Pohjois-karjalan pontikkaluolissa I: Valtimon Pehmytkallion luola, rotkot ja louhokset

Oli tullut ilmiantoja, että Valtimon kirkonkylän eteläpuolella, Liuhanniemen kylässä olevalla Pehmytkalliolla olisi yhtä sun toista erikoista nähtävää. Niinpä paikka oli yksi kohteista, jotka monivuotisen ystäväni ja autokuskini Tiikkaisen Markun kanssa päätimme eräänä heinäkuun päivänä selvittää.

Ilma oli kuin morsian, ja auton ilmastointi oli todella tarpeen. Matka kului lokoisasti, kun navigaattori kertoi minne kääntyä. Lopulta saavuimme talon pihaan. Sieltä lähti useita teitä, joista kaikkia ei karttakaan tuntenut. Niinpä kysyimme talosta neuvoa, jolloin isäntä ystävällisesti ilmoittautui oppaaksemme.

Kävelimme muutaman sata metriä Pyykkiniemen huviloille vievää tietä ja käännyimme sitten oikealle läpi hakkuuaukon Pehmytkalliolle vievää traktoriuraa pitkin.

Pehmytkallio osoittautui todella erikoiseksi paikaksi. Maisemaa ei tosin juuri ole, sillä ympäröivä metsä on sakea.

Rapautuneiden pyrokseenikiteiden paikalle syntyneitä kuoppia.

Rapautuneiden pyrokseenikiteiden paikalle syntyneitä kuoppia.

Kallion kivilajit olivat erikoisia, itse asiassa hyvin samanlaisia kuin kuuluisissa Juuan Nunnanlahden vuolukivilouhoksissa. On serpentiniittiä, vuolukiveä ja kloriittiliusketta. Monissa kalliopinnoissa on erikoisia kulmikkaita kuoppia, jotka ovat syntyneet pyrokseenikiteiden rapautuessa.

Mäen koillisrinteessä on kaksi pientä louhosta, joista on otettu vuolukiveä uunitarpeiksi viimeksi 80–90 vuotta sitten. Mäen päällä ollut iso graniittinen siirtolohkare taas rikottiin kymmenkunta vuotta sitten porras- ja kivijalkakiveä louhittaessa.

Pehmytkallion rotko.

Pehmytkallion rotko.

Mäen varsinaisia nähtävyyksiä on kaksi. Kallion lounaisrinteen puolivälissä oli lounais–luode-suuntainen, parinkymmenen metrin pituinen, 4–6 metriä syvä ja metrin levyinen rako, pieni rotko.

Osmonkellaria ja sen seinän hohtavaa levää.

Osmonkellaria ja sen seinän hohtavaa levää.

Suunnilleen sen kohdalla mäen koillisrinteessä oli luola nimeltään Osmon pesä. Siihen kuuluu huone (4m x 3m x 1,5–3m) ja pari siitä lähtevää umpiperäistä käytävänpätkää (3–5m x 0,5–1m x 1–2m).

Lattiat ovat kalliota, moreenia ja louhikkoa. Seinillä kasvoi levää, joka erikoisella tavalla heijasti lamppujemme valoa.

Pänniköitä, joiden sisältö tuntematon.

Pänniköitä, joiden sisältö tuntematon.

Oppaamme kertoi luolan olleen kylän isäntien pontikkavehkeiden säilytyspaikka. Itse keittopaikka oli vähän matkan päässä pienen lähteen luona.

Kylän pikkupojat olivat myös leikkineet luolassa. Luolassa oli siellä käydessämme pilalle ruostuneet pontikkatehtaan hattu ja pillit ja muutama sinne unohtunut pännikkä, joiden sisältöä emme tarkastaneet. Saattoi olla mäskiä tai ponua.

Pontikkavehkeitä

Pontikkavehkeitä

Palatessamme olimme yksimielisiä, että paikka henki menneen ajan pienteollisuuden historiaa, jopa useammalla tavalla. Merkkejä oli niin metsä-, kivi- kuin kemianteollisuudestakin

Kartta. ERTS-TM35FIN tasokoordinaatit: N 7057640 E 590177

Kuvat ja teksti Aimo Kejonen.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.