Mahtava koski, mystinen metsä ja kukkiva keto – näin ihana kesäkohde on Liimanninkoski Muhoksella

Kaupallisessa yhteistyössä Humanpolis Oy

Iltapäivä oli kääntymässä iltaa kohti saapuessamme perheen kanssa Liimanninkosken retkeilyreitin parkkipaikalle. Liimanninkoski on Rokua Geoparkin alueella Muhosjoessa pauhaava koski, jonka ohessa pieni luontopolku laavuineen kutsuu nauttimaan poikkauksellisen hienoista kuohuista ja pohjoisen metsän rauhasta luonnonsuojelualueelle. Muhoksen keskustasta Liimanninkosken pysäköintialueelle ajaa alle vartissa, Oulusta matkaan menee kolmisen varttia. Alueella on myös muita retkipaikkoja, niistä on tietoa jutun lopussa.

Kohde kartalla
Reitin pituus: 1,4 km
Tulipaikka: kyllä, laavu, nuotiopaikka (tuo omat polttopuut) ja pöytä
Esteetön: ei
Saapuminen autolla: hyvä ja tilava P-alue Suokyläntiellä
Saapuminen julkisilla: ei mahdollista

Tuoksuvan niityn myötä retkelle

Olimme saaneet nauttia täydestä auringonpaisteesta koko päivän, ja ilta-auringoksi kääntynyt valo saatteli meitä matkaan Liimanninkosken luo. Saapuessamme pysäköintialueelle saimme huomata, että sitä ympäröi lammasaitaus, josta portin kautta pääsi keväiselle niitylle. Siellä polku eteni hengästyttävän kauniiseen, laaksomaiseen maisemaan. Lampaita emme tällä kertaa nähneet, liekö piilottelivat jossakin, tai sitten olivat vasta tulossa laitumille.

*Liimanninkoski reitteineen sijaitsee Rokua Geoparkin alueella Muhoksella.*

Alkumatkassa saimme nauttia tuoksuvien tuomien kauneudesta ja pienestä tuulenvireestä, joka vilvoitti automatkan jälkeen mukavasti. Pian tultiin laitumen toiselle reunalle, josta jälleen portin kautta pääsi leveälle metsäpolulle.

Polku aarniometsän tunnelmissa

Seurasimme polku-kylttiä, joka neuvoi polkujen risteyksessä vasempaan. Allekirjoittanut kääntyi ensin väärään suuntaan vanhasta muistista, sillä olimme retkeilleet täällä muutamia vuosia aikaisemmin. Palasimme pian takaisin huomattuamme, että olimme väärässä suunnassa. Reittiä osoittava kyltti oli maassa, emme aluksi huomanneet sitä.

Metsämaisema ihastutti väreillään ja tuoksuillaan. Täällä oli aarniometsän tuntua, korkeuserot ja äänimaisema saivat olon tuntumaan kuin olisimme olleet jossain hyvinkin synkässä metsässä. Kosken kuohunta kuului jo puiden katveessa, mutta virtaa ei vielä näkynyt.

Leveä polku oli helppokulkuinen, mutta osin sen poikki kulki muutamia juuria. Pian oikealla puolellamme avautui upea rotkomainen näkymä alas joelle. Sinne mutkitteli myös pienempiä polkuja, mutta miesväellä tuntui olevan kova nälkä, emmekä hairahtaneet pois pääreitiltä. On myös hyvä muistaa, että kyseessä on luonnonsuojelualue, ja pysyttelemällä merkityllä reitillä jokainen voi osaltaan suojella arvokasta luontoa olemalla tallomatta ylimääräistä.

Liimanninkosken laavu

Laavulle päästyämme poika ihmetteli kosken ääntä ja pauhua. ”Suurin koski ikinä!” ja ”Cocisputous!”

”Liimanninkoskella Muhosjoki laskee graniittisten kynnästen yli kohti Muhos-muodostuman kalliovajoamaa. Vuosituhansien kuluessa joki on uurtanut jopa 30 metriä syvän kanjonin viime jääkauden sulamisvaiheessa kerrostuneisiin harjuhiekkoihin. Täällä hiekka on ravinnepitoista ja väriltään paikoin hyvin punaista, mikä näkyy myös jokivedessä.”

Lähde: Mikko Kiuttu/Rokua Geopark

Joen törmä oli erittäin jyrkkä, ja suoraan alapuolella viuhuva vesi meinasi itseäni heikottaa. Onneksi nuotiopaikka houkutteli poikaa enemmän, ja vietimme mukavan puolituntisen eväiden parissa paikkaa ihastellen.

Paikalla oli suuri liiteri polttopuita varten, mutta puuhuolto on toistaiseksi varmistettu vain kesälle 2025, joten etenkin myöhemmin kannattaa ottaa omat puut mukaan. Meillä oli onneksi muutama polttopuu mukana ja saimme tulet tehtyä. Siisti kuivakäymälä sijaitsi ylempänä rinteessä.

Paikalla ei ollut meidän lisäksemme muita, joten saatoimme rauhassa tutkia paikkaa ja rentoutua. Kesän ensimmäiset hyttyset löysivät meidät, mutta jatkoimme pian matkaa eteenpäin kuohujen viertä kapenevaa polkua pitkin.

