Meren rannalla mieltä tuulettamassa: Klobbacka, Inkoo

”Luonnosta saatavat hyvinvointivaikutukset alkavat nopeasti ja pysyvät pitkään.” Näin kertoo luontoa hyvinvoinnin lähteenä käsittelevä osio Mielenterveystalo.fi-sivustolla. Tämän on varmasti – toivottavasti – moni meistä huomannut omassa elämässään ihan käytännössä todeksi. Viime vuodet eivät ole päästäneet kaikkia meitä helpolla mielen jaksamisen suhteen, joten luontoon suuntaaminen säännöllisesti ja mahdollisimman usein on toivon mukaan monien elämässä tärkeyslistan etupäässä. Lähdin puolisoni kanssa tuulettamaan korvieni väliä viikonloppuna Kopparnäsin ulkoilualueelle Inkooseen, ja merituuli sekä -luonto tekivätkin äärimmäisen hyvää.

• Lähtöpaikka kartalla
• Kierros 2,7 km (3,5 km)
• Tulipaikka: ei
• Esteetön: ei
• Saapuminen autolla: Klobbackantie 25, Inkoo (saman tien varressa on aiemmin useita muitakin pysäköintialueita)
• Saapuminen julkisilla: ei mahdollista
• Lue myös: Reitin kesäinen esittely

Linkkasin ylle listan viimeiseksi kesäisen esittelyn Klobbackan reitistä – tutustu ihmeessä siihen, niin saat lisätietoa nimenomaan tästä kierroksesta. Tämä uusi artikkeli sen sijaan kulkee käsi kädessä mielenterveyteen ja jaksamiseen liittyvien asioiden kanssa samalla, kun kuljemme rengasreitin vastapäivään.

Yöpakkanen oli jäädyttänyt maan ja saanut sen routimaan, kun astuimme autosta oranssein merkein merkitylle rengasreitille. Taivas oli pilvinen, kuten se tuntuu täällä päin Suomea olleen jo tuhannen vuoden ajan tänä talvena, mutta emme välittäneet siitä. Pääsisimme pitkästä aikaa meren rannalle, katselemaan ja kuuntelemaan sulana vellovaa, tummaa merta, haistamaan kosteassa ilmassa varovasti tuoksuvat murtoveden ja levät sekä lepuuttamaan ajatuksia kaikesta siitä uutisten virrasta, mitä meidän ihmisten elämään pyrkii tulvimaan nykymaailmassa joka puolelta, koko ajan.

Mielenterveystalo listaa sivuillaan luonnon hyvinvointivaikutuksiksi seuraavat:

• Verenpaine alenee (jo 15–20 minuutissa)
• Fyysiset oireet vähenevät, esimerkiksi päänsärky voi loppua
• Stressi lievittyy, mikä puolestaan voi parantaa vastustuskykyä
• Mieliala kohenee
• Fyysinen aktiivisuus lisääntyy, ”Liikunta luonnossa koetaan kevyemmäksi kuin sisätiloissa.”
• Sosiaalinen hyvinvointi lisääntyy

Saavuimme metsäpolun jälkeen meren rannalle ja pääsimme kiipeilemään upeille rantakallioille. Meillä ei ollut jaloissamme nastakenkiä, jotka olisivat raapineet rumia ja peruuttamattomia jälkiä ikikallioon, joten otimme rannalla olon ilosta kaiken irti varoen samalla liukkaiksi jäätyneitä lätäköitä ja laskupuroja.

Vasta pienen hetken rannalla oltuamme koko ulkomaailma murheineen oli unohtunut mielestä, sillä kiipeily kallioita ylös, alas ja sivuttain vaati ihanaa keskittymistä sekä tiimityötä. Vei kaiken huomiomme tutkailla maastoa silmillämme ja laittaa aivot töihin hahmottamaan parhaita kulkuväyliä sekä sitä, mihin askeleemme tarkalleen asettelemme ja tarvitaanko ehkä käsiäkin avuksi.

Arkisesta poikkeava liikunta tuntui hyvältä niin kehossa kuin aivoissa. Aikakin lakkasi olemasta, sen tilalle oli ilmestynyt vain mielekäs tekeminen, liikkuminen maastossa ihan vain ilon vuoksi, ilman sen konkreettisempia tavoitteita.

”Hyvinvointivaikutusten saamiseksi ei tarvitse lähteä pitkiksi ajoiksi erämaahan. Jo lyhyet käynnit puistoissa, metsäpoluilla tai rannoilla vaikuttavat suotuisasti sekä fyysiseen että psyykkiseen hyvinvointiin.” – Mielenterveystalo

Mieheni, joka on minua pidempi, pääsi hieman helpommalla kalliokiipeilyn tuoksinassa, sillä hänen askeleensa ovat selkeästi minua pidemmät ja harppauskykynsä kivikynnykseltä toiselle siten parempi. Hän ojensi ritarillisesti minulle kätensä tueksi aina, kun huomasi minun sitä kaipaavan, niin, että minäkin pääsin turvallisesti vähän jyrkemmistä kohdista.

