Elämyksiä koskien pauhussa, osa 2. Hiitolanjoella, Rautjärvellä.

Äärimmäisen uhanalaisen Laatokan järvilohen nousujokea, Hiitolanjokea, on kunnostettu poistamalla padot, joita 1900-luvun alussa voimalaitosten takia rakennettiin. Joen laidalla kulkeva Hiitolanjoen maisemapolku tarjoaa hienoja elämyksiä ja samalla voi tutustua joen historiaan ja ympäröivään luontoon.

Hiitolanjoen maisemapolku Rautjärvellä
Päivämäärä: 30.8.2025 ja 15.6.2026.
Luontopolkumiehen reittinumero: 627.
Reitin pituus: 4,7 km (Ritakoski-Lahnasenkoski-Korkeamäenoja-Lahnasenkoski-Ritakoski).
Kohokohdat: Niitä oli paljon! Kosket, rantalehdot, pitkospuureitit kosteikoissa.
Parkkipaikka: Vanhan Ritakosken voimalaitoksen pihassa, Ritakoskentie 21, Rautjärvi. Paikka kartalla.
Opasteet/kyltit: Erinomaiset
Varusteet/jalkineet: Kesällä reitillä pärjännee lenkkareillakin. Keväällä pitkokset saattava olla veden alla ja kumisaappaat ovat varmin valinta.
Vaativuustaso: Keskivaikea reitti, melkeinpä helpohko.
Tulipaikka: Yksi tulipaikka.

Ensimmäinen käyntini Hiitolanjoella oli keväällä 2022. Joen kunnostusprojekti oli silloin vielä kesken ja nyt kolme vuotta myöhemmin tuntui oikealta ajalta käydä paikalla uudestaan. Mietin aiemman blogitekstin päivittämistä, mutta lopulta päädyin siihen, että saattaisi olla mukavampi julkaista loppukesän 2025 käynnin tulokset ihan uutena esittelynä. Sinä, joka haluat verrata nykyistä tilannetta aiempaan, voit klikata linkkiä aiempaan postaukseeni. Edit: Käväisin kesälomaretkellä Hiitolanjoella myös kesäkuussa 2026. Muutama uusi kesäinen ja aurinkoisen sään kuva lisätty blogiin sen jälkeen.

Saavuimme retkikaverin kanssa paikalle elokuisena lauantaina. Kuten aiemminkin kerroin, reitti alkaa kuutostien ja junaradan läheisyydestä. Pysäköintipaikkoja on useampikin, mutta mukavin aloituspaikka kävelylle lienee Ritakosken voimalaitoksen vieressä. Tänne oli käyntieni välissä saatu uudet opastaulut. Hiitolanjoen kokonaispituudeksi kerrotaan 53 kilometriä, Suomen puoleinen osuus siitä 9 kilometriä. Putouskorkeutta Laatokkaan on 64-65 metriä. Ritakoski on alun perin ollut kaksiosainen lyhyehkö koskiosuus, mutta Lahnasenkosken patoaminen vuonna 1911 on hävittänyt alemman kosken. Ritakosken voimalan toiminta on päättynyt sekin edellisen käyntimme jälkeen eli heinäkuun lopussa 2023.

Kävelyreittimme kulki Ritakoskelta joen länsipuolta alas Lahnasen suvantopolulle, sitten Lahnasenkosken yli ja joen itäpuolen reiteille. Kesällä 2026 kävelin myös Lahnasenmäenpolun reitin luoteisosassa.

Ritakosken rakenteet oli uudistettu, olipa tänne tullut myös pieni katselulava evästelypöytineen (suurin piirtein kuvaajan selän takana tässä kuvassa). Länsilaidalla voi tehdä myös parinsadan metrin pistokävelyn pohjoiseen (kuvassa oikealle), se vie junaradan ali kuutostien laitaan. Vielä yksi mukava uudistus: Ritakosken voimalaitoksen luona toimi myös kesäkahvila. Nautimme kahvit katselulavalla harmaasta ja jopa sateisesta säästä huolimatta.

Ritakosken maisemaa kesällä 2026. Kosken takana voimala ja kesäkahvila.

Kävelimme Ritakosken yli ja joen rantaa etelään. Lahnasenkoskea lähestyttäessä voi lukea infotaulusta sen vaiheita. Padottu vaihe kesti hieman yli 100 vuotta, vuodesta 1911 vuoteen 2022.

Tältä paikka näyttää nyt ylävirran puolelta. Pato on suurimmaksi osaksi purettu. Edellisellä käynnilläni ihmettelin, miten koski mahdetaan ylittää kun pato puretaan. Vastaus: hienoa kävelysiltaa pitkin.

Maisema sillalta yläjuoksuun päin. Padon poisto on aloitettu tekemällä tähän kynnys, jotta veden pinta säilyisi samalla tasolla kuin padon olemassaolon aikaan.

Vielä maisema toiseen suuntaan. Kuva kesältä 2026.

