Pieni mutta kaunis Prästgårdsnäset, Finström

Kevään rospuuttoajan ollessa edessä on mukava kurkistaa vähän eteenpäin, siihen kohtaan kun luonto on heräämässä kukoistukseensa ja kukkien ensimmäinen aalto värittää metsän pohjan. Tuohon aikaan, huhti-toukokuun taitteessa olimme Jussin kanssa liikkeellä Ahvenanmaan maisemissa.

Tunnetumpien nähtävyyksien lisäksi yritimme reissusuunnitelmaa tehdessämme yhyttää kartalta muita kiinnostavia paikkoja. Yksi näistä oli Prästgårdnäset.Merenlahden pohjukasta kurkottava niemi, josta emme tienneet oikeastaan mitään vielä siinähään kohtaa, kun sitä kohti kurvailimme Getavuorella vietetyn päivän kääntyessä jo illaksi.

prästgordnäs-10

Lähellä määränpäätä kohtasimme tuulimyyllyn, josta oli pidetty hyvää huolta.

prästgordnäs-8

Nyt tuo vanha rakennus hallitsi olemuksellaan maisemaa.

prästgordnäs

Vaikka ilma oli kolea, niin kevätaurinko jaksoi paistaa kauniisti. Niemenkärkeen vievän tien päässä ollut kirkko oli siinä valossa kunnioitusta herättävä näky.

prästgordnäs-7

Arvelimme, että niemeen vievä tie oli kärrypolku, joten vaihdoimme jalkapeliin jo kirkon luota. Astellessamme totesimme, että olisi perille toki autollakin päässyt, mutta näin etenemällä pääsi paremmin kiinni kevään odottavaan tunnelmaan. Pellon notkelmien vesilammikot houkuttivat luokseen lintupaljouden ja joka puolella maasta puski esiin versoa verson perään.

prästgordnäs-2

Itse suojelualue oli, kuten muutkin Ahvenanmaalla näkemämme, ympäröity aidalla. Aidan vieressä nökötti kyltti, joka kertoi meidän olevan perillä.

prästgordnäs-4

Jos jo lähestyminen oli kaunista, niin toisella puolella aitaa aukesi satumetsä. Vuokkomeri, pähkinäpensaat ja siellä täällä kasvaneet ylväät tammet olivat sykähdyttävä yhdistelmä.

prästgordnäs-5

Niiden lomassa kiemursi polku, jota pitkin tuon kauneuden keskelle olisi helppo astella vaikkapa lasten kanssa. Eikä se olisi ehkä kehno valinta, jos tulevan tai nykyisen puolisonsa haluaa viedä romanttiselle kävelylle luonon helmaan.

prästgordnäs-3

Kuljimme liki rantaa katsomaan kun aurinko pakeni juuri horisontin taa. Valo siivilöityi metsän läpi ja kirjoi vaaleanvihreinä puhjenneet hiirenkorvat pieniksi kultahippusiksi. Sitä olisi ihastellut mielellään pidempäänkin, mutta merestä hohtava kylmä kosteus pakotti meidät paluumatkalle. Varusteet kun olivat päivän lämpimää keliä myöten.

Kartta. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 6700837 E 109297

1 reply

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.