Pohdin, että tämä ei ollut laatuaikaa vain luonnossa, vaan myös parisuhteessa. Saimme olla yhdessä yhtä aikaa sekä lapsia että aikuisia, ja täydellisen läsnä toisillemme samalla, kun molemmat saivat lempeässä merituulessa tuulettaa hiljaisina hetkinä myös omia ajatuksiaan.

Vaikka tällaista parisuhteen laatuaikaa sekä mielenterveyden tsemppaamista voi ja kannattaa aivan hyvin harrastaa myös lähiluonnossa, saapuminen meille täysin uuteen kohteeseen toi siihen oman säväyksensä. Kun kaikki, mitä näkee, on molemmille uutta, vierasta ja samaan aikaan kiehtovaa ja miellyttävää, keskittyminen on entistä paremmin aistien varassa, eivätkä ajatukset pääse niin hanakasti palailemaan arkisten asioiden äärelle. Siitä muodostuu samalla myös mieleenpainuva ja hyvä yhteinen muisto, kun on oltu yhdessä tuntemattomalla maaperällä ja koettu seikkailu kahdestaan, yhdessä ja samalta viivalta.

Nousimme vesirajasta takaisin korkealle kalliolle, josta oli hieno maisema kauas horisonttiin. Merelle ja horisonttiin katselu on itselleni täydellinen tapa lepuuttaa niin silmiä kuin ajatuksiakin – minulle se toimii jopa paremmin, kuin tuleen tuijottelu. Meren äärellä saa tuntea itsensä niin pieneksi, ja samalla meri edustaa tietynlaista ikuisuutta, ankkuria elämän tuulissa, ollen lohdullinen ja turvaa tuova elementti. Maailma tuskin voi muuttua niin paljon, että Itämeri ja sen rannat koskaan meidän aikanamme lakkaisivat olemasta. Se on turvapaikka, jonka olemassaoloon voi luottaa.

Suljin silmät ja kuuntelin tuulen pauhua sekä kalliorannoille lempeästi lyöviä aaltoja.

Klobbackan läntisillä kallioilla otin paljon kuvia kännykällä. Kuvasin kallioita ja niiden värejä ja muotoja, yksityiskohtia ja suuria linjoja, joihin niin kivilajien sekoittuminen, jäkälät, levät kuin jääkausi, vesi ja vielä edellisöinen jäätyminenkin olivat kaikki luoneet omat silauksensa. Kokonaisuuden väripaletit, kuviot ja tekstuurit toivat mieleeni Särestöniemen taideteokset.

Luonnossa luovuus tulee parhaimmillaan pintaan kuin itsestään. Koska luonto – ja toivottavasti myöskään retkiseura – ei tuomitse, on helpompi olla oma itsensä ja ilmaista itseään ilman maskia. Voi vaikka tanssahdella, laulaa, valokuvata, luoda hahmoja kepeistä ja kävyistä tai maalata. (Ja niin: jos retkikaverisi tuomitsee sinut sellaisena kuin olet, vaihda rohkeasti seuraa. Edes luonto ei saa loihdittua myrkyllisen ihmisen vaikutuksia hyväksi.)

Minulle valokuvaus on keino päästää luovuuteni leikkimään luonnossa. Huomaan kuvien katselun myös jälkeenpäin aiheuttavan suurta mielihyvää, ja minulle onkin tärkeää saada valokuvia muistoksi etenkin tärkeimmiltä retkiltäni.

Rakkaimpia luontomuistoja olen teettänyt myös valokuviksi ja kiinnittänyt niitä jääkaapin oviin tai kehystänyt seinälle. Itse olen valinnut kuvat paitsi niiden hienouden, myös tunnearvon mukaan. Kun kuvassa on kauniin luonnon lisäksi jokin erityisen rakas paikka, ihminen tai vaikka lemmikki, on hyvän mielen määrä moninkertainen. Itse otettujen kuvien hyvää mieltä tuottava vaikutus verrattuna geneerisiin, kaupoista tusinatavarana saataviin tauluihin, on oman kokemukseni mukaan merkittävän voimakas.

”Pelkkä luonnon näkeminen ja kuuleminen lisää huomaamatta mielihyvää ja hyvinvointia. Luontokuvat ja -äänet voivat esimerkiksi kohentaa mielialaa ja lievittää kipuja.”

– Mielenterveystalo

Mielen jaksamisesta ja mielenterveysasioista puhuminen on nykyään onneksi paljon arkisempaa kuin joskus aiemmin. Ei ole häpeä kertoa, että omalla mielellä on vaikeuksia – harvassa taitavat olla ne, jotka ongelmatta jaksavat tilanteessa kuin tilanteessa, osaavat aina käsitellä vaikeatkin tunteensa parhain päin eivätkä koskaan koe mielensä kanssa vaikeuksia.

