Sahayhdyskunnan ja Salpalinjan historiaa Rutolan kyläpolulla Lappeenrannassa

Rutolan kyläpolku on noin 3,5 kilometrin kierros teitä ja polkuja pitkin. Sen varrella voi tutustua Rutolan kylän historiaan, johon liittyy niin raunioitunut sahayhdyskunta kuin edellisten sotiemme puolustukseen liittyvä Salpalinja. Reitillä voi piipahtaa myös pariin korsuun, joten taskulamppu kannattaa ottaa mukaan!

Rutolan kyläpolku Lappeenrannassa
Päivämäärä: 1.9.2023
Luontopolkumiehen reittinumero: 447
Reitin pituus: 3,5 km
Kohokohdat: Vanhan sahayhdyskunnan historia, korsut, Saimaan rantamaisemat
Parkkipaikka: Rutolan VPK:n palotalli, Munterontie 216. Hyvin tilaa, huomioi kuitenkin pysäköintirajoitukset. Paikka kartalla.
Opasteet/kyltit: Hyvät
Varusteet/jalkineet: Reitti kulkee suurilta osin teitä pitkin, joten ei erikoisvaatimuksia.
Keskivaativa reitti
Yksi tulipaikka

Kesän 2023 koko kuva: Katselin taas kerran sadetutkasta, mihin kuntaan mökkimatkani varrella osuisi paras ja sateettomin sää. Vertailin Mikkelin ja Lappeenrannan tilannetta ja viime tingan päätös vei minut sitten kohti Lappeenrantaa. Merkkasin post it -lapulle kolme eri osoitetta mahdollisille luontopoluille. Päätin aloittaa Rutolan kyläpolusta, jonka parkkipaikaksi kerrotaan Rutolan VPK:n palotalli Munterontiellä. Ei siis Munteronkadulla, jolla ensin ajelin, lopulta osuin kuitenkin ihan oikealle tielle ja löysin VPK:n rakennukset vaivattomasti.

P-kyltin edessä on myös Rutolasta ja Rutolan kyläpolusta kertova infotaulu. Kylän historian olennainen osa on ollut Gutzeitin (myöhemmin Enso-Gutzeitin) tukinuitto ja myös alueelle perustettu sahayhdyskunta. Sahaan liittyvistä rakennuksista vain pari on jäljellä, suuresta osasta muistona on vain kivijalka. Toinen tärkeä muistomerkki ovat Salpalinjan aikaiset korsut ja kaksi suurta luolaa.

Tarkempi kuva reitistä. Se näyttää kulkevan suurelta osin teitä pitkin. Myös kaikki reitin infotaulut on merkitty karttaan.

Tien toisella puolella on reitin aloituspiste ja lähtösuunnan kertova opaste. Tietä lähdetään kävelemään kohti pohjoista, joten reitti kierretään vastapäivään. Reittimerkinnät ovat sinisiä maalimerkkejä ja sinipäisiä tolppia. Niissä oli usein myös retkeilijämerkki, kuten tässä lähtöpisteessä.

Kaikesta sadetutkan tuijottelusta ja sateen väistelyn yrittämisestä huolimatta lähdin kävelemään pienessä tihkusateessa. Munterontietä kävellään aluksi parisataa metriä.

Munterontieltä käännytään kapeammalle hiekkatielle.

Reitin ensimmäinen infotaulu kertoo sahan konttorista. Gutzeit perusti tänne 1800-luvun lopussa sahan ja ylivientilaitoksen (palataan tähän konseptiin hetken päästä), näillä tienoin olleessa päärakennuksessa asui sahan isännöitsijä. Rakennus paloi valitettavasti maan tasalle vuonna 1982.

Tie ohittaa yhden sahayhdyskunnan säilyneistä rakennuksista, ns. kasöörin talon, joka toimii asuinrakennuksena. Pian tie päättyy ja siirrytään kapeammalle polulle hetkeksi.

Polun varrella on vanhahkoja luontotauluja, mm. sienistä ja linnuista.

Reitti saapuu Lapatonniemeen, jossa on Rutolan sahalaitoksen jäänteet. Siitä on jäljellä vain jonkin verran kivijalkaa. Se rakennettiin aikoinaan tänne vuonna 1900, mutta lakkautettiin kannattamattomana noin 30 vuotta myöhemmin.

