Retkiltä kuultua, osa 22

Leppävirtaa-blogin Anssi on ikuistanut itselleni tutun näkymän, jota jaksaa joka kerta ihastella. Vaikka kuvissa komeiden lehtikuusten rivin mittasuhteet hieman latistuvat, niin kyllä sitä silti kelpaa katsella. Mainittakoon vielä se, että jos noilta sijoilta, miltä kuva on otettu, kääntyisi ympäri, niin selkeällä kelillä aukeaisi kertakaikkisen komea ja avara maisema.

Yksi talven parhaista puolista on se kuinka se rauhoittaa. Ei ole kiire mihinkään. Luontokin odottaa, hiljaa ja vaiti. Kaupungissa tuo luonnollinen syvän levon aika on helppo unohtaa, mutta jospa Metsänpiian hetkistä kylmän veden äärellä olisi apua heille, ketkä haluavat saada tuosta syvästä kiireettömyydestä kiinni.

Samankaltainen teema löytyy myös Seitalta. Hän on tutkinut kameran läpi vettä sen eri muodoissa. Hämmästyttävää kauneutta tuo elementti tarjoaakin tähän aikaan vuodesta. Tähän liittyen toivommekin, että lukijat lähettäisivät omia kuviaan komeista jääpuikoista ja -putouksista. Muistamme parhaita pienillä palkinnoilla!

Seita on ikuistanut myös todellista taikaa. Sellaista, jota vain kuunvalo ja talviyö pystyvät tarjoamaan. Kiehtovia näkymiä, jotka kutsuvat, saavat kaipaamaan.

Kalarintamalla alkaa avovesikausi olla ohi jo koko maassa. Merialueille ehkä vielä pääsee viehettä nakkaamaan, jos mieli oikein kovasti tekee, mutta muualla pakkasukko on ottanut omansa ja peitellyt maan kylmään valkeaan viittaansa. Perhokalastusblogin Pietulla on mielessään jo tulevan kesän reissut. Heinäkuussa odottaa taas Kuolanniemimaa. Sitä silmällä pitäen herra on kietaissut kasaan monensorttista pintaperhoa. Toisessa postauksessa täydentyy nymfirasia. Hytösen Harri on puolestaan uhmannut pakkasukkoa ja pistäytynyt vielä vispaamassa vapaa vedenäärellä.

Vaikka sienirihmastot uinuvat jo syvällä lumipeitteisessä maassa, niin onneksi Pro Mustarousku ei vaikene. Tällä viikolla Ina pohtii tattipastan syvintä olemusta. Samalla sopii muistuttaa, että nyt on paras aika alkaa nauttia kaikesta siitä hyvästä, jotka kesällä ja syksyllä on talteen kuivannut ja pakastanut. Odottamalla se ei parane. No ehkä jouluun on hyvä säästää ne suurimmat herkut, jos sattuu varasto olemaan niukka. Erityisen hyvä uutinen on se, että Inalta tulee tulevaisuudessa kirja! Lämpimät onnittelut.

Villikatajan Annukka on tavoittanut sinisen ajatuksen. Sen enempää en käy avaamaan, tekisin vain vääryyttä sille, joten lukekaa itse.

Seuraavalle jutulle kannattaa varata aikaa sitten vähän reilummin. Esoteerinen maantiede esittelee tiiviissä paketissa neljännen maailmankonferenssin seitsemäntoista esitystä. Luvassa on monipuolinen ja mielenkiintoinen näkymä ihmiseen, ympäristöön ja näiden kahden vuorovaikutukseen.

2 replies
  1. Ina Ruokolainen
    Ina Ruokolainen says:

    Kiitos, Antti, onnitteluista ja samalla taas tästä Retkiltä kuultua -koosteesta!

    Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.