Hiekkaa ja jyrkkiä törmiä

Polku mutkitteli joen vartta niemekkeeseen, tehden sieltä mutkan ja palaten takaisin päin. Tulimme kohta pienelle hiekkarannan tapaiselle osuudelle, jonka vastarannalla oli joenpenkka romahtanut ja paljasti hiekkaisen sisuksensa. Vesi oli kirkasta, ja itseäni houkutteli kyllä ajatus melomisesta. Virtaus oli tuossa kohtaa jo aika rauhallinen, sillä kosken kuohut olivat jääneet taakse.

Maisema tuntui vaihtuvan koko ajan. Nyt edessämme kohosi upean jyrkkä rinne. Se houkutteli poikaa seikkailemaan, mutta pysyttelimme polulla. Ihana valkoinen kukkamatto peitti sammaleista metsänpohjaa, jota ehdin ihastella vain hetken, sillä pojalla oli kiire juosta reittiä eteenpäin.

Kuljimme reitin loppuun masut pullollaan retkiherkkuja. Päästyämme takaisin laidunmaiden valoisaan laaksoon, oli kuin olisimme astuneet eri maailmaan. Täällä kaksi maailmaa kohtasivat, ihan vierekkäin. Mystinen ja jylhä metsä ja kosket, sekä aurinkoinen, kukkiva keto.

Käytännön vinkkejä retkeen Liimanninkoskelle

Voimme todellakin suositella tätä reittiä koko perheelle! Paikassa riittää todella paljon tutkittavaa pidemmäksikin aikaa.

Meidän retkemme kesti n. 1,5 tuntia.
Reitin opasteina toimivat paaluihin merkityt reittimerkit. Ympyräreitin merkkejä ei ole turhan tiheään, joten kannattaa pysyä valppaana.
Reitin vaativuustaso on helppo. Nousut ja laskut ovat loivia ja polut (laavulle) helppokulkuisia. Sopii lapsiperheille ja päiväretkeilijöille.
Reitillä ei ole jäteastioita. Pakkaa eväät kotona kestoastioihin, jotta retken aikana ei syntyisi roskia. Jos roskia retkellä syntyy, pakkaa ne pussiin ja kuljeta pois maastosta kierrättääksesi ne asianmukaisesti.
Vessareissuja varten ota mukaan oma wc-paperi.
Hyvillä lenkkareilla pärjää.

Ihania retkihetkiä!

Muita Oulujokivarren kohteita

Lemmenpolku

Lemmenpolun lähtöpiste

Lemmenpolku mutkittelee vain pikkumatkan päässä Muhoksen keskustasta ja tarjoaa jylhiä tunnelmia Oulujokilaakson tyyliin. Vanhan metsän lumoavassa miljöössä etenevältä reitiltä on kauniita näköaloja tummalle joelle, ja matkan varrella on myös tulipaikkoja sekä jopa taidetta! Kyseessä on 2,2 kilometriä pitkä janareitti Rokua Geoparkin alueella. Yhteensä käveltävää kertyy reilut 4 kilometriä. Lue reitin esittely Retkipaikasta.

Tervareitistö

Tervareitistö on pitkä vaellusreitti pohjoispohjanmaalaiseen tapaan. Oulun kaupungin ulkopuolelta alkava janareitti johtaa aina Rokuan kansallispuistoon saakka, ja sen varrelle jää kohteita kuten Pilpasuo, Lemmenpolku, Utajärven kirkko 1700-luvulta ja Ahmaksen kalevalainen perinnekylä. Tervareitistön varrella kulkija pääsee tutustumaan Oulujokilaakson kulttuurihistoriaan sekä siihen, kuinka tervaa aikoinaan kuljetettiin Oulujoen reittiä pitkin Kainuun metsien uumenista Oulun tervahoviin ja siitä edelleen maailmalle. Vaellusreitin varrella on runsaasti taukopaikkoja, kuten autiotupa ja laavuja, jotka ovat vapaasti kaikkien käytössä.

Halinsaari

Kohde kartalla

Halinsaari on – nimestään huolimatta – niemi Oulujoella. Se toimii viehättävänä ja mainiona levähdyspaikkana esimerkiksi Tervareitistön vaellusreitillä kulkeville. Halinsaaressa voi ihailla Oulujoen kaunista jokimaisemaa, ja alueelta löytyy myös laavu, tulipaikka, pöytä, sekä penkit levähtämistä varten. Paikalle toimitetaan myös polttopuita. Lähin pysäköintialue sijaitsee noin kilometrin päässä, Pyhänsivuntien varrella, joten kohteesta voi piipahtaa nauttimassa myös suhteellisen lyhyellä kävelymatkalla.

Lisätietoja kohteista:

Lue seuraavaksi

Rokualla yhdistyvät Geopark ja kansallispuisto: Monikäyttöura ylitti talviretkemme odotukset todella

Upea Oulujärven retkeilyalue: Makkaraniemen reitti ja muut täsmävinkkimme Manamansaloon

Rokuan kansallispuisto – Retkipaikan tarinat ja vinkit

Mitä ovat geoparkit ja mitä iloa niistä on retkeilijälle? Näin bongaat ne kaikki!

Artikkelin kuvat: Taneli Rantakokko