Kuerjoen linkat, Äkäslompolo, Kolari

Kuerjoki virtaa Kolarin Äkäslompolossa Kuervaaran itäpuolelta kohti Äkäsjokea ja laskee siihen Kuerkoskessa. Ennen sitä joessa on kaksi perättäistä linkkaa eli putousta, joista varsinkin alempi ryöppyää vaikuttavan näköisenä kallioseinämien reunustamaan kuruun. Kuerlinkka-nimi on saamelaisperäinen ja tarkoittaa taimenputousta.

Alempi Kuerlinkka Samuli Paulaharjun kuvaamana 1922.

Alempi Kuerlinkka Samuli Paulaharjun kuvaamana 1922.

Kävimme Kuerlinkoilla ensimmäisen kerran syksyllä 2010. Nyt kaksi vuotta myöhemmin muistelimme, ettei kulku ollut silloin niin hankalaa kuin nyt. Sitten äkkäsimme, että olimme aiemmin älynneet nousta ensimmäisen putouksen suvannon jälkeen kalliorinteelle, josta polku johtaa alemmalle putoukselle.

Mahdollisia maalausjäänteitä on eri puolilla kallioseinämää, eniten sen alaosassa.

Mahdollisia maalausjäänteitä on eri puolilla kallioseinämää, eniten sen alaosassa.

Kuerjoki saa vetensä pohjoisesta, jossa sen latvoilla on useita järviä. Joki ei ole erityisen leveä, kapeimmillaan muutamia metrejä, mutta suvantopaikoissa moninkertainen. Ylemmän linkan itärannalla on ollut mylly, mutta kevättulvat ovat vieneet sen aikoinaan mukaansa.

Putouskorkeutta ylemmällä linkalla on kolmisen metriä. Alempi linkka on putouksena ylempää vaatimattomampi. Sillä on putouskorkeutta ehkä pari metriä. Putouksen jälkeen joki tekee jyrkän mutkan etelään, ja virta on pinonnut myllyn hirret joen länsirannalle. Kuerjokea on aikoinaan käytetty myös tukinuittoon.

Ylemmän Kuerlinkan kohdalla olleesta myllystä on jäljellä vain kalliossa olevat hirsien kiinnityspultit.

Ylemmän Kuerlinkan kohdalla olleesta myllystä on jäljellä vain kalliossa olevat hirsien kiinnityspultit.

Alemman Kuerlinkan rannalla on mielenkiintoinen kallio. Se on kuin alttari, sileäseinäinen syvennys. Siinä on jotakin seitamaista, vaikkei sitä varsinaisena seitana pidetäkään. Seinämässä on punaista väriä, joka näyttää ihmisen aikaansaannokselta. Seinässä on nimiä ja nimikirjaimia yli sadan vuoden takaa, joten paikka on kiinnostanut ihmisiä pitkään. Kalliomaalausten  – joskin hyvin tuhoutuneiden  – puolesta puhuisi se, että parin sadan metrin säteellä kalliosta on löydetty kaksi kivikautista asuinpaikkaa.

Alemman Kuerlinkan kallion alttari.

Alemman Kuerlinkan kallion alttari.

Alemmasta linkasta on pyydetty joen yläjuoksulle kutemaan pyrkineitä meritaimenia 1950-luvulle saakka. Äkäslompololainen Kilian Friman viritti linkkaan pyydykseksi korin, johon joskus putosi hyppynsä huonosti suunnannut taimen. Frimanista tehtiin rikosilmoitus ja häntä syytettiin ryöstökalastuksesta. Niinpä Kilian hankki pojalleen kameran. Pojan ottama valokuva todisti, että kaloilla oli tilaa nousta koski ylös, ja niin syyte meni nurin käräjillä.

Kilian Frimanin taimenpyydys.

Kilian Frimanin taimenpyydys.

Kuerlinkoille pääsee, kun kääntyy Ylläksentieltä Aavahelukantielle ja 500 metrin jälkeen vasemmalle Kuersuvannontielle. Parkkipaikalle tästä risteyksestä on noin 500 metriä. Jos haluaa käydä katsomassa alemman Kuerlinkan alttaria, pitää lähteä seuraamaan joen itäisen eli sillalta katsoen vasemman rannan polkua.

Kartta. Parkkipaikan ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 7498337, E 373893.

Teksti Jukka Parkkinen, kuvat Jukka Parkkinen ja Tuija Wetterstrand

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.