Rakkaudella rakennetun Ruotsin Majan tarina, Syvärannan Lottamuseo, Tuusula

Tuusulanjärven rannalla Syvärannassa sijaitsee hieman piiloon jäävä tumma rakennus, Ruotsin Maja. Entisten lottien ja pikkulottien lepokotina vielä tänäkin päivänä toimiva rakennus on syntynyt ystävyydestä ja yhteistyöstä Ruotsin lottien kanssa. Sen syntytarina kertoo sisukkuudesta ja yhdessä tehdyn työn merkityksellisyydestä. Lottamuseo esittelee etukäteen ilmoitettavina ajankohtina Ruotsin Majaa museossa kävijöille. Siellä kannattaa tilaisuuden tullen käydä. 

Lottamuseo kartalla, osoite: Rantatie 39, Tuusula

Kuinka sitten vuoden 1940 lopulta peruuntuneet olympialaiset muuttuivat nenäliinojen kautta lepokodiksi Tuusulanjärven rannalle? 

Vuonna 1940 Suomessa piti olla olympialaiset, mutta toisen maailmansodan vuoksi ne peruuntuivat. Lotilla oli ollut aikomuksena myydä olympialaisissa nenäliinoja, jotka oli valmistanut Oy Leos Ab. Oli pohdittu, että mitä nenäliinoille nyt tehtäisiin, kun olympialaisetkin peruuntuivat, jolloin Ruotsin lottien puheenjohtaja Maja Schmidt tarjosi Suomen lotille apua. Nenäliinat lähetettiin Ruotsiin ja siellä edelleen myytäviksi. 

Nenäliina kehyksissä

Heinäkuussa 1940 Lotta Svärdin keskusjohtokunta sai kirjeitse tiedon, että Ruotsin lotilta on tulossa lahjoituksena Suomen lotille kokonainen lepokoti. Ruotsin lotat olivat todella myyneet nenäliinoja, ja halusivat nyt niillä varoilla lahjoittaa kalustetun ja kaikin  puolin valmiiksi varustetun rakennuksen käytettäväksi Suomen lottien kesäkotina. 

Lepokodin Tuusulanjärven rantaan Syvärannan alueelle rakensi lopulta urakoitsija Jalmar Lindberg apulaisineen Järvenpäästä. Kustannusarvion oli tehnyt rakennusmestari Hugo Jokinen Helsingistä. 10.10.1940 allekirjoitettiin työsopimus, ja sen mukaan urakan oli tarkoitus olla valmis jouluaaton aattona vuonna 1940. Valmiit puuosat rakennukseen toimitti Ab Svenska Trähus Ruotsista. 

Ruotsin lottajohdon edustajat luovuttivat Ruotsin Majan Suomen Lotta Svärdille juhlavin menoin 26.5.1941. Lottajärjestön johtohenkilöistä läsnä olivat mm Fanni Luukkonen, Helmi Arneberg-Pentti, Suoma Loimaranta-Airila, Märta Björkenheim, Saima Laurila ja Maja Genetz. Ruotsin lottia edustivat mm. Maja Schmidt, Karin Wennberg ja Astrid Sundblad. Paikalla olivat myös suojeluskunnan puolesta mm everstit Armas-Eino Martola, Martti Vihma ja Kaarlo Vaala

Ruotsin Majan lahjoitustilaisuus 26.5.1941. Kuva: Vilho Uomala. Lähde: Lottamuseon kokoelmat.

Maja Schmidt totesi lepokodin luovuttaessaan muun muassa, että ”tämän pesän on rakkaus rakentanut”. Lämmin tunnelma Ruotsin Majalla säilyy edelleen. Se on säilynyt lähes alkuperäisessä muodossaan näihin päiviin saakka. Avajaisissa on avattu keittiön kaapit ja niiden todettu olevan täysin nykyaikaiset. Minä katselen samoja kaappeja astioineen nyt 81 vuotta myöhemmin ja tuntuu kuin olisin päässyt aikakoneella ihastelemaan mummoni ihanan kodikasta keittiötä. Kaikesta täällä huokuu, että Majasta on pidetty rakkaudella hyvää huolta. Lotille merkitykselliset esineet sekä Ruotsin Majan synnystä kertovat esineet ja valokuvat ovat esillä. 

Ruotsin Maja on edelleen lottien ja pikkulottien käytössä. Heillä on siellä oma emäntä pitämässä heistä huolta majoituksensa ajan. Vuodesta 1941 lottien lomaan majalla kuului ulkoilua, uintia, radion kuuntelua ja yhdessäoloa. Jotkut ensimmäisistä kesälomailijoista Ruotsin Majalla olivat saattaneet olla Lotta Svärdin jäseniä jo 20 vuotta. 

Majalta löytyy tunnelmallisia valokuvia varhaisilta ajoilta hymyilevistä nuorista naisista ja myöhemmiltä vuosikymmeniltä edelleen hymyilevistä ikääntyneistä naisista. Tänäkin kesänä 2022 kesäkuun ja heinäkuun ajan on Maja varattuna ainoastaan entisille lotille ja pikkulotille. Ruotsin Majan omistaa tänä päivänä Lotta Svärd Säätiö. 

Majalla on neljä eri värein sisustettua  kahden hengen huonetta, muun muassa sininen huone, roosan sävyinen huone ja vihreän sävyinen huone. Yksi huone on yhden hengen huone, se on varattu keskusjohtokunnan puheenjohtajalle. Vaatimattomasti sisustetun huoneen seinällä on Fanny Luukkosen valokuva. Fanny ei itse lopulta ennättänyt Ruotsin Majalla lomailla, mutta vieraili siellä. 

Ruotsin Majan vieraskirjaa selatessa välittyy lämmin tunnelma. Kirjassa on kuvia ja piirustuksia, kertomuksia siitä miten tärkeää on ollut saada viettää aikaa yhdessä. Postikorttejakin on lähetelty jälkeenpäin ja niissä kiitelty lomasta. En pidä itsestäänselvyytenä sitä, että minäkin voin nyt viettää aikaa ystävieni kanssa Ruotsin Majalla tässä hetkessä. Olen nyt viisi vuotta ollut Lottamuseon perinnelottien jäsen ja arvostan sitä, että saamme käydä täällä heidän paikassaan ja tutustua heidän elämäntyöhönsä.

Olen iloinen siitä, että meillä on edelleen entisiä lottia läsnä ja heillä on vielä vointinsa puolesta mahdollista täällä käydä. Voin ymmärtää sen tunteen mikä lotilla on täällä ollessaan, he ymmärtävät toisiaan ja tietävät mitä ovat yhdessä kokeneet. Täällä heillä on mahdollisuus vielä olla yhdessä. 

Mietin, että mikä on se juttu, joka on tehnyt lotista aikoinaan ja tekee edelleen niin vahvoja yhdessä. Tulin siihen tulokseen, että heidän vahvuutensa on itsensä pienentäminen eli tärkeää ei ole minä vaan me. Heidän yhteenkuuluvaisuuden tunteensa tulee siitä, että ollaan yhdessä jonkin puolesta eikä jotain vastaan. Toisen kannustaminen ja rohkaiseminen on heille ominainen piirre. 

Ennen sotia, sotien aikana ja sotien jälkeen lotilla on ollut vahva tarve kantaa vastuuta yhteiskunnasta ja sen heikoimmassa asemassa olevista. 

Lottamuseon näyttelyt kertovat lottien elämäntyöstä joka alkoi Lotta Svärd -järjestön synnystä maaliskuussa 1921 ja päättyi Lotta Svärdin lakkauttamiseen 1944. Viime vuonna tuli kuluneeksi 100 vuotta järjestön synnystä. Lottiin ei voi enää liittyä. Jos lottaperinteen vaaliminen kiinnostaa, niin tässä on linkki perinnetoiminnan sivuille. Näyttelyiden ja kirjallisuuden kautta lotilta voi edelleen oppia paljon. 

