”Metsän tummuus mulle tuokaa” ja muita säkeitä Vihtarin luontopolulla Heinävedellä

Vihtarin kylä sijaitsee Heinävedellä, noin kaksikymmentä kilometriä keskustasta itään. Paikallinen kyläyhdistys on hyödyntänyt Mattilan luonnonsuojelualuetta tekemällä sinne parin kilometrin luontopolun. Luontopolun varrella on paitsi monenlaisia metsätyyppejä, myös runoilla kuorrutettuja opastauluja.

Vihtarin luontopolku Heinävedellä
Päivämäärä: 15.7.2022
Luontopolkumiehen reittinumero: 334
Reitin pituus: 3,7 km (parkkipaikka – metsäpolku edestakaisin – parkkipaikka)
Kohokohdat: Mukavat metsät ja kaskikoivikot, opastaulujen säkeet
Parkkipaikka: Vihtarin Kyläkartanon piha, Savonrannantie 4. Paikka kartalla.
Opasteet/kyltit: Kohtuulliset
Varusteet/jalkineet: Kesäkelillä reitti oli kuiva. Hyvin voisi kulkea polun vaikka lenkkikengissä.
Helppo/keskivaativa reitti (vain muutama kaatuneen puun ylitys, muuten melko tasaista)
Ei tulipaikkaa

Tässä on taas yksi luontopolku, jolla olin halunnut käydä jo jonkin aikaa. Petri Pihko on vuonna 2018 kirjoittanut siitä mielenkiintoa herättävän tekstin Retkipaikkaan. Siitä lähtien olen suunnitellut, että minunkin pitäisi käydä se kävelemässä, varsinkin kun se sijaitsee aika lähellä retkikaverin kesämökkiä. Nyt päätimme käydä Valamossa iltapäiväretkellä ja samalla reissulla oli hyvä kurvata myös Vihtariin.

Parkkipaikka oli Retkipaikan tekstin mukaan Vihtarin kyläkartanolla ja sen osoitteeksi löysin Savonrannantie 4. Toki olin paikan huomannut jo joskus aiemmin ohi ajaessani.

Auto pihaan ja parkkiin. Asfalttitien (tie numero 474) laidassa on opaste kohti luontopolkua. Luontopolun lähtöpisteeseen kerrotaan olevan 300 metriä.

Asfalttitietä kävellään ihan jonkin matkaa. 300 metrin kohdalla on risteys, mutta sen kohdalla on postilaatikko ja tie näyttää vievän omakotitalon pihan. Kävelimme vielä parisataa metriä, ei mitään polkua oikealle (kuten olin Retkipaikan tekstistä lukenut). Katsoin vielä kerran Petrin tekstiä ja totesin, että hän oli ottanut kuvan seuraavan mutkan kohdalta, joten kävelin sinne asti.

Mutkassa näkyi sitten polun alkupiste ja reittikartta. Mittauslaite näytti 700 käveltyä metriä.

Lähtöpisteessä on reittikartta, jonka tietysti kuvasin. Polku on tavallaan kolmion mallinen ja sen yksi sivu kulkee asfalttitietä pitkin. Ajattelin, että ehkä voisimme kävellä metsäosuuden edestakaisin.

Luontopolku kulkee alkumatkan kauniissa kuusikossa. Polku on ihan hyväkuntoinen – ja aika helppo, sillä reitillä ei ole oikeastaan kivikoita tai juuria, joita pitäisi väistellä tai varoa. Muutama kaatunut puunrunko pitää ylittää, sen vaikeampia esteitä ei ole. Maasto on myös aika tasaista.

Lähtöpaikan taulussa kerrottiin, että reitin käännöskohdat on merkattu. Itse asiassa puisia reittimerkkejä oli kuitenkin melko paljon, polulla oli varsin helppo pysyä.

Heinäveden nettisivuilla sanotaan, että reitillä on kuusi opastaulua, joissa esitellään alueen luontoa. Niitä oli kyllä selvästi enemmän. Aiheina olivat mm. korpi, petolinnut, vanamo, vanha metsä, majavalampi, kiviraunio, muinainen aho ja kolohaapa. Olin jo aiemmasta blogista lukenut, että täällä opasteksteissä on lainauksia runoilijoilta ja nykyartisteilta. Korvesta kertovassa opastaulussa lainaus oli Viikate-yhtyeen kappaleesta ”Korpi”.