Kilometri takana. Sahalaitoksen raunioilta reitti laskeutuu Sahalahden rantaan. Polku kulkee muutaman sadan metrin matkan rannan läheisyydessä, mutta rehevän kasvillisuuden takaa järvimaisemaa ei oikeastaan ole tarjolla.

Järvimaisemaa pääsee kuitenkin ihailemaan Lapatonniemen kärjessä, jossa on veneranta sekä Lapatonniemestä kertova infotaulu. Tätä kautta kulkivat Saimaalta Kymijokeen aikoinaan nippulautat, jotka täällä purettiin ja uitettiin kaksi nippua kerrallaan kohti seuraavaa etappia, Myllylampea. Aiemmin mainitsemani ylivientilaitos sijaitsi Myllylammen ja seuraavan lammen, Kärenlammen välissä. Laitos toimi höyrykoneella ja tukit siirtyivät rullarataa pitkin seuraavaan lampeen. Vielä voisi mainita sen, että osa puista poistettiin täällä uitosta (koska ne eivät vaikuttaneet kestävän uittoa) ja ne vietiin täällä sahalle. (P.S. Jos kiinnostut Saimaan ja Kymijoen välisestä väylästä melontareittinä, voit etsiä tietoa hakusanalla ”väliväylä”.)

Lapatonniemestä matka jatkuu hiekkatietä pitkin. Reitti tekee vielä yhden pienen poikkeaman rantaan, kuvittelin täällä myös olevan jonkinlaisen taukopaikan – vaan eipä ollut. Rannassa voi toki jonkinlaisen tauon pitää, mutta sen kummempaa pöytää tai tulipaikkaa ei ollut.

Nyt kuljetaan melko pitkä matka hiekkatietä pitkin. Rannasta on lähes kilometrin matka seuraavaan risteykseen.

Hiekkatieltä kurvataan Vanhalle Mikkelintielle. Tässä kävelläänkin sitten kevyen liikenteen väylää pitkin. Angry Bird-hahmo seurasi kulkuani.

Melkein kolme kilometriä kävelyä takana. Olin jo miettinyt, missä lähtöpaikan taulussa mainitut korsut sitten olisivat. No, täällähän ne. Korsut sijaitsevat Vanhan Mikkelintien toisella puolella, muutaman kymmenen metrin päässä tiestä.

Täällä voi tutustua konekiväärikorsuun ja majoituskorsuun. Taskulamppu on tarpeen. En saanut kännykän lamppua toimimaan niin hyvin, että olisin saanut käytyä kunnolla korsuissa sisällä, joten tyydyin kuvaamaan ne ulkopuolelta. Molempien korsujen ovien yläpuolella on Etelä-Karjalan vaakuna.

Korsujen välissä on myös pari taukopaikkaa. Pidin taukoa matalan kivpöydän ääressä. Lähistöllä oli myös yksinkertainen tulipaikka. Ja näkyypä taustalla myös Salpalinjasta kertova infotaulu.

Viimeinen osuus kuljetaan taas Munterontietä pitkin. Reitin varrella on myös Salpalinjaan liittyvä miehistöluola, jonne tosin voi tutustua vain oppaan johdolla.

Kierros päättyy palotallin pihaan. Mittasin matkan pituudeksi noin 3,9 km, mutta ylimääräisiä metrejä näkyi kertyvän korsujen luona useampi sata metriä – ehkäpä oikea pituus lienee noin 3,5 km. Aikaa käytin tunnin ja kymmenen minuuttia. Muita kävelijöitä reitillä ei ollut.

Reitti oli mielestäni helpohko. Korkeuserot ovat vähäisiä, tosin lähtöpaikka sijaitsee 25 metriä Saimaan pinnan yläpuolella, joten loppumetreillä saa kivuta kohtalaisen nousun takaisin mäelle. Hiekkatietä kävellessä mäki ei tuntunut raskaalta. Kyläpolkua oli mielestäni ihan mukava kävellä, vaikka tieosuuksia oli paljon. Seudun historiaa oli jännittävää lukea – ja samalla opin uutta niin tukinuitosta kuin sahalaitoksen toiminnastakin.

Sijainti: N=6767904.374, E=556357.722 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=61.041926, GEO:lon=28.043402

Voit seurata retkitunnelmiani myös Facebookissa
ja Instagramissa: @luontopolkumies 

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Näkkiniemen luontopolku
Parkinmäen luontopolku
Pappilanniemen luontopolku

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle