Packraftilla Rauman saaristoon: melontaretki Nurmeksen Pinokarille

Joskus jostain tavasta tai toiminnosta voi salaa tulla niin mieluinen, että sitä tekisi mielellään kaiken vapaa-aikansa. Itselleni kävi vähän vahingossa niin tämän vuoden yhden hittilajin, packraftailyn kanssa. Hetki sitten manasin vielä koko laitetta jossain syvällä Vätsärin Routasenkurun uumenissa. Nyt melontakilometrejä on kertynyt tältä vuodelta jo reilusti yli 200. Ja ihan kaikenlaisissa paikoissa, niin merellä kuin pienissä koskissa sekä kaiken maailman pelto-ojituksissa ympäri Suomea.

Yksinkertaisesti homma on vain niin kivaa, että se vei minut totaalisesti mukanaan. Packraft on myös pienenä kulkupelinä helppo koota ja kuljettaa mukanaan uusia seikkailuja varten. Sillä pääsee myös uskomattoman mataliin ja hankaliin kohteisiin, joissa kajakki tai kanootti olisivat jo karahtaneet monesti kiville. Packraft myös vaikuttaisi kestävän melko rankkaakin kulutusta, sillä itse en ole onnistunut sitä vielä pahemmin murjomaan, vaikka välillä olen tullut alas pieniä koskenpoikasia ihan konkreettisesti perä pohjaa kyntäen.

Syksyinen saarihyppely meloen

Voisi kuvitella, että syksyllä saaristoon ei enää juurikaan ole melojalla asiaa, mutta näin ei suinkaan ole. Tuulettomalla ja kirkkaalla säällä saaristoluonto on myös syksyllä uskomattoman kaunis. Kannattaa kuitenkin muistaa, että merellä sää myös muuttuu nopeasti. Näin ollen uudessa paikassa ei suinpäin kannata suunnata kohti ulappaa.

Itselleni Rauman saaristo oli melko tuntematonta seutua meloa, mutta monikin tuttu oli sitä minulle suositellut. Niinpä suuntasin sitä kohden myös eräänä kirkkaana syyskuun aamuna yhtä packraft-innostuneen serkkuni kanssa. Lähtöpaikaksi rafteille valitsimme pienen veneenlaskupaikan meren ääreltä, paikan nimeltä Rokinnokka. Vieressä oli myös pieni parkkipaikka, johon jätimme siksi aikaa pakettiautoni.

Melontakeli oli mitä parhain. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja oli lähes tuuletonta. Rokinnokan soraiselta rannalta pystyi solahtamaan veteen rafteilla sulavasti. Ensimmäisten melanvetojen aikana mietin kuitenkin, että olisiko pitänyt sittenkin höylätä lisää aurinkorasvaa pintaan? Vesi kun saattaa peilata auringonsäteilyn iholle moninkertaisena.

Kohti vanhaa saaristolaistilaa

Pinokari kartalla

Suuntasimme raftimme rantaviivaa pitkin meloen, kohti kapeikkoa kaislikon keskellä. Kivisillä rannoilla tyrnipensaat suorastaan notkuivat oransseja marjoja. Tyrnin tiedetään olevan hyvin terveellinen marja. Mietin, miksei niitä ollut kerännyt kukaan parempaan talteen?

Aurinko jatkoi porottamistaan taivaalta ja sininen meri suorastaan häikäisi silmiä. Niinpä kaivoin raftin nokkaan kiinnitetystä repusta aurinkolasit ja pistin ne silmilleni. Taivaalla lokit tekivät syöksyjään ja joutsenet uivat raftien vierellä jo nuorukaisiksi kasvaneiden poikastensa kanssa. Olin itse kieltämättä hieman hermostunut joutsenien suuresta määrästä. Kesän aikana olen raftilla meloessa pari kertaa saanut melko yllättäen raivostuneen joutsenen lähes silmilleni kaislikosta. Nyt joutsenet kuitenkin vain katselivat menoamme päät kenossa.

Välillä pysähdyimme raftien kanssa keskelle merta, joko vain ihailemaan maisemaa tai katsomaan reittiä Maastokartat-sovelluksesta. Itselläni on onneksi melontahousuissa oikein kätevä vedenpitävä tasku, johon kännykän voi sujauttaa melomisen ajaksi turvaan. Rauman melontareittejä merellä voi muuten tarkastella myös tästä linkistä.

Kuvittelimme myös serkkuni kanssa melovamme sisäsaaristossa, mutta myöhemmin saimme kuulla kyllä olleemme ihan ulkosaaristossa rafteinemme. Päämäärämme oli Nurmeksen retkeilysaari ja Pinokarin vanha saaristolaistila. Välillä meloessa oli varottava ohi kiitäviä moottoriveneitä, sillä aallokossa kevyt rafti poukkoilee kuin korkki. Varsinkin sivuaallokot ovat petollisia, joten aallot kannattaakin kohdata uljaasti raftin nokka edellä.

Muutaman joutsenkohtaamisen jälkeen Nurmeksen saari alkoi vihdoinkin häämöttää edessämme.

Pinokari, lampaiden valtakunta

Lähestyessämme rantaa, huomasin ilokseni saaressa laiduntavan vielä lampaita. Rauhalliset eläimet katselivat hieman kummissaan raftiemme kosahtamista rantaan ja kahden melonta-asuisen naisen nousemista maihin.

Nurmeksen retkeilysaari tarjoaa lukuisia mahdollisuuksia niin päivä-, kuin yön yli -retkeilyyn laavuineen, autiotupineen ja varaustupineen. Pinokarissakin olisi ollut mahdollisuus yöpyä ilmeisesti jonkinmoisessa saaristolaistilan vanhassa aitassa. Nyt olimme kuitenkin vain päiväretkellä, mutta päätimme joskus palata vielä pidemmälle retkelle saareen.

Istuessamme eväinemme nuotiopaikan äärellä, kuulimme selän takaa vaateliasta määkimistä. Söpöjä lampaita ei tulisi kuitenkaan ruokkia omilla eväillä, joka ei ole niiden luontaista ravintoa.

Serkkuni vielä aterioidessa tutkin hieman tilan ympäristöä ja sen vanhoja, puisia rakennuksia. Keskellä lammashakaa kasvoi valtavan suuri, vanha pihlaja. Mereltä nousi pieni tuulenvire, joka viilensi mukavasti ilmaa. Mietin, kuinka hienoa saaressa olisi viettää yö kunnon melontaretken jälkeen. Näin jo itseni sieluni silmin tähystelemässä myrskylyhdyn kanssa pimenevälle ulapalle. Tosin, itselläni on kokemusta myös hieman toisenlaisesta saaristolaisromantiikasta. Siinä räntää sataa vaakatasossa ja tuuli pyyhkii edeltään kaiken, mikä ei ole rahtilaiva. Sellaisella kelillä ei paljoa kannata nokkaansa, saatikka raftiaan ulos aalloille pistää. Nyt kuitenkin ilma oli kaunis ja meri rauhallinen. Jokaisen melontaretkeä suunnittelevan kannattaa kuitenkin tutkia sää- ja tuuliennusteet tarkkaan ennen merelle lähtöä. Eikä pienistä saaristolaisromanttisista mielikuvistakaan haittaa ole, niin kauan kuin pitää kuitenkin luonnon faktat edelleen takaraivossa.

Rauman saaristo lumoaa melojan

Evästauon jälkeen hyppäsimme rannasta jälleen raftiemme kyytiin ja liu’uimme aalloille. Vilkaisin nopeasti kännykän sähköistä karttaa ja totesin meidän olevan jo lähes Selkämeren kansallispuiston alueella. Käänsimme raftien nokat jälleen kohti lähtöpistettä ja meloimme kohti saarien välissä olevaa ohutta veneväylää. Tuuli vaikutti hieman olevan nousemassa, ja olisimme paremmin suojassa sisäsaaristossa.

Meloin hitaasti kohti veneiden kulkuväylää saarten välissä ja ohitin taas oranssina kukoistavia tyrnipuskia. Meren pinnalla kelluva levä muistutti paikoin vihreänä nauhana hulmuavaa merenneidon hiuspalmikkoa. Nämä saariston tuulenpieksemät rannat ja kivikoista pilkistävät tyrnipuskat ovat jotenkin vain itselleni sitä ominta sielunmaisemaa. Vaikka toki koen välillä syvää luontoyhteyttä muihinkin maisemiin, mutta ehkä hieman eri syistä, kuin saaristoluontoon. Keskustelimme myös kerran erään ystäväni kanssa, joka myös on eräopas, että saaristoluonnossa on jotain hyvin samaa karun kaunista kuin pohjoisimmassa Lapissa.

Hetken melottuamme kadotimme erään saariryppään välissä ollessamme ulosmenoväylän, joka sijaitsi kartan mukaan aivan lähellä. Packraft on kyllä armollinen myös pienille suunnistusvirheille, sillä se on melko helppo kääntää kokonaan toiseen suuntaan vaikka millaisessa pöheikössä. Hetken kaislikossa kurvailtuamme erotimme heikon valonkajastuksen saarten välissä ja näimme moottoriveneen ajavan hitaasti kohti väylää.

Kohti Rokinnokkaa meloessa keskustelimme serkkuni kanssa kuinka Rauman saaristo oli ainakin meihin tehnyt oikein hyvän vaikutuksen, ja taatusti palaisimme näille aalloille uudelleen. Melontareittejä oli oikein hyvin ja niistä löytyi myös tietoa netistä. Nyt olimme valitettavasti ehtineet vasta tutkia murto-osan kaikista mielenkiintoisista kohteista. Matkaa voisi paremmalla ajalla esimerkiksi jatkaa vielä pidemmellä Selkämeren kansallispuiston alueelle ja yöpyä vaikka yhden yön Nurmeksen saaressa. Nyt päivän melontakiintiömme oli ”vain” noin 11,7 km.

Hieman haikeina rantaudumme takaisin tuulessa huojuvan kaislikon vieressä sijaitsevaan pieneen Rokinnokan venesatamaan packrafteinemme. Tänne olisi kuitenkin lähes pakko suunnata uudelleen, jos ei tänä syksynä, niin sitten ensi vuoden puolella!

Lue myös

Aurinkoinen melontaretki Rauman suurimpaan saareen Nurmekseen

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.