Viihtyisä yksiö näköalalla ja kattoikkunalla – Kammarvuoren luola

Luolien parissa jatketaan, eli tämä retkipaikkajuttu kertoo yhdestä jännittävimmän näköisistä luolista, joissa olen päässyt tähän mennessä käymään. Kyseessä on Kammarvuoren luola (tai Kammarivuoren), joka sijaitsee Muuramen ja Korpilahden välimaastossa lähellä Moksia ja Tikkalan kylää. Luola on luonnonsuojelulain nojalla vuonna 1975 rauhoitettu kohde, ja se on maitotilana tunnetun Ohelan tilan mailla.

En ollut Kammarvuoren luolasta tietoinen laisinkaan vielä jokunen aika sitten, mutta satuin löytämään Moksin kylän melko tuoreen kyläesitteen, jossa muiden tietojen ohella oli mainittu nähtävyytenä muun muassa kyseinen luola. Ja pitihän se sitten nähdä.

Sovimme Ohelan tilan omistajapariskunnan Miika ja Mervi Säynätmäen kanssa, että he lähtisivät paikkaa minulle näyttämään, ja kiireisten maitotilan pitäjien aikatauluun sopikin syyskuinen tiistain puolipäivä. Ajelin tilan päärakennuksen pihaan viittä minuuttia vaille tasan, josta lähdimme sitten kohti Kammarvuorta, jonka lähistölle pysäköimme automme ja jatkoimme heinettynyttä metsäkoneen uraa pitkin jalkaisin luolalle päin.

Matkaa auton jättöpaikalta tuli tätä reittiä pitkin noin kilometri, joten semmoinen pikkuinen happihyppely päästiin tekemään. Kohtalaisen helppokulkuista koko ajan siis. Alue ennen Kammarvuoren jyrkännettä on avointa kangasmaastoa, ja jyrkänteen reunan takaa paljastuu todella erikoisen mallinen – melkein kuin koneella tehty – luolan sisäänkäynti.

Ohelan tilan isäntä Miika Säynätmäki katsastaa luolan kunnon.

Ohelan tilan isäntä Miika Säynätmäki katsastaa luolan kunnon.

Luolan kattona on laakea, melkein tasapaksu lohkare, ja katossa on reikä, josta voi huolettomasti paikalle eksyvä hulahtaa sisään luolaan. Alueella ja luolan ympäristössä liikkuminen tapahtuu – kuten luonnossa yleensäkin – omalla vastuulla. Luolan suulla oleva rauhoituskyltti ei siis aiheuta maanomistajalle eikä rauhoituksen myöntäneelle viranomaiselle minkäänlaisia erityisiä vastuita, mutta kävijöille kyllä, sillä luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettujen kohteiden turmeleminen on rangaistavaa. Eli minkäänlaisia ”Ope on sämpylä” -tekstejä tai kirkkoveneitä ei tule kenenkään piirtämän.

Avoin suuaukko, kattoikkuna ja luolan perällä vasemmalla oleva reikä tekevät luolasta todella valoisan.

Avoin suuaukko, kattoikkuna ja luolan perällä vasemmalla oleva reikä tekevät luolasta todella valoisan. Jonkun joskus tekemä nuotio on kuitenkin mustuttanut rumasti luolan peräseinää.

Luolan pohjalla on normaalia tuulen mukanaan tuomaa roskaa, neulasia, lehtiä, käpyjä ja sen sellaista. Osa roskista huuhtoutunee sadeveden mukana pois luolan perältä viettävän aukon kautta, sadehan pääsee vapaasti sisään luolan katossa olevasta reiästä. Suurin osa katosta on kuitenkin kivenjärkäleen peitossa, joten kyllä tämä paikka ihan sateensuojasta käy, kunhan ei ihan reiän kohdalla seiso.

Rauhoituspäätöksessä on kirjattu luolan mitat, jotka ovat 4 x 2,3 x 1,3 (P x K x L). Suurin piirtein saman verran mittasin itsekin, vaikka en ihan sentilleen laittanutkaan muistiin. 

Rauhoituspäätöksessä on kirjattu luolan mitat, jotka ovat 4 x 2,3 x 1,3 (P x K x L). Suurin piirtein saman verran mittasin itsekin, vaikka en ihan sentilleen laittanutkaan muistiin. Joku luolamies (tai nainen) oli ikuistanut kuolemattomat nimikirjaimensa luolan seinään.

Luola on niin symmetrisen näköinen, että tuntuu aivan kuin se olisi ihmisen tekemä – varsinkin, kun vertaa sitä muihin luoliin, jotka ovat pikemminkin paikalleen rykäisty ohimennen. Kallion vaakasuuntaiset halkeamat ja tasapaksu kattona toimiva kivilaatta eivät ole yhtä satunnaisen näköisiä kuin monessa lohkareluolassa, joissa halkeamia on vähän joka suuntaan. Jos katsoo luolalle päin Kammarvuorta vastapäätä olevan Haaranriutta-nimisen kohouman suunnasta, voi nähdä mustan reiän kivien keskellä. Näkymä on kuitenkin paljon vaatimattomampi kuin jos saapuisi luolalle yläkautta.

Rinteen puolelta luola näyttää suhteellisen huomaamattomalta.

Rinteen puolelta katsottuna ei välttämättä arvaa, minkälainen kammari täältä löytyykään.

Kammarvuoren luola on luetteloitu myös Suomen Luolat -kirjassa (s.  390, KS60), kuten mahtava joukko muitakin Keski-Suomen alueen ja muun maan luolia. Kuvallista esitystä luolasta ei kirjassa kuitenkaan ole, enkä ainakaan itse ole nähnyt hirveästi kuvia muissakaan yhteyksissä. Senkin vuoksi oli hienoa päästä näkemään luola omin silmin eikä netin kuvatulvasta. Tunnelma luolassa ei valitettavasti ole yhtä salaperäinen kuin joissakin muissa paikoissa ehkä juuri siksi, että paikka on niin valoisa.

Tässä luolassa ei tarvitse otsalamppua päiväsaikaan.

Tässä luolassa ei tarvitse otsalamppua päiväsaikaan.

Hämyisiä tarinoita ja kummitusjuttuja ei kannata päivännäöllä yrittääkään kertoa, mutta illan pimetessä ja kynttilälyhdyn liekin lepattaessa levottomasti tähänkin paikkaan saadaan varmasti niskakarvoja nostattava tunnelma. Luolan ulkopuolelle voi vaikka lennähtää korppi jutustelemaan kävijöille.

Erikoinen paikka tämä Kammarvuori, ja mielenkiintoisia kohteita lienee aivan lähellä oleva Ketunpesämäki sekä maastokartassa aivan kuin krokotiilin kidan näköinen paikka, jossa kalliojyrkänteiden väli näyttää kiilautuvan päästään umpeen. Nimeksi sille on annettu pelkkä Rotti. Suunnittelin ennen Kammarvuorelle tuloa, että kävisin Rotilla samalla reissulla, mutta taisin olla jo Keljonkankaalla tulossa kotiin päin, kun muistin tuon suunnitelman. Jääköön toiseen kertaan, tuskinpa se sieltä häippäsee mihinkään.

KARTTA

ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit
N 6886094  E 420613

 

 

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.