Rapeikon luontopolku Pihtiputaalla tutustuttaa geologiaan sekä suo- ja metsäluontoon

Rapeikon luontopolku on helppokulkuinen parin kilometrin mittainen kävelypolku Pihtiputaalla nelostien tuntumassa. Se tutustuttaa alueen historiaan ja luontoon – matkan varrella on mm. tervahauta, suolähde ja riistapelto. Yllätyt varmasti myös alueen geologiasta kertovista tauluista!

Rapeikon luontopolku Pihtiputaalla
Päivämäärä: 2.7.2025.
Luontopolkumiehen reittinumero: 589.
Reitin pituus: 1,6 km.
Kohokohdat: Mielenkiintoiset luontotaulut, alueen luonto ja geologia, Sarvilammen ranta.
Parkkipaikka: Noin 10 auton parkkipaikka nimettömän hiekkatien päässä. Osoite noin Viitasaarentie 178. Paikka kartalla.
Julkiset liikenneyhteydet: Pihtiputaan bussipysäkiltä noin 3 kilometriä polun alkuun.
Opasteet/kyltit: Erinomaiset.
Varusteet/jalkineet: Kesällä reitti oli kuiva, ei erikoisvaatimuksia.
Vaativuustaso: Helppo reitti.
Tulipaikka: Yksi tulipaikka.

Taas yksi Road trip – tai kesälomareissu, miksi sitä haluaakin kutsua. Olin ajelemassa Pohjois-Pohjanmaalle kaverin kanssa ja halusin pysähtyä kävelemään yhden luontopolun nelostien varrella. Ulkomuistista heitin ehdotukseksi Rapeikon luontopolun Pihtiputaalla. Kyltin olin huomannut joskus ohi ajaessani ja nyt voisi olla aika käydä tutustumassa tähän melko lyhyeen reittiin ajomatkan ohessa.

Viitasaarentieltä on opastus nimettömälle hiekkatielle, jota ajetaan noin kilometri. Tien päästä löytyy pysäköintipaikka, joka sijaitsee sympaattisen niityn laidalla. Opastaulu kertoo puolentoista kilometrin polun kulkevan vanhoja polkuja ja ajouria pitkin. Karttaan on merkitty seitsemän kohdetta reitin varrelta, näitä ovat mm. tervahauta, lähde ja riistapelto.

Taulujen takana olevalle alueelle on perustettu niitty. Näyttävän kukkaniityn kerrotaan syntyvän niittyä köyhdyttämällä eli ravinteiden vähentämisellä. Siihen on kaksi menetelmää: laidunnus ja niittäminen. Niittojäte tulee myös korjata pois sen kuivahtamisen jälkeen.

Reitin opastenuolet eivät määrittele kiertosuuntaa. Lähdimme oikealle eli vastapäivään, kohti tervahautaa ja Sarvilampea.

Reittimerkinnät ovat punaisia tai punaoransseja maalimerkkejä. Polku on suurimmaksi osaksi hyvin leveä ja helppokulkuinen, kuten alkumetrien kuvastakin voi huomata.

Pihtiputaalla on haluttu vaalia vanhaa tervanpolton perinnettä, tervahauta rakennettiin tänne vuonna 1992. Lähellä oleva infotaulu kertoo, että tervaa saatiin jopa 500 litraa ja sitä markkinoitiin mm. kirkkojen paanukattojen tervaukseen.

Reitti kurvaa tervahaudan jälkeen Sarvilammelle. Se on umpeenkasvava suolampi, jossa kasvaa esimerkiksi Keski-Suomessa harvinaista suomenlummetta.

Täällä oli veikeä penkkiratkaisu, jota en ollut aiemmin nähnyt. Kun saavuimme paikalle, penkki oli ”suljettu” eli selkänoja oli käännettynä istuinosan päälle. Kahvasta saattoi nostaa selkänojan ylös. Tämäpä merkillinen ja hauska keksintö! Me emme tarvinneet vielä kahvitaukoa, joten päätimme jatkaa kävelyä laavulle asti.

Reitti palaili suon lankkupolulta metsän siimekseen. Seuraavan taulun aiheena oli sammunut tulivuori. Alueen kallioperä on syntynyt tulivuoren purkautuessa noin 200 miljoonaa vuotta sitten. Kallioperästä voisi löytyä jopa timantteja. Jäimme miettimään, olisiko täällä pitänyt kulkea metallinpaljastimen kanssa.

Reitin varrella on lähteitä ja se tekee luonnosta rehevää ja maastosta kosteaa. Polku oli silti kuiva. Alueen kasveissa on paljon lähdelajeja.

Hetken päästä ollaankin taas kuivalla kankaalla. Laakea kivi reitin laidassa olisi voinut olla hyvä taukopaikka, mutta laavukin oli jo aivan lähellä. Kävelyä takana noin 800 metriä.

Laavullakin oli rauhallista. Istahdimme pöydän ääreen tauolle. Laavun ja piknikpöydän lisäksi palveluvalikoimassa on tulipaikka, puuvaja ja kaksi puuseetä, toinen niistä on esteetöntä mallia.

Laavu on reitin läntisimmässä pisteessä, sen jälkeen matka jatkuu kohti itää. Moottorikelkkailu ei ole sallittua – ainakaan tässä osassa polkua.

Loppupuolella ohitetaan riistapelto. Tällaisilla pelloilla kasvatetaan ruokaa riistaeläimille. Niissä voi olla myös ruokintakatoksia erityisesti talviravinnon varmistamiseksi.

Viimeinen taulu kertoo kolopesijöistä.

Reitti päättyy taas niityn ja pysäköintipaikan laitaan. Mittasin pituudeksi noin 1,6 kilometriä, aikaa käytimme kolme varttia. Emme tavanneet muita retkeilijöitä.

Reitti on helppo. Korkeuseroa lienee noin kymmenen metriä, nousut ja laskut ovat todella loivia. Polku on tasainen, juuria ja kiviä on hyvin vähän. Reitti sopii erinomaisesti vaikkapa koko perheen pienelle eväsretkelle. Aikuisellekin on mukavaa nähtävää ja luettavaa.

Sijainti: N=7025378.604, E=428927.068 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=63,350192, GEO:lon=25,579598

Voit seurata retkitunnelmiani myös Instagramissa: @luontopolkumies ja Facebookissa

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Pahapuron lenkki, Salamajärven kansallispuisto
16 lähteen Valkeisjärven rengasreitti
Karoliinanportaat ja luontopolku
Harjuntakasen ympyrälenkki

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle