöreälle Immerlammelle. Immerlampi kierretään pohjoisrannan kautta, laskeudutaan tiheään kuusikkoon, eikä aikaakaan kun edessä jo siintää reitin viides, kahta edellistä hieman suurempi Korsolampi.

Ennen Korsolampea olin törmännyt vain kahteen pieneen retkeilijäporukkaan. Syksyinen metsä oli hiljainen, rauhaa rikkoivat ainoastaan nahistelevien närhien rääkäisyt ja kelon latvassa käpypajaansa pitäneen käpytikan nakutus. Korsolammelle tultaessa kuului jo kaukaa iloista lasten naurua ja huutoa. Taukopaikalle oli kerääntynyt useita lapsiperheitä viettämään aurinkoista sunnuntaita luonnon helmassa, ja mikä sen parempaa! Toinen, energinen naisporukka oli yöpynyt lähettyvillä ja valmisteli aamiaista nuotiopaikalla. Näin tuli kerralla selväksi, että Korsolammen taukopaikalle ja sen palveluille (nuotiokehät, iso pöytä-penkki yhdistelmä, polttopuukatos, kompostoiva käymälä) oli totisesti tarvetta.

Korsolammelta johtaa sorastettu ulkoilutie alamäkeen kohti parkkipaikkaa. Rehevässä rinteessä ulkoilutien pohjoispuolella Metsähallitus oli raivannut tammien ympäriltä kuusia pois parantaakseen kasvavien tammien elinvoimaa. Toisaalla Kotokierroksen reitin varrella näkyi rungon ympäri kahdesta kohtaa sahattuja kuusia. Tätä toimenpidettä on aikoinaan tehty joillakin Etelä-Suomen luonnonsuojelualueilla lahopuuston muodostumisen nopeuttamiseksi. Luonnonmetsille ominainen lahopuusto taas on useiden uhanalaisten kääpä-, kovakuoriais- ja muiden lajien elinehto. Tällaisten luonnonhoitotoimien tavoitteena on siis edistää suojeltujen alueiden luonnon monimuotoisuutta.

Kuikankierros, 3,2 km

Korsolammelta parkkipaikalle on vain noin 0,6 km. En vielä palannut parkkipaikalle, vaan hieman ennen sitä käännyin oikealle Kuikankierrokselle. Kuikankierros on merkitty punaisin polkumerkinnöin ja se kiertää Meikojärveen työntyvän Näseudden-nimisen niemen kallioisia rantoja. Kotokierroksen tapaan myös Kuikankierroksen reitti on pääosin sorastamatta, ainoastaan lähimpänä parkkipaikkaa olevat reittiosuudet ovat ulkoilutietasoisia.

*Parkkipaikan läheiset polut olivat ulkoilutietasoa.*

Ennen varsinaista Näseuddenin osuutta piipahdin sen länsipuolella muutaman sadan metrin päässä olevan pienemmän niemen taukopaikalle. Tänne kuljetaan koko Meikojärven kiertävää Meikonkierrosta pitkin. Meikonkierroksella retkeilijöitä oli liikkeellä todella runsaasti – yksin, kaksin, pienissä porukoissa, joukossa ilahduttavan paljon lapsiperheitä, useilla myös koiria mukanaan. Taukopaikka oli varustettu parilla vaatimattomalla tulentekopaikalla, polttopuuvarastolla ja kompostoivalla käymälällä. Paikalla olevilla lapsiperheillä tuntui olevan vaikeuksia tulen sytyttämisen kanssa, sen verran navakasti tuuli puhalsi yli Meikojärven.

*Näkymä Kuikankierrokselta Meikojärvelle*

Palasin taas Kuikankierrokselle, jota pitkin kiersin koko Näseuddenin. Monin paikoin on upeat näkymät rantakallioilta yli Meikojärven. Graniittikalliot olivat pinnaltaan sen verran karkeita, etteivät tuntuneet liukkailta. Yritin kovasti tiirailla kuikkia ja muita vesilintuja järvellä, mutta en niitä nähnyt, lienevätkö jääneet aaltojen tai pikkusaarten katveeseen. Meikojärven vesi oli uskomattoman kirkasta, ei ihme että järvi toimii myös Kirkkonummen kunnan raakavesilähteenä. Näseuddenin itärannalla oli pieniä, matalia rantakallioita, kuin luotuja kesäisiin uintihetkiin. Niemen itärannalta löytyi myös tulentekopaikka, polttopuuvarasto ja kompostoiva käymälä. Niissä käymälöissä, joihin retkeni aikana kurkkasin, ei ollut WC-paperia saatavilla. Toki kokenut retkeilijä tietää, että sitä kannattaa aina varata kotoa mukaan, onpa retkikohde mikä tahansa.

*Meikojärven vesi on uskomattoman kirkasta.*

Rantanäkymien jäätyä taakse polku laskeutui vanhaan kuusikkoon. Juuri sillä hetkellä huomasin olevani yksin, vaikka kanssaretkeilijöitä Kuikankierroksellakin riitti. Kuulostelin kuuluisiko mitään lintujen ääntelyä. Korkeammalta kuusenlatvasta kuului tiaisten siritystä ja kohta yksi niistä laskeutui eteeni suuren kuusen alaoksistoon. Oi riemua, kun huomasin että kyseessä ei ollutkaan tuttua tutumpi talitiainen vaan nykyään niin harvinainen, vanhojen metsien häviämisen takia kovasti uhanalaistunut hömötiainen. Hetken sain ihastella sen puuhia, kunnes se katosi kauemmas kuusikon suojaan. Kevein mielin harpoin takaisin parkkipaikalle, tietäen että hömötiainen ja muut Meikon uhanalaiset metsälajit saisivat elää täällä rauhassa, luonnonsuojelualueella, metsähakkuiden ulottumattomissa!

*Meikon luonnonsuojelualueilla on monipuolinen lahopuulajisto, kuten erilaisia kääpiä.*

*Parkkipaikka aivan täynnä lokakuisena sunnuntaina klo 13.*

Parkkipaikalle saavuttuani en enää ihmetellyt ruuhkaa lähipoluilla, suuri parkkipaikka oli nimittäin aivan täynnä autoja. Nuuksion ja Sipoonkorven kansallispuistojen lisäksi luonnonystävät ovat selvästi löytäneet myös tämän luontohelmen!

– Timo Tanninen, luonnonystävä