Kuuluisin tai ainakin klassisin lainauksista saattaa olla tämä Eino Leinon ”Nocturne”, joka oli vanamosta kertovan opastaulun yläreunan teksti.

Vielä alkumatkan hienoista sitaateista mainittava on tämä vanha kiinalainen sanonta tai arvoitus.

Metsäpolkua takana 600 metriä ja parkkipaikalta siis noin 1,3 kilometriä. Saavutaan risteykseen, jossa voi valita suunnan joko ”majavan epätoivoon” tai tielle. Oikealle kääntyvä lyhyt pistoreitti käväisee majavalammella ja palaa sitten takaisin, päätimme kurvata sinne nyt ensin.

Retkipaikkaan aiemmin kirjoittanut Petri ei suostunut tekemään juonipaljastuksia ja jätti kertomatta, mitä ”majavan epätoivon” suunnasta löytyy. Minä haluan olla informatiivinen ja kertoa ainakin vähän reitin sisältöä. Majava on täällä selkeästi puuhaillut, sillä polun varrella pitää jopa ylittää majavan kaatamia puita.

Ja reitti päättyy tähän Kiiskilammen luona olevaan kaatuneiden puiden sumaan. Kyltti kertoo majavan asustelleen täällä jo vuosikymmenien ajan ja että sen vaikutus on ollut merkittävä, kun majavapatojen myötä lammen vesi on noussut ja veteen on tullut rantakasveista ja puustosta lisää ravinteita. Miksi tässä sitten on kaatuneita puita – liekö majava vahingossa kaatanut puita vähän hujan hajan? Eikö sekään onnistu aina saamaan puuta täysin oikeaan kaatosuuntaan? (Majavan epätoivo viitannee kuitenkin todella paksuihin haapoihin, joita majava ei sentään ole saanut kaadettua)

Palailimme risteykseen ja jatkoimme matkaa kohti asfalttitietä. Tällä osuudella on reitin hienoimmat metsät. Sata vuotta sitten täällä on kaskiviljelty naurista ja ruista, nyt kaskialue on muuttunut hyvin reheväksi koivikoksi. Opastaulun mukaan koivikko tarjoaa elinympäristön mm. valkoselkätikalle.

Luonto muuttui vielä entistä vehreämmäksi. Komeita vanhoja haapoja ja koivuja. Korkeita saniaisia ja mesiangervoa. Opastaulu vihjasi, että myös liito-orava saattaisi asustella näissä hienoissa metsissä. Katselimme haapojen ja koivujen koloja tarkasti, liito-oravaa ei nyt sentään nähty.

Kävimme tien laidassa kääntymässä, päätimme tosiaan palata samaa reittiä takaisin. Reitti sujui mukavasti ja kohta oltiin jo reitin loppupuolella. Missä ihmeessä oli Petrin mainitsema Antti Tuiskun biisiteksti? En ollut sitä nähnyt. Mietin, että saatoin vahingossa ohittaa pari ensimmäistä opastaulua turhan nopeasti ja lyhyellä lukemisella. Olisiko se siellä?

Meidän reittimme toiseksi viimeinen (eli toiseksi ensimmäinen, jos alkupäästä lasketaan) taulu kertoi petolinnuista. ”Peto on irti?” Ei sentään, sitaatti on The Doors-yhtyeen ”Bird of prey”. No, viimeisen opastaulun aihe oli puun juurakko. Täällä siis tarjolla Antti Tuisku-sitaatti.

Ja niin päättyi luontopolku. Kävelimme takaisin asfalttia pitkin kohti kyläkartanoa. Pituutta meidän reitillemme kertyi siis 3,7 km ja aikaa kulutimme hieman yli tunnin. Siihen ei sisältynyt evästaukoa. Tapasimme matkalla myös pari muuta luontopolkukävelijää.

Reitti oli melko helppo, polku on hyväkuntoinen eikä reitillä ole hankalia kohtia. Korkeuseroa ei liene kymmentä metriäkään! Hieman odotettua pidempi, mutta vaivan arvoinen kivoine metsineen ja hauskoine tauluineen. Kiitos Vihtari!

Sijainti: N=6916492.663, E=603767.929 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=62.364938, GEO:lon=29.004953

Voit seurata retkitunnelmiani myös Instagramissa: @luontopolkumies ja Facebookissa

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Pyylin polku
Mäntysalon luontopolku

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle