Lähiretki Porvoon Sikosaaren lintutornille ja luontopolulle

Sikosaaren ruovikkoa

Jo satoja vuosia kaupunkilaisia muun muassa metsä- ja laidunmaana palvellut Sikosaari on Porvoonjoen suistossa, vain reilun parin kilometrin päässä Porvoon keskustasta, eli aitoa lähiluontoa. Ymmärrettävästi Sikosaari on osa Porvoon kansallista kaupunkipuistoa, johon kuuluu monenmoisia arvokkaita historiallisia alueita ja luontokohteita. Noin 1,5 kilometrin mittainen luontopolku ja lintutorni löytyvät saaren koillisosasta. Jos kohta Sikosaari ei ole nimenä runollisimmasta päästä – verrattuna vaikka Sulosaareen – ei kannata antaa sen häiritä. Eikä siellä possujakaan enää tapaa.

Tein itse Sikosaaren-retkeni pyöräillen, Porvoon matkailun käyttööni antamalla vuokra-Jopolla. Porvoonjoen vartta myötäilevä kaunis reitti kulkee saareen leppoisasti tasamaalla, ja saarta lähestyttäessä laaja linnustonsuojelualue leviää tien molemmille puolille. Ruovikkoa näyttää jatkuvan silmänkantamattomiin. Kaislojen keskellä on vain muutamia avoimia, kapeita väyliä, joita pitkin alueen halki voi kulkea veneellä tai meloen. Umpeenkasvu näyttää väistämättömältä, mikäli valikoituja vesiväyliä ei ihmisvoimin pidetä auki.

Pistin ruovikon kohdalla pyörän hetkeksi parkkiin, mutta onnistuin näkemään vain pari iltauinnilla läpsyttelevää sorsaa. Se siitä lintujen tarkkailusta tällä retkellä…

Polku Sikosaaren lintutornille

Saareen johtava pengertie toi minut sujuvasti perille. Kohta olikin jarrutettava, sillä lintutornin viitta osoitti oikealle. Pysäköin polkupyöräni tien varteen ja lähdin astelemaan erinomaista, tasaista polkua rantalehdon halki. Mesiangervojen kukat tuoksuivat, vadelmat hyppäsivät hieman avitettuina suuhuni ja hyttysiä oli vain kohtuullisesti.

Sikosaaren lintutorni, Porvoo

Sikosaaren lintutorni on porvoolaisten lintutornien korkeimmasta päästä, joten ei ole epäilystäkään, etteikö sieltä näkisi kauas. Muutama vaijeri oli viritetty tornin kulmiin; lienevätkö siinä kovimpien tuulien varalta? Siirsin katseeni alemmas tornille johtaville pitkospuille ja huomasin vetisen kohdan. Lähempi tarkastelu osoitti, että lenkkarini kastuisivat ihan kunnolla, mikäli mielisin niillä veden alle jääneiden pitkospuiden yli.

Koska lintutornit tuppaavat olemaan veden äärellä, fiksu varautuu niille retkille kumisaappailla ainakin kosteammalla kelillä. En itse ollut huomannut ajatella asiaa, olihan sää ollut aurinkoista ja sateetonta jo useita päiviä. Niinpä riisuin kenkäni kivelle ja otin matkalla tornille virkistävän jalkakylvyn. Ei se vesi sitä paitsi kylmältä tuntunut!

Maisema Sikosaaren lintutornilta

Kapusin kolmanteen kerrokseen avojaloin. Lintutornilta näkee erinomaisesti niin Porvoon keskustan suuntaan, vastarannalle Ruskiksen lintutornille sekä kohti Ekuddenin lintutornia Stensböleen päin. Linnuilla riittää täällä mainiosti tilaa pesiä, sillä ihmiset eivät näin tiheässä ruovikossa pääse edes liikkumaan kuin rajallisesti.

Miltähän täällä on näyttänyt 400–500 vuotta sitten? Ruovikko on ollut varmasti todella paljon pienempi ja merenlahden vesistö väljempää veneillekin, sillä sittemmin maa on ehtinyt myös nousta.

Sikosaari on kuulunut Porvoon kaupungille peräti vuodesta 1602. Silloisen isäntämaamme Ruotsin hallitsija Kustaa Vaasa oli lakkauttanut vuonna 1380 perustetun Porvoon, Suomen kolmanneksi vanhimman kaupungin vuonna 1550 (jolloin Helsinki perustettiin), mutta vuonna 1602 Porvoo sai kuningas Kaarle IX:lta kaupunkioikeudet takaisin. Samana vuonna kuningas lahjoitti kaupungille lisää maata Sikosaaresta, vuonna 1546 lahjoitetun maan täydennykseksi.

Sikosaaren luontopolun lähtöpaikka

Lintutorniretken jälkeen nappasin taas pyörän alleni ja poljin Sikosaarentietä pienen matkaa eteenpäin. Sikosaaren luontopolku löytyi vain noin parinsadan metrin päästä, joten parkkeerasin pyörän jälleen. Polulle viittovat puukyltit olivat aikojen saatossa kulahtaneet, mutta luontopolun opastetaulu oli mainiossa kunnossa, ei töhryn töhryä.

Lähtöpaikan taulussa kerrotaan Sikosaaren historiasta, ja luontopolkuun pääsee tutustumaan etukäteen reitin tarkemmin näyttävän kartan avulla. Saaren metsät ehtivät aikoinaan kärsiä mittavista hakkuista, mutta tilannetta rauhoitettiin määräämällä rannoille suojavyöhyke. Taulun mukaan nykyinen puusto on saanut kasvaa rauhassa jo 80 vuotta. Luontopolun historia yltää vuoteen 1985, ja sen varressa pääsee tutustumaan niin metsä- kuin rantaluontoon.

Saniaiskivi Sikosaaren luontopolulla

Siis metsään! Havumetsä toivotti minut tervetulleeksi muutaman hyttysen ininällä, mutta eivät ne kulkiessa tuppaa vaivaamaan, vaan lähinnä silloin, kun tulee pysähdyttyä. Luontopolun varressa avautuivat oivallisen näköiset marjastus- ja sienimaastot. Mustikoita näillä mättäillä totisesti riittää. Sieniä en lähtenyt erityisesti tarkastelemaan, sillä sieniretki on ihan oma juttunsa, johon pitää varautua paitsi sieniveitsen kera, myös reilumman ajan kanssa.

Maastossa polun ympäristössä oli runsaasti kiviä kuusien katveessa. Harmaa graniitti alkaa vähitellen jäädä vihreän aineksen alle, sillä paitsi erilaisia sammalia, kasvaa kivenlohkareiden päällä jo vaikka mitä muuta. Hentojen kasvien lisäksi ottaa varmasti joku puukin pehmeästi sammaloituneen kiven vielä kasvualustakseen. Kun katsoin yhtä kiveä, kasvoivat saniaiset kuin keimailevana hattukoristeena kiven ohimolla.

Rapakivi luontopolulla

Onpas siinä kivellä karhea, röpelöinen pinta! Eikä kiven väri ole yksinomaan harmaata, vaan punertavia sävyjä erottuu myös. Tällaista rapakiveä on hakattu 1900-luvun alussa Sikosaaressa toimineella kivilouhoksella kaupunkilaisten tarpeisiin rakennusmateriaaliksi, katuja varten.

Sikosaari on ollut otollista seutua monenlaiseen toimintaan. Saaren savea on käytetty tiilenpoltossa, metsät tarjosivat poltto- ja rakennuspuuta (kunnes hakkuita oli pakko rajoittaa), luotsiasema perustettiin vuonna 1802 saaren länsiosaan ja 1850-luvulla saaressa toimi peräti telakka.

Upe kivenkolossa, Sikosaari, Porvoo

Astelin polkua eteenpäin, tähysin mitä upeimman värisiä sammalmattoja ja saavuin seuraavaksi sileiden kallioiden kalliosaarekkeelle. Koska saarella ei ole tulipaikkaa tai muuta erityistä evästelypaikkaa pöytineen ja penkkeineen, on tämä kuiva kallio hyvä vaihtoehto eväidennauttimispaikaksi.

