Kuukauden retkeilyblogi: Merimelontaa

Syyskuu oli enimmäkseen lämmin, jos loppupuolen yksi kylmä viikko jätetään pois luvuista. Se on sopinut retkeilijöille enemmän kuin hyvin. Kelit ovat olleet otolliset muunmuassa melontaan.Kuukaudet retkeilyblogina esittelemmikin tällä kertaa melontaan keskittyneen kotkalaisen Antti Hanskin Merimelontaa-blogin.

kk_blogi_2014_09 34-vuotias kiinteistönhoitoalalla työskentelevä aktiivimeloja kertoo, että meri on aina ollut tärkeä osa hänen elämäänsä. Harrastuksiksi hän nostaa melonnan lisäksi valokuvauksen ja lukemisen. Myös Merimelontaa-blogi sai alkunsa valokuvauksesta.
– Halusin saada kuvia helposti esille. Sitten aloin melomaan ja blogi sai pikkuhiljaa nykyisen muotonsa.
Melonta tuli mukan vasta myöhemmin.
– Veneilyharrastus oli opiskelujen aloittamisen vuoksi jäissä ja veneet pistetty lihoiksi. Merelle piti silti päästä. Kajakkimelojia olin jo jonkun aikaa katsellut sillä silmällä, että voisihan tuotakin joskus kokeilla. Kerran sattumalta olin melojien vajan lähistöllä kun siellä oli porukkaa tulossa melontaretkeltä. Menin sitten kyselemään, että miten pääsisi kokeilemaan. Sovittiin aika, ja siitä se lähti. Tuntui heti, että kyllä tämä on minun juttu.
Nykyisin Antti luonnehtii melontaa harrastuksen sijaan oikeammin elämäntavaksi.

Mitä enemmän liikkuu, sitä enemmän saa myös nähdä ja kokea. Antti onkin ehtinyt näkemään kanootista käsin yhtä jos toista. Mutta mikä on unohtumattomin paikka tai hetki, jonka hän saanut kanootista käsin kokea?
– Unohtumattomia juttuja on paljon. Ja niitä on eri lailla unohtumattomia. Yhtä ylitse muiden ei voi nostaa. Mutta ensimmäisenä mieleen tuli tämä: Ensimmäinen melontavuoteni. Kotkan Melojien meriretki Pyhtään Koukkusaareen. Se oli myös ensimmäinen yön yli menevä retkeni. Meloimme pikarikivensalmesta läpi, ja salmeen tuli loiva, iso maininki kaukaa ulapalta. Samalla pilven läpi paistava vasta-aurinko värjäsi mainingit hopean hohtoisiksi. Upea hetki, upea näkymä. Isoimmat aallot missä olin melonut, mutta ne olivat loivia. Siinä tuli jonkinlainen pyhyyden kokemus. En edes yrittänyt saada sitä kuvattua. Kuvan yrittäminen olisi rikkonut tunnelman.

Mieliretkipaikakseen Antti nimeää ulkosaariston. Ja mitä ulommas mennään, sen parempi. Käytännössä mielipaikka on koko Itäisen Suomenlahden kansallispuisto, joka kattaa suurimman osan ulkosaaristoa Virolahdelta Pyhtäälle.
– Luonto on tärkeä minulle. Varsinkin meri. Ulkosaariston karun kaunis luonto tekee vaikutuksen aina uudelleen. En pysty kuvittelemaan asuvani sisämaassa.

Ainakin minua puhutteleva esimerkki Itäisen Suomenlahden kansallispuistosta saarista on tuoreessa postauksessa esiintynyt Pitkäviiri.
– Ei kovin tyypillinen kansallispuiston saari hiekkaisuutensa vuoksi. 2km pitkä ja kapea hiekkasärkkämäinen saari. Lounaiskärjessä on korkea kallio. Tuo kallio on poikkeus. Muuten saari on pelkkää hiekkaa, kivikkoa ja mäntymetsää.

Kohteet Antti löytää usein katselemalla karttaa, mutta toisinaan matkan määränpää selviää vasta rannassa.
– Mietiskelen rauhassa, että missä kiinnostaisi käydä. Joskus taas kellun vajan edustalla retkilastatussa kajakissa ja yritän arpoa, lähtisikö itään vai länteen. Tuuliennusteet vaikuttavat reittisuunnitelmaan. Saari, jossa en ole käynyt, kiinnostaa aina enemmän kuin saari, jossa olen käynyt.

Sisävesilläkin meloja kohtaa joskus vaikeita aallokko- ja tuuliolosuhteita, eikä sisävesiä kannata aliarvioida. Meri tuo melontaan upeiden kohteiden lisäksi myös omat muuttujansa.
– Merellä etäisyydet ovat pitempiä. On tuulisempaa ja aalloilla on enemmän tilaa kasvaa. Saaren suojaan tai rantaan ei pääse nopeasti. Matkapuhelimen kuuluvuus voi olla huono ulkosaaristossa. Merellä turvallisuusajattelu, varasuunnitelmien laatiminen ja sään seuraaminen pitää viedä astetta pidemmälle. Kaikenkaikkiaan melonnassa on tärkeää vesistöstä riippumatta tuntea alueen olosuhteet, ja miettiä ovatko omat tiedot, taidot ja asenteet riittäviä. Reserviä pitää aina olla taidoissa, varusteissa, muonassa yms.

Ja koska blogaaja haastettelee tässä toista, niin loppuun se olennainen kysymys: Mikä on parasta blogaamisessa?
– Blogaamisesta on tullut osa melontaharrastusta. Ja keino saada kuvia ja ajatuksia julki. Omalla blogilla on jonkin verran lukijoita, ja pakko siitä on olla tyytyväinen.

Ja lopuksi Retkipaikka kiittää Anttia mielenkiintoisista lukuelämyksistä ja suosittaa niitä myös kaikille seuraajillemme.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.