Pienen kylän ihmeellinen ilmestys: Vuontisjärven Hietamellalla on mänty, tuoli ja vieraskirja

Joskus ihan pienimmistäkin kylistä voi löytyä mitä suurimpia paikkoja. Yksi tällainen on Enontekiöllä Vuontisjärven kylässä. Hetan suunnasta ajettaessa voi nähdä korkean hiekkaseinämän kohoavan keskellä kylää. Kun huomaa kääntyä piskuiselle soratielle, jonne on viitoitettu uimaranta, pääsee tämän hiekkaseinämän juurelle. Silloin huomaa, että seinämän harjalla kohoaa yksinäinen mänty, jonka juurella on tuoli.

? Kohde kartalla

Olimme vanhempieni kanssa syyskuussa pienellä päiväajelulla Enontekiön suunnilla ja halusin mennä tutkimaan tätä Vuontisjärven ihmettä hieman lähempää. En ollut aiemmin uskaltanut lähestyä sitä, koska lähellä on taloja ja tie näytti pihatieltä. Huomasimme kuitenkin, että tie on yleinen tie, joka johtaa kylän uimarannalle. Niinpä lähdimme tutkimaan sitä tarkemmin.

Hiekkaseinämä, jonka nimeä en tässä vaiheessa vielä tiennyt, oli juureltaan katsottuna todella vaikuttava näky.

Ruskan värit, sininen taivas, valkoiset pilvet ja hiekan lempeä sävy olivat käsittämättömän upea yhdistelmä.

Kun tarkkaan katsoi saattoi huomata, että ylhäällä olevan männyn juurella oli tuoli. Lisäksi männyn runkoon oli kiinnitetty postilaatikko. Tästä päättelin, että männyllä käyminen on suotavaa – ja kieltämättä hiekkatörmän jäljet paljastivat, että alueella liikutaan paljon. Niinpä lähdin kiipeämään hiekkaa pitkin ylös rinnettä, välttäen astumasta kasvien päälle.

Ylhäältä olikin yllättävän hieno maisema! Postilaatikosta löytyi vieraskirja, josta paikan nimi, Hietamella, paljastui. Raapustin nimeni kirjaan, ja kohta perässäni hiekkarinnettä kavunnut äitini teki samoin. Tuolilla, joka varmasti on vanha koulun tuoli, oli mukava istua maisemaa katselemassa, vieraskirjaa lukemassa ja lepäämässä lyhyen mutta jyrkän nousun jälkeen.

Jälkikäteen huomasin kartalta, että tämä mänty on rauhoitettu. Sen vieressä on vinossa oleva kelo, jonka kaatuminen on estetty vaijerein.

Myös kumpareen toiselta puolelta on kaunis maisema.

Paikoin riekonmarjamatot hohtivat punaisina. Elettiin syyskuun puoliväliä.

Ihailtuamme maisemia ja syötyämme hiukan marjojakin, oli aika palata autolle ja jatkaa matkaa kohti Yrjö Kokko -lintutornia.

Kylläpä on mahtava luontokohde Vuontisjärven kylällä, ihmeellinen paikka kerta kaikkiaan! Tuoli ja vieraskirja männyn luona olivat minusta aivan ihana ele, niistä tuli hyvin tervetullut olo.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.