Kallioharjanteen tuntumassa huomasin pienen, mutta sitäkin hupaisamman ”luolan”, isosta siirtolohkareesta irti lohjenneen kivisiivun, joka muodosti ihmisen mentävän onkalon. Näinköhän sinne viitsisi ryömiä? En kerta kaikkiaan voinut vastustaa kiusausta, vaan pitihän sinne könytä… Tällaisessa luonnon tarjoamassa järeässä suojassa voi vähintään suojautua sadekuurolta (en anna takuuta siitä, että valumavesiä ei ylempää isolta kiveltä tule!) mutta miksei yhden hengen mentävässä kolossa voisi ottaa nokosiakin! Lapsille tämä ainakin on ehdoton piilopaikka.

Sikosaaren luontopolku

Luontopolku kaartoi pian kohti rantavesiä – meren ranta pilkotti jo kuusikon takaa. Jos kohta polun pohja onkin suurelta osin helppokulkuista, saa kivisemmissä kohdissa olla askelissaan tarkkana. Myös puunjuuret voivat yllättää kiemurrellessaan polun poikki.

Jos polun alussa mietitytti, miten puolentoista kilometrin polun kulkemiseen arvioidaan menevän aikaa peräti noin tunti, kannattaa huomioida se, että luontopolulla ei pidetä kiirettä; lenkkipolut ovat erikseen. Hidaskulkuisempi polku antaa samalla myös enemmän aikaa luonnon rauhasta nauttimiseen, joten polun kivet auttavat vain keskittymään juuri tähän hetkeen.

Iso kivi Sikosaaren luontopolulla

Polun laskeutuessa alemmas ajattelin satuja ja tarinoita, sillä ympärilleni pysähtyneet kivet olivat niin satumaisen kauniita. Iltaan kääntyvän päivän valo ei sekään haitannut yhtään, vaan loi omaa suloista tunnelmaansa.

Kohta edessäni oli yhä isompia siirtolohkareita täplittämässä sammalikkoa. Otin istuinalustani repusta ja istahdin alas, selkä kiviseinää vasten. Aikamoisia kivenmurikoita on tännekin vierinyt jääkauden jäänteinä, ei suinkaan hiisien työnteleminä. Muistelin samalla retkeä Jyväskylän Muuratsaloon, mistä löytyy vieläkin kookkaampia, mutta vastaavanlaisia lohkareita Päijänteen rantamaisemista. Vastaavia jääkauden tervehdyksiä voi kohdata ympäri Suomea.

Maisema lintukiveltä, Sikosaaren luontopolku

Polku toi minut seuraavaksi rannan tuntumaan, siis ruovikon laitaan, missä odotti lupaava kyltti: Lintukivi / Fågelsten. Mietin ensin, onko se linnun muotoinen kivi… Sitten kiersin rantapihlajat ja edessäni oli kivenlohkare, jolle pääsee nousemaan puurappusia pitkin. Kivelle tehdyt kaiteet ovat heikossa hapessa, mutta se ei haittaa, sillä lohkare ei ole järin korkea.

Lintukiveltä näkee Stensbölenlahdelle paremmin kuin jos seisoisi maassa, vaikka maasto tasaista onkin. Runsas ja korkea ruovikko hallitsee maisemaa niin, että kaislameri näyttää hiljalleen aikovan nielaista sen varsinaisen merenlahden. Lintukiven luota löytyy ruovikon elämästä kertovia opastauluja, joiden avulla voi kokeilla lintujen tunnistusta, mikäli siivekkäitä onnistuu maisemasta löytämään. Kiikarit on aina hyvä pitää mukana tänne suuntautuvalla retkellä, sillä paljain silmin ei millään voi erottaa lintuja ja niiden höyhenpeitteen yksityiskohtia.

Pitkospuut ruovikossa, Sikosaari

Luontopolun karttaan oli merkitty myös pieni pätkä reittiä veden päälle, pitkospuiden varaan. Ruovikon pitkospuut olivat ihana ajatus, mutta aika oli tehnyt tehtävänsä lankkuraukoille. Vuodelta 2007 peräisin olevat rakenteet olivat käyneet osittain kulkukelvottomiksi. Lintukiven suunnasta tultaessa pitkospuita pitkin sai ottaa vain muutaman askeleen, ennen kuin vastaan tuli niin vinoon kallistuneita lankkuja, että niitä pitkin ei olisi voinut yrittää kulkea kuin parkour-hengessä. En suosittele.

Palasin takaisin kuivalle maalle ja seurasin pitkospuita hetken rantaa pitkin etelään päin, kunnes pääsin pitkosten toiseen päähän. Siellä rakenteet olivat sen verran eheitä, että pääsin astumaan vähän matkaa ruovikkoon kuivin jaloin. Pitkospuut ovat aina alttiita niin märille olosuhteille kuin kulkijoiden alla kulumiselle. Tässä tapauksessa jäät lienevät murjoneet rakenteita pahimmin. Turvallisimmin pääsee tämän pätkän kulkemaan rantaa pitkin, kunnes pitkospuut on korjattu.

Sikosaaren luontopolkua

Pitkospätkän jälkeen luontopolku kääntyi takaisin päin ja suuntasi saaren sisäosiin kohti Sikosaarentietä. Astelin kuusimetsässä neulasten pehmentämää polkua ilta-aurinkoon päin, nautin kesäillan hiljaisuudesta ja erotin vielä muutamia isompia kiviä rinteeltä. Vastaan tuli yksi polun haarauma, jossa ei ollut opasteviittaa, eli jouduin arpomaan kumman haaran valita. Seurasin vaistoani, ja oikeanpuoleinen osoittautui oikeaksi valinnaksi. Pian polku yhtyi Sikosaarentiehen ja kävelin P-område -nuolta seuraten hiekkatietä oikealle takaisin polun lähtöpaikkaan, fillarini luo.

Polkuja ja pikkuteitä pitkin pääsee samoilemaan myös luontopolkua laajemmalla alueella Sikosaaressa. Koska saari ei ole kokonaan virkistyskäytössä, vaan siellä on myös pari maatilaa, vakituista ja loma-asutusta, pitää kauemmas kulkiessaan vain antaa rauha niiden yksityisille pihapiireille. Saaren eteläosassa, viljelysmaiden eteläpuolella oleva vanha metsä on rauhoitettu luonnonsuojelualueeksi.

Sikosaari on leppoisa, perheillekin erinomaisesti sopiva ja helposti saavutettavissa oleva retkikohde. Tulipaikkaa ei ole tarjolla, joten mikäli saaressa haluaa viettää eväshetken, kannattaa retkelle varautua termospullon, kylmänä nautittavan syötävän sekä istuinalustojen kera.

Sijainti: Sikosaari sijaitsee Porvoon keskustan eteläpuolella ja sinne on matkaa Porvoon ydinkeskustasta alle 3 kilometriä, joten sinne on helppoa ja suositeltavinta lähteä retkelle polkupyörällä tai jalkaisin. Sekä lintutornin polku että luontopolku alkavat Sikosaarentien varresta, ja niille on viitoitus tien laidasta. Lintutornin polun kohdalla (noin Sikosaarentie 138) on vaatimaton levennys, johon mahtuu noin pari autoa. Luontopolun lähtöpaikalla on samoin vain rajallisesti tilaa autoille tien laidassa. Saarelle ei ole linja-autoyhteyttä.

Kartta – Sikosaaren lintutorni ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit N 6693482  E 427396

Kartta – Sikosaaren luontopolun lähtöpaikka ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit N 6693510  E 426960

Luontohelmiä kivenheiton päässä Porvoon keskustasta (Kartta ja reittiopas)

Majoituksen kirjoittajalle Ida-Maria Bed & Breakfast -aamiaismajoituksessa tarjosi Porvoon kaupungin matkailutoimisto / VisitPorvoo.fi

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.