Meitä on monia, joiden mieltä painaa suuri kirjo erilaisia asioita, ja olo voi välillä olla ahdistunut ja toivoton. Joillakin murheen lähteenä voi olla liian raskas työtaakka, työn puuttuminen tai köyhyys, toisilla ystävyyssuhteet tai niiden puute, tai vaikkapa maailman pahuus, ympäristöahdistus ja oma voimattomuuden tunne maailmalla vellovien vääryyksien, rikosten ja epäoikeudenmukaisuuksien edessä.

Onni on, että meillä Suomessa on lähiluontoa kaikkialla ja jokaisenoikeudet, joilla saamme luonnossa kulkea. Pienikin hetki luontoa päivässä auttaa, ilman, että siellä pitää edes tehdä mitään erityistä. Aina on asioita, joihin emme voi vaikuttaa paljoa tai laisinkaan, mutta menemällä luontoon mahdollisimman usein autamme itseämme siinä, että edistämme omaa jaksamistamme ja mielenterveyttämme luontohetki kerrallaan.

Omasta terveydestä, myös mielenterveydestä, huolehtiminen on tärkeä arjen teko, jota ei pidä vähätellä ja josta ei kannata potea huonoa omatuntoa. Oma jaksamisemme on myös läheistemme etu.

Laskeuduimme korkeimmilta kallioilta ja jatkoimme matkaamme rantametsän katveessa. Yhtenäiset rantakalliot vaihtuivat kivisiksi rannoiksi, joille oli aaltojen mukana kertynyt rakkolevää ja kaislanvarsia. Nyt kulku oli suoraviivaisempaa – siinä missä jylhät kalliot olivat kutsuneet tutkimaan, pysähtelemään, fiilistelemään ja sulkemaan hetkeksi silmät, rantapolku johdatti eteenpäin joutuisaan ja pääsimme jutustellessa ja kävellessä yhteiseen flow-tilaan.

”Liikunta auttaa purkamaan ahdistuksen kehossa virittämää kiihtyneisyyttä ja hälytystilaa. Liikunta lievittää myös ahdistuneisuuden fyysisiä oireita, kuten pahoinvointia tai vapinaa. (…) Suosittelemme, että liikkuisit vähintään 3 x 30 minuuttia viikon aikana. Pienikin määrä on aina parempi kuin ei mitään. Usein tärkeintä on päästä lähtemään!” – Mielenterveystalo

Merituuli ja ulkoilu olivat nostattaneet punaa poskille. Nenäkin tilkkui, onneksi löytyi vanha nenäliina kuivuneena taskusta. Mitä olisikaan talvikävely meren rannalla ilman punaisia poskia ja vuotavaa nenää!

Kierroksen loppupuolella olo oli yhtä aikaa ihanan raukea ja raikas. Ajatusten kuohunta aivoissa oli vaimennut, ja koin olevani enemmän hetkessä ja kehossani kuin aiemmin. Suuren maailman huolet olivat etääntyneet ja läsnäolo voimistunut.

Samaan aikaan kumppanini kanssa olimme päässeet syvällisiin keskustelunaiheisiin, jopa vaikeisiinkin muistoihin ja niiden aiheuttamiin tunteisiin ja ajatuksiin aikojen takaa. Niiden lempeä puiminen yhdessä teki hyvää. Juuri tästä syystä rakastan keskustella asioista luonnossa. On niin helppo ja luonteva puhua, kun kulkee metsäpolulla.

Samasta syystä olen vienyt elämässäni parikin nykyistä hyvää ystävää ensitapaamisellamme juuri luontoretkelle. Uuteen ihmiseen tutustuminen käy luonnossa kävellessä kuin itsestään. Olo ei ole kiusaantunut vaan rento, luonto antaa helppoja aiheita keskusteluun, eikä itselläkään ole silloin varautunutta maskia naamalla tai suojakuoria yllä, vaan läsnä ovat aitous ja toisen kohtaaminen mieli avoinna. Jokin sellainenkin taika luonnossa on.

Olin iloinen, että olimme lähteneet juuri tälle retkelle, vaikka taivas olikin ollut pilvinen. Olin jo kauan kaivannut auringonpaistetta, mutta vaikka sitä ei taaskaan saatu, oli ulkoilu täällä meren rannalla meille uudessa kohteessa paras mahdollinen valinta.

Meri tekee aina hyvää. Luonto tekee aina hyvää.

Aina kannattaa lähteä ulos luontoon, vaikka metsään kodin vieressä.

Pidetään huolta mielestämme, jaksamisestamme ja toisistamme.

Lisää retkistäni ja ajatuksistani löydät Instagramista @jonna_saari.

Lue myös

Pääkaupunkiseudun parhaita lähikohteita – Kopparnäsin ulkoilualueen reitistö ja Råbergets runda

Klobbackan kierros Inkoossa on merimaisemareitti vailla vertaa!

Inkoon Elisaari: luontopolku Suomen hienoimmassa tammimetsässä

Talvinen Kopparnäs – ulkoilualue Inkoossa