Ulkonäyttelytila Lottamuseon pihassa

Ulkonäyttely on vanhaan mankelihuoneeseen rakennettu Lottakanttiini. Se on sisustettu sellaiseksi kuin kanttiinit sota-aikaan olivat. Toisaalta sota-aikana kanttiinit saattoivat olla myös pienempiä ja vaatimattomampia, ne on rakennettu siten kuin niissä olosuhteissa on ollut mahdollista. Näyttelyyn kuuluu myös äänitallenteita, jotka luovat kuvaa siitä, millainen äänimaailma kanttiineissa on joskus ollut. Rintaman läheisyydessä olleissa pienissä kanttiineissa on ollut työskentelemässä 2–3 lottaa, ja kävijöitä kanttiinissa on saattanut olla 1000 päivässä. Melkoinen määrä asiakkaita ja työtä muutamalle lotalle. 

Toisaalta  Lottamuseon päänäyttely kertoo miksi lotat ovat kaikesta niin hyvin suoriutuneet. Lottien työ on alkanut melkein kaksi vuosikymmentä ennen sotaa. He ovat pitäneet ompeluiltoja, lääkintäkursseja, leiponeet, muonittaneet, urheilleet, tehneet valistustyötä, ylläpitäneet kioskeja ja järjestäneet erilaisia tapahtumia joilla he ovat keränneet varoja. Varoja on käytetty yhteiskuntavastuun kantamiseen. Vuosikymmenien ajan heillä oli aikaa oppia varsin taitaviksi organisoijiksi sekä järjestelmällisiksi toimijoiksi. 

Jo 1930-luvulla lottajärjestö valmisti puolustusministeriön pyynnöstä kahdeksan 150-paikkaista kenttäsairaalaa. Lisäksi lotat varustivat sairaalat, järjestivät niihin henkilökunnan ja sitoutuivat täydentämään varusteita tarvittaessa. Talvisodan jälkeen paikkamäärät sairaaloissa nostettiin 200:an. Tämä on ollut lottajärjestölle suuri ponnistus taloudellisesti, mutta he ovat sen järjestäneet. 

Päänäyttely tekee vaikutuksen siinä, miten valtava työ sen kanssa on tehty. Aina kun luulen katsoneeni kaiken tarkkaan, löytyy vielä jokin uusi ääninauhoite kuunneltavaksi tai luukku avattavaksi. Pieniä yksityiskohtia siellä täällä. Seinillä olevien luukkujen takaa löytyy esineistöä, materiaaleja ja vastauksia kysymyksiin. Näyttelyssä on mukana myös vanhoja puhelimia, joista voi kuunnella kokemuksia lottien itsensä kertomina. Näyttely on kaikesta päätellen rakkaudella koottu. 

Näyttelyssä on haluttu tuoda esiin myös muidenkin naisten kuin lottien työpanosta rauhan ja sodan aikana, muun muassa sairaanhoitajien työstä kotirintamalla ja kenttäsairaaloissa. Kannattaa varata aikaa näyttelyssä käymiseen, minulla siellä on mennyt paljon aikaa useaankin otteeseen.

Ihana juttu näyttelyssä on 80-luvun tyyliseksi sisustettu olohuone, joka kuvastaa aikansa entisen lotan kotia. Siinä  voi hetkeksi istahtaa sohvalle lukemaan vanhoja letileikkeitä tai lotista kertovaa kirjallisuutta. 

Toinen ihana yksityiskohta on pieni nurkkaus jossa on lepotuoli, jalkalamppu, ompelukone ja kirjahylly. Nurkkaus kuvaa nuoren parin kotia. On tuotu esiin rakkautta ja toivoa sodan aikana. Kirjahyllyssä on vanhoja hääkuvia lottamorsiamista sulhasineen. Sodan aikana on vietetty paljon häitä, osa häistä on pidetty kiireessä lyhyiden yhdessäolohetkien aikana, kun on päästy lomille samaan aikaan. 

Lue myös

Nostalgiaa Syvärannan Lottamuseossa, Tuusula

Suomalaisuuden lähteillä: koe nämä kohteet Tuusulanjärvellä!

Lähteet: Lotta Svärd lehti 6/1941 sekä Tuusula-seuran aikakirja XXVI

Kuvat: Elina Tarvainen, Eero Kautto, Lottamuseo

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.