Kuinka pitkät ovat pitkät portaat? Fykantrappan hengästyttävä portaikko Norjassa

Tämä on hieman poikkeava retkikohde, eli Norjan Glomfjordissa sijaitseva nähtävyys nimeltään Fykantrappan. Matkaa ei tule normaaliin vuoriretkeen verrattuna paljoa, ja nousuakin vain sellaiset 300 metriä, mutta sepä kuljetaankin portaita pitkin. Maisema ylhäältä ja matkan varreltakin on kyllä kapuamisen arvoinen.

Kohde kartalla: Google Maps
Kohde kartalla: Norgeskart

Paikkaan ei ihan vahingossa eksy, mutta jos täällä haluaa vierailla, on Norjan rannikkotietä numero 17 ajaessa oltava tarkkana Svartis- ja Fykan-tunnelien välillä. Tunnelien välissä on vain 400 metriä maantietä, ja siitä väliltä käännytään itää kohden. Pienempää tietä ajetaan muutama kilometri, kunnes parkkipaikka on vasemmalla ennen seuraavaa tunnelia.

Fykantrappa on rakennettu yli sata vuotta sitten mahdollistamaan kulkeminen vuorelle Glomfjordin vesivoimalan vuoksi. Sittemmin viereen on rakennettu kaapelihissi, mutta onpa ollut melkoinen työmatka ihmisillä ylös ennen sitä! Ylhäällä on Rallarbrakka-niminen pieni mökki, jossa on kesätorstaisin kahvila–ravintola. Matkaa sinne tulee 1,7 kilometriä jopa 61° kulmassa nousevaa jyrkännettä, jossa korkean paikan kammo saattaa oireilla, jos sellainen on.

Pitkät portaat

Parkkipaikalla oli saapuessamme vain muutama auto, koska päivällä oli ollut sakeaa merisumua ja kello alkoi jo lähestyä iltayhdeksää. Nyt aurinko kuitenkin jälleen paistoi, kun alkumatkasta ylitimme Storglomvatnetilta laskevaa koskea kapeaa riippusiltaa pitkin.

Tämän jälkeen kuljetaan norjalaisittain normaalia polkua koivikon seassa ylöspäin. Jyrkimmissä rinnekohdissa on apuna köysi, koska metsän pohja saattaa olla liukas. Saavuttaessa kalliojyrkänteen kohdalle alkavat puiset portaat, joita riittääkin sitten 1129 askelman verran. Portaisiin on kivasti veistetty numeroita, joista voi tarkkailla matkan edistymistä.

Joka kohdassa ei kannata turhia tömistellä

Portaita ja kaiteita on vuosien aikana osittain uusittu, joten sadan vuoden ikää ei tarvitse joka kohdassa kauhistella. Alkumatkassa on kokonaan uusi osuus, koska maa-/lumivyöry oli vuonna 2019 vienyt palan rakenteesta mennessään. Paikoin on kuitenkin todella vanhan näköistä puuta, johon ei uskalla kovin terävästi astua.

Porrasjuoksulla alkaa olla pituutta

Pidempien portaiden nousu tuntuu yllättävän rankalta ja vilkaisu taaksepäin näyttää hurjalta, kun portaat jatkuvat yli 100 metriä suoraan alaspäin ilman tasanteita tai mutkia. Ylöspäin näyttää samalta, mutta pisintä suoraa osuutta ei näe kerralla, koska jyrkkyys muuttuu välillä. Ajoittain voitaisiin jopa puhua ennemmin porrastikkaista, kuin portaista.

Jyrkimmän rinteen kohdalla pitää varoa päätään

Jyrkimmän kalliorinteen kohdalla on kaiteen lisänä verkko. Tällä kohden pitää muistaa hieman kumartaa, koska kallion nenä kurkottaa portaiden päälle. Koski ja riippusilta eivät sivusuunnassa ole vielä kovin kaukana, mutta korkeuseroa alkaa olla jo reilummin.

Pohjoisen aurinko paistaa korkealta vielä myöhään

Ylhäältä avautuu näköala vastapäätä olevalle, 1236 metriä korkealle Middagsdtuva-vuorelle ja alas Fykanvatnet-järvelle, sekä kauemmaksi Glomfjord-vuonolle, josta päin paistava ilta-aurinko ja merisumu estivät hyvän maisemakuvan ottamisen tällä kertaa. Sumu oli kuitenkin alkanut ohentua, sillä aamulla näkyvyys vuonolla oli vielä ollut korkeintaan satakunta metriä.

Rallarbrakka-tunturilla

Portaat päättyvät jyrkänteen reunalle, jossa on vanhoja kaapelihissirakennelmia ja Rallarbrakka-mökki muutaman sadan metrin päässä. Täältä alkavat mainiot retkeilymaastot moneen suuntaan tuntureille. Myöhäisen ajankohdan vuoksi suuntasimme kuitenkin vain läheiselle järvelle, jonne polku kapeakaistaista rautatietä pitkin jatkui.

Nedre Navarvatnetin pato

Järvi on valjastettu vesivoiman tuottamiseen ja siinä on virtauksien vuoksi uimakielto. Joka tapauksessa tunturimaisema ilta-auringossa oli karulla tavallaan kaunis. Jossain täällä pitäisi olla suuri liskoa tai merileijonaa muistuttava kivi ”Glomfjordløva”, mutta tarkempien tietojen puuttuessa se jäi tällä reissulla löytymättä. Joku vuosi haluaisin senkin nähdä, joten onpahan syy palata takaisin.

Näkymä padolta kohti Middagsdtuva-vuorta

Järven rannalla oli mukavan rauhallista ja täysin hiljaista. Oli kiva syödä rauhassa suklaata ja juoda raikkaan kirkasta järvivettä kuksasta lumisia huippuja katsellen. Rakennuksille ja rakenteille oli aika tehnyt tekojaan ja oli kuin olisi siirtynyt ajassa taaksepäin niitä katsellessa. Tavaran kuljetuksesta tunturilla oli muistona enää yksinäinen akseli pienillä kiskoilla.

Kukat kukkivat lähes pystysuoralla rinteellä.

Iltayöstä takaisin palatessa sumu merellä oli alkanut häviämään, ja reitillä ei minun ja siskoni lisäksi ollut muita kulkijoita. Sai rauhassa istahdella portaille ottamaan valokuvia ja tutkimaan maaston yksityiskohtia. Kallioissa oli monen väristä kiveä ja raitaa, sekä muutaman metrin päässä portaita kukki violetteja ja valkoisia kukkia. Alastulo jyrkkiä portaita repun kanssa alkoi jossain vaiheessa ottaa polviin. Ei ollut yhtään huono vaihtoehto laskeutua niitä takaperin, jolloin sai hidastettua vauhtiaan ketjukaiteiden avulla ja jalat pääsivät näin vähemmällä.

Riippusillalta oli enää lyhyt matka autolle

Pikku iltalenkki venähti kiireettömästi edeten useamman tunnin mittaiseksi. Ennen nukkumaan menoa tuli vielä noustua autolla Storglomvatnet-järvelle kapeaa tunnelia pitkin katsomaan keskiyön aurinkoa lähes 600 metrin korkeuteen. Seuraavana päivänä tuntui jaloissa olevan sellaisiakin lihaksia kipeinä, joiden olemassaolosta en edes aiemmin tiennyt. Siitäkin huolimatta tuli kavuttua seuraavalle vuorelle jo heti puolen päivän aikaan. Samantyyppinen liikunta auttaa lihassärkyyn silloin jos se johtuu unohtuneesta venyttelystä…

1 reply

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.