Lahnasenkosken infotaulusta saa vielä lisätietoa. Padon purkaminen tapahtui siis kesällä 2022. Samalla kosken pohjaan laskettiin soraa ja muodostettiin uusia lohikalojen poikastuotantoalueita. Ensimmäiset poikaset syntyivät jo seuraavana keväänä.

Lähdimme kävelemään tästä kohti etelää. Tänne on tehty uusi leveä ja sorastettu polku, joka kulkee joen rantaa pitkin.

Lahnasen suvantopolun alkuun on saatu uusi opastaulu, joka kertoo Lahnasenluhdan suojelualueesta. Se koostuu neljän puron ympärillä olevista alueista, joille nousee ajoittain tulvavettä. Tällaisia laajoja luhtia ei Etelä-Suomen jokien yhteydessä ole kovinkaan paljon jäljellä.

Nyt päästään Lahnasen suvantopolulle reheviin maisemiin. Taulu suvantopolun alussa kertoi pitkospuiden korjausprojektista. Se tuntui olevan valmis, kaikki pitkokset olivat hyvässä kunnossa. Tämä kuva kesältä 2026. Kuuntelin tässä niin lehtokertun kuin pensaskertunkin ääntä – samoin kuulin kauempaa rannasta rytikerttusen rätinää.

Kostein paikka on suvantopolun puolivälissä, jossa ylitetään rantaluhta. Keväällä 2022 täällä oli hyvinkin märkää, paikoin oli pakko ottaa askelia mutaisessa maassa, jos ei suorastaan lammikoissa. Nyt jalat säilyvät kuivana.

Sama paikka kesäkuussa 2026.

Reitti vie pellon reunaan, jossa opaste kehottaa pysymään pellon vasemmassa laidassa. Tästä on enää parisataa metriä Korkeamäenojan taukopaikalle.

Tämä taukopaikka kaipaisi hieman kunnostusta. Kolme vuotta sitten pidimme täällä taukoa ja otin myös kuvan lavan luona olleen sillan päälle kaatuneista koivuista. Kesällä 2026 ne oli vihdoin poistettu.

Taukopaikalle vievä lankkusilta oli sekin jo hieman huojuvan oloinen. Paikka on hieno, varsinkin keväällä täällä oli hienoa pitää kahvitaukoa.

Pellon laita kesäkuussa. Upeaa maalaismaisemaa ja ihastuttavaa kukkaloistoa.

Täältä palailimme reippaasti takaisin Lahnasenkoskelle.

Nyt oli aika ylittää kävelysilta ja siirtyä joen itäpuolelle.

Sateisena päivänä elokuussa 2025 käännyimme sillan jälkeen takaisin kohti Ritakoskea ja lähtöpaikkaa. Nyt kesäkuussa 2026 tein piston etelään ja kohti lintulavaa. Leveä sorastettu reitti kulkee aivan rannan tuntumassa. Täältä saa taas uudenlaisen kuvakulman kohti Lahnasenkoskea.

Lahnasenkosken ja lintulavan välissä on paras taukopaikka katettuine tulipaikkoineen. Aivan joen rannassa sijaitsee myös yksi piknikpöytä.

Lintulava on noin 500 metriä Lahnasenkosken sillasta etelään. Se on nykyisin esteetön, loivaa ramppia pääsee myös pyörätuolilla. Sen lähistöllä on myös puusee.

Oli aika palata kohti pohjoista ja pysäköintipaikkaa. Aiemmin tässä käveltiin rantametsässä, nyt tässä voi halutessaan myös kävellä rantaan rakennetulla helppokulkuisella tasanteella. Täällä oli myös penkki ihastuttavalla paikalla kosken töyräällä.

Reitin varrella on myös muutamia luontoon liittyviä tauluja, kuten tämä västäräkeistä kertova.

Lopuksi voi ottaa kuvan Leader-kehyksen kanssa.

Palasimme Ritakoskelle. Molemmilla kerroilla kävelyä kertyi 4,7 kilometriä – ja aikaa kului noin puolitoista tuntia. Siihen sisältyi viiden minuutin kahvitauko heti reitille lähdettäessä. Muutamia muita kävelijöitä tapasimme koskien äärellä, suvantopolulla emme nähneet ketään. Sama pätee kesäkuiseen kävelyyni.

Reitti on kohtalaisen helppokulkuinen – ja siitä on nyt tullut entistäkin helppokulkuisempi uusien leveiden rantareittien ja uusien pitkospuiden ansiosta.

Edellisellä kerralla kirjoittamani loppukaneetit pätevät yhä: Elämyksiä täällä riittää, ja joen kunnostukseen liittyviä havainnekuvia on mielenkiintoista lukea. Olin innoissani hienoista uudistuksista – ja ovathan lohetkin äänestäneet muutosten puolesta palaamalla koskeen.

Sijainti: N=6812039.959, E=625882.156
GEO:lat=61.421473, GEO:lon=29.358226

Voit seurata retkitunnelmiani myös Instagramissa: @luontopolkumies ja Facebookissa

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Haukkavuoren luontopolku
Pöröpeikon polku

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle.