Suomalaisuuden lähteillä: koe nämä kohteet Tuusulanjärvellä!

Kaupallisessa yhteistyössä Tuusulan kunta

Vuosisata sitten kukoistaneen Tuusulanjärven taitelijayhteisön perintö elää vireänä. Uudenmaan maakuntajärvi pursuaa matkailu- ja kulttuuripalveluita. Tuusulanjärven kohteisiin voi tutustua vaikkapa pyöräillen: järven ympäri kiertää helppo, 20 kilometriä pitkä pyöräreitti. Asfaltoitua pyörätietä pitkin on leppoisaa polkea kokemassa alueen moninaiset nähtävyydet. Järveen voi tutustua myös vesitse vuokraamalla vaikka soutuveneen.

Retkeilypalvelut: Sarvikallion virkistysalue, Fjällbon puisto, Vanhankylänniemen virkistysalue, Järvenpään Rantapuisto, kolme lintutornia, nuotiopaikkoja ja varustevuokrausta

Matkailupalvelut: Hotelleja, ravintoloita, kahviloita, Järvenpään rautatieasema ja Ainolan seisake. HSL liikennöi Tuusulaan.

Nähtävää: Taiteilijakodit (Ahola, Ainola, Aleksis Kiven kuolinmökki, Erkkola, Halosenniemi, Suviranta ja Villa Kokkonen), Lottamuseo, Klaavolan talomuseo, Ilmatorjuntamuseo, Työläiskotimuseo sekä Tuusulan ja Järvenpään taidemuseot

Tuusulanjärven rannat tarjoavat nähtävää ihan jokaiselle.

Kahdeksan kilometrin pituinen Tuusulanjärvi kimmeltää helmen lailla muutoin lähes järvettömällä Keski-Uudellamaalla. Järven eteläosat kuuluvat Tuusulan kuntaan ja pohjoispää Järvenpään kaupunkiin. Rikas kulttuuriperintö, upeat maisemat ja monipuoliset virkistysmahdollisuudet houkuttelevat ulkoilijoita laajalta alueelta ja matkailijoita myös maamme rajojen ulkopuolelta. Turisteja kiehtovat järviluonnon ohella maamme kultakauden mestareiden taiteilijakodit. 

Taitelijayhteisöön tutustuminen sopii mainiosti koko perheen kesäretkeksi. Järven ympäri kiertää 20 kilometrin pituinen pyöräilyreitti, jonka polkee vuosittain noin satatuhatta pyöräilijää. Matkaan voi lähteä kevein varustein, sillä reitin varrella on lukuisia hotelli-ravintoloita ja ostospaikkoja. 

Kierros on nokkelinta aloittaa astumalla junasta Järvenpään asemalla. Mikäli oma pyörä ei tullut mukaan, voi sellaisen vuokrata radan pohjoispuolella sijaitsevasta Taidemuseosta. Museolla on laajat omat kokoelmat, joihin kuuluu esimerkiksi Eero Järnefeltin ja Venny Soldan-Brofeldtin taidetta, jonka parissa vietetty tuokio virittää oikeaan tunnelmaan. Museo järjestää myös suosittuja polkupyöräopastuksia taiteilijoiden inspiraationlähteille. 

Rantapuisto on järvenpääläisten olohuone, jonne löytää valtavan keltaisen metalliveistoksen ansiosta: 11 metrin korkuinen Kolmisointu on maamme suurin julkinen veistos. Skeittaajat ja skuuttaajat taituroivat suositussa parkissa. Perheet nautiskelevat piknikkorien herkuilla. Aurinkoisina kesäpäivinä Tervanokan uimaranta täyttyy kaikenikäisistä pulikoijista. 

Junan ja Juhanin tuomia

Maamme ensimmäinen rautatie, vuonna 1862 valmistunut Helsingin ja Hämeenlinnan yhdistänyt rataosuus, toi Tuusulanjärven vain tunnin junamatkan päähän Helsingistä. Se käynnisti pääkaupunkilaisten huvila-asutuksen leviämisen sisämaahan. Virkamiehet, yliopistoväki ja upseerit ostivat maatilojen rantapalstoja ja pystyttivät toinen toistaan komeampia arkkitehtien suunnittelemia huviloita. Myös venäläinen yläluokka kiinnostui järvestä, jonka lähettyville oli noussut venäläisvaruskunta jo Krimin sodan aikana.

Tuusulanjärven rannalla alettiin rakentaa suomalaisuutta vuosisata sitten, kun autonomisen suuriruhtinaskunnan identiteettiä luotiin taiteen keinoin. 

Ensimmäisenä järvenkiertäjä kohtaa Aholan, seudulle ensimmäisenä muuttaneen taiteilijaparin kodin. Romaaneistaan ja Lastuistaan kuulu Juhani Aho ja hänen taidemaalarivaimonsa Venny Soldan-Brofeldt asettuivat tänne vuonna 1897. Heitä miellyttivät kalaisan järven lisäksi seudun metsät ja pääkaupungin läheisyys. Venny tunnettiin rempseänä taiteilijana, joka ei välittänyt etikettien kahleista, vaan pyöräili rantateitä housunpuntit lepattaen. 

Ahot houkuttelivat alueelle muita Suomen kultakauden taiteilijoita. Taidemaalari Eero Järnefelt muutti Aholan naapuriin Suvirantaan vuonna 1901. Museoksi muuttuva yksityiskoti avautuu nykyisin yleisölle muutamana kesäpäivänä. Säveltäjämestari Jean Sibeliuksen Ainola valmistui Rantatien itäpuolelle kolme vuotta myöhemmin. Säveltäjäkoti ja sen kahvila ja puutarha opaskierroksineen tarjoavat monipuolista sisältöä retkipäivään. 

Sibelius etsi innostusta luonnosta ja käveli usein lähimetsissä. Taiteilijaperheet viettivät vilkasta seuraelämää, ja lapset avioituivat naapuriensa kanssa. Nykyisin Ainolasta johtaa Kulttuuripolku Kallio-Kuninkalan kartanolle, joka toimii Sibelius-Akatemian musiikkikeskuksena. Sen salit täyttyvät korkeatasoisesta musisoinnista ympäri vuoden. Kesäisin ravintola palvelee myös satunnaisia kulkijoita. 

Museoiden tie

Monet pyöräilijät ja rullaluistelijat kiitävät Järvenpääntietä pitkin kohti Tuusulan keskustaajamaa Hyrylää, mutta kulttuurinälkäiset kulkijat ymmärtävät kääntyä museotien arvon saaneelle Rantatielle, joka rakennettiin aikoinaan Helsingin ja Heinolan väliseksi ratsupoluksi. Tuusulan Taiteiden Yö elävöittää tien ja sen varren kulttuurikohteet elokuun puolivälin perjantaina, mutta tarjontaa on yllin kyllin muulloinkin. Lähes kaikki taiteilijakodit on museoitu ja avautuvat Museokortilla.  

Halosenniemen upea hirsiateljee on suosittu vierailukohde. Kuva: Antti Kallio.

Taidemaalari Pekka ja monitaituri Maija Halonen rakennuttivat karjalaisvaikutteisen Halosenniemensä vuonna 1902. Miltei mustaksi paahtunut kolmikerroksinen hirsilinna nousee ylväästi saarettoman järven itärannalta pistävän niemen kärjessä. Ateljeen näyttelyihin ja kukoistavaan puutarhaan tutustumisen jälkeen kannattaa vuokrata soutuvene ja ihailla näkymiä järveltä käsin. 

Runsaasti lähimaisemia maalanneen Halosen tärkeimpiä paikkoja oli myös Pikku-Koliksi kutsuttu Sarvikallio, joka jyrkkine kallioseinämineen kohoaa vastarannalla. Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen vuokraama retkikohde sopii vesiretkeilijän taukopaikaksi: laiturilta vie raput kallion päällä oleville nuotiopaikoille. 

Soutuveneen voi vuokrata vaikkapa Halosenniemen lipunmyynnistä. Kuva: Antti Kallio.

Pyöräreitti jatkuu Puolustusvoimien palvelukeskuksen editse Syvärannan Lottamuseolle, jonka tunnelmallisen kanttiinin nostalgiset antimet vievät kielen mennessään. Interaktiiviset näyttelyt tutustuttavat lottien historiaan ja evakkojen matkaan. Oppaat kertovat eloisasti, kuinka vaikeaa oli saada palokuntaa liikkeelle sammuttamaan alkuperäisen rakennuksen tuhonnutta tulipaloa vuoden 1947 aprillipäivänä. Muista tutustua myös museon puutarhaan ja sen reunamilla olevaan näyttelyrakennukseen, jonka vaatimattoman ulkokuoren sisään kätkeytyy Lottien arkinen maailma.  

Järvimaisema on innoittanut myös runoilijoita: Eino Leino sepitti monet runonsa asuessaan Majatalo Onnelassa. Sen lähimpiä naapureita ovat runoilija J. H. Erkon rakennuttama Erkkola ja Aleksis Kiven Albert-veljen vaatimaton mökki, jossa kansalliskirjailijamme virui viimeiset kuukautensa. 

Runoilija J.H. Erkko rakennutti kotinsa Aleksis Kiven kuolinmökin naapuriin. Kuva: Antti Kallio.

Museoitujen kotien pysäköintialueen reunalla levittäytyy pieni, mutta upea Fjällbon puisto, josta on kehittynyt suosittu pistäytymispaikka. Kuusiaidan viertä alas rantaan kulkien pääsee viettämään taukoa nuotiopaikalla. Matka jatkuu rantapolkua pitkin mielipiteitä jakavalle modernille laiturille, joka sopii niin piknikpaikaksi kuin kuoron esiintymislavaksi. Jyrkät kiviraput johtavat huvimajalle ja jatkuvat palaneen Fjällbon huvilan kivijalan ja leikkipuiston kautta takaisin pysäköintialueelle. 

Fjällbon upea laituri houkuttelee veden ääreen. Kuva: Antti Kallio

Aleksis Kiven kirkkopolku vie patikoijat ja pyöräilijät Kiven kuolinmökiltä Tuusulan kirkkopuistoon. Se saapuu aluksi Krapin tilalle, jossa kukoistavat niin hotelli, ravintolat, kesäteatteri, monitoimitila Paja kuin rannassa lämpiävä savusaunakin. Reitti vie golfkentän sivuitse Tuusulan kunnantalon virkaa tekevälle entiselle vanhainkodille ja edelleen venevalkaman kautta hotelli-ravintola Gustavelundiin, jossa voi vuokrata soutuveneen tai polkupyörän sekä astua aurinkolautan kyytiin. Reitti päättyy Tuusulan kirkolle, jonka vanhalla kirkkomaalla on sekä Aleksis Kiven että Pekka Halosen haudat. Ylevällä paikalla kirkon ja järven välissä sijaitseva sankarihautausmaa on monen mielestä maamme kaunein.

Kulttuurikohteiden ja majapaikkojen välillä risteilee kaksi aurinkolauttaa. Järven yli on ideoitu vetolauttaa ja jopa köysisiltaa, mutta ainakin toistaiseksi on tyydytty vain talvipakkasten luomaan jääkanteen. 

Talviviikonloppuisin tunnelma järvenselällä muistuttaa kanadalaista koko perheen elokuvaa: jääreitillä kiitää hymyileviä luistelijoita, potkukelkkailijoita ja hiihtäjiä, jotka kulkevat omilla väylillään. Hurjapäisemmät leijahiihtäjät ja -lautailijat viilettävät lumikenttää pitkin. Napakelkan suunnalta kuuluu iloista kiljuntaa. Pilkkijät, kävelijät ja avantouimarit tyytyvät rauhallisempaan menoon. Parhaimmillaan tuhannet talviliikunnan ystävät nauttivat lumesta, jäästä, pakkasesta ja auringonpaisteesta. Silloin rannan lukuisat ravintolatkin täyttyvät punaposkisista ulkoilijoista. 

Järviluonto kutsuu   

Tuusulanjärven sanotaan olevan maamme tutkituin järvi: Suomen Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto aloitti järven tutkimukset jo 1800-luvun loppupuolella, ja sen rannalla asuneen taidemaalari Eero Järnefeltin poika, limnologian professori Heikki Järnefelt piti järven tutkimista elämäntehtävänään.

Ruovikkorantainen järvi on muodostunut Kirkkonummelta Lahteen ulottuvaan kallioperän murroslaaksoon. Järven keskisyvyys on vain parisen metriä. Savipohjaisena se on luontaisesti samea ja ravinteikas. Maatalous ja rakentaminen lisäävät valumavesien savipitoisuutta ja ravinteisuutta, ja ojitetuilta soilta virtaa humuspitoista suovettä. Lisäksi järveen on aikoinaan laskettu puhdistamattomia jätevesiä.

Järvivesi on puhdistunut vuosikymmenet kestäneiden ponnistusten ansiosta. Kuva: Antti Kallio.

Huolestuneiden kuntalaisten perustama Pro Tuusulanjärvi -liike sai kuntapäättäjät ryhtymään toimiin: järveä on hapetettu vuosikymmenet, särkikaloja vähennetään vuosittain nuottaamalla ja istuttamalla petokaloja. Lisäksi Päijänne-tunnelista johdettu puhdas vesi nopeuttaa järviveden vaihtumista. Länsirannalle on kaivettu maamme suurin keinotekoinen kosteikkoalue, 24 hehtaarin laajuinen Rantamo-Seitteli, joka vähentää merkittävästi veden kiintoaineita ja ravinnekuormitusta. Pitkäjänteiset parannustoimet ovatkin tuottaneet näkyvää tulosta – sinileväkukinnot ovat jäämässä historiaan, kalamiehet kertovat taas kuhajuttujaan ja Tuusulan kunta puuhaa uutta uimarantaa. 

Valtakunnallisesti merkittävän lintuveden molempiin päihin ja länsirannalle pystytettyjen lintutornien aktiivit bongailevat maassamme harvoin tavattavia lintulajeja, kuten isohaarahaukka, mustapyrstökuiri, pussitiainen, rastaskerttunen, pikkutiira ja amerikanjääkuikka. Merikotka on vakituinen vieras, ja kattohaikara on monesti etsiskellyt täältä pesäpaikkaa. Tundrakuikan ensihavainto maassamme tehtiin Tuusulanjärvellä marraskuussa 2010. Median suosikiksi nousi muutama vuosi sitten paleltunut hiiripöllö Pena, jonka meloja pelasti marraskuisen hyisestä vedestä kajakkinsa kannelle (lue Ylen juttu tästä). Tavalliset kulkijat tunnistavat ainakin sadat laulujoutsenet ja valtavat hanhiparvet, jotka laskeutuvat rantapelloille kartuttamaan muuttomatkan energiavaroja. 

Seudun asukkaat rakastavat järveään. Se nimettiin Uudenmaan maakuntajärveksi suurelta osin Tuusula-Seuran nostattaman kansanliikkeen ansiosta. Lionsien vuodesta 1967 järjestämän jäidenlähtöveikkauksen historiallista aineistoa hyödynnetään jopa ilmastonmuutostutkimuksissa. 

Maalaismaisemaa

Lännessä alkavat laajat peltoaukeat ja Paijalan kylätie, jota pitkin pyöräillen voi tutustua osin 1800-luvulta peräisin olevaan kyläidylliin. Anttilanrannassa, entisen Hankkijan koetilan mailla on suosittu grillauspaikka.  

Vanha kylätie siirtää ajatukset menneille vuosisadoille. Kuva: Antti Kallio.

Sarvikallion virkistysalueelle pääsee myös maitse. Pistotien päässä on parkkipaikka, jossa ulkoilijoita palvelee kesäkioski, ja jolta lähtee 3,7 kilometrinen patikka- ja pyöräilypolku. Lenkin puolivälin jälkeen tullaan järvenrannasta lähes pystysuoraan nousevan kallion päälle, jossa odottaa upea, koko järven laajuinen maisema ja retkeilijöiden kaipaamat nuotiopaikat.

Lukuisista kanaroduistaan tunnettu Lassilan tila on lapsiperheiden suosikkikohde. Matkaenergiaa voi hankkia tilan kahvilasta ja luomutuotemyymälästä. Tuusulan Latu ja Pyörä ry ylläpitää peltojen keskellä entisaikojen kansanhiihdosta tuttua suoritusvihkoa, johon kierroksensa kirjanneet osallistuvat vuotuiseen pyöräarvontaan. 

Ennen Järvenpään keskustaan palaamista alkaa vierailukohteiden rypäs: Lammaskallion tilalla voi tutustua lampaiden arkeen, evästää kesäkahvilassa tai hankkia tilamyymälästä luomuvihanneksia, karitsanlihaa ja lampaantaljoja.

Pohjanmaalta siirretty Härmän Rati toimii juhlatalona, majapaikkana ja lounasravintolana. Villa Kokkonen on arkkitehti Alvar Aallon ystävälleen säveltäjä Joonas Kokkoselle piirtämä puhdasverinen funkkiskoti. Hän suostui työhön korvauksetta, kun Kokkonen antoi hänen toteuttaa vapaasti samaan aikaan rakentuneen Finlandia-talon aiheita. 

Vanhankylänniemi on järvikierroksen monipuolisin virkistysalue. Sen vuosisataisessa kartanomaisemassa on ravintolan ja kesäteatterin lisäksi frisbeegolf-rata ja avointa tannerta maailmantähdistään tunnetun Puistobluesin järjestämiseen. Melojilla, purjehtijoilla ja kalastajilla on virkistysalueella omat tukikohtansa, joista jäsenistö kirmaa järvelle pian jäidenlähdön jälkeen. Leveä uimaranta sopii mainiosti myös vuosittaiseen triathlonkauden avauskisaan.

Vanhankylänniemessä pyöräilijöitä tervehtii upea tuulimylly.

Paluumatka sujuu pitkin luoteisrannan pyörätietä. Jos puhtia riittää, kannattaa matkaa jatkaa Aholan ja Ainolan ohitse Ratsastuskeskus Ainoon, jossa toimii maneesien ja ravintolan lisäksi monitoimiareena. Vajaan kilometrin päässä odottaa pääradan junaseisake, joka sai kesällä 2015 turistin suuhun sopivan Ainola-nimen.  

Artikkeli: Mikko Lamminpää

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.