Vanha Rauma on kotimaisten matkakohteiden klassikko – mutta tiedätkö miten kaunis se oikeasti on?

Vanhan Rauman maine on kiirinyt kauas. On kuitenkin aivan eri asia kuulla sieltä kertomuksia tai nähdä kuvia, kuin käydä paikalla kokemassa se omin silmin. Niinpä me lähdimme sunnuntaina matkaan – lähtöpäätös vahvistui oikeastaan vasta aamulla puuron ja teen äärellä – ja pakko tunnustaa, että paikka oli tuhat kertaa hienompi kuin olin kuvitellut. Sekä rauhallisempi, sillä väkeä ei ollut paljonkaan liikkeellä! Mietin, kuinka monta muuta kaltaistani mahtaa olla, jotka ovat tyytyneet kuulemaan Vanhan Rauman kauneudesta kokematta sitä itse?

Vanhan Rauman pysäköintialue kartalla (Kaunisjärvenkatu)

Kiikartorni kartalla (Suvitie)

Aurinko oli noussut taivaalle ja elokuu näytti parhaita puoliaan, kun päätimme sujauttaa kännykät ja lompakot taskuihimme ja aurinkolasit nenälle ja suunnata kepeästi turhia miettimättä kohti Vanhan Rauman niin viehättäväksi kehuttua historiallista kaupunkia. Kyselin matkalla Instagramissa seuraajilta vinkkejä, mitä Raumalla kannattaa käydä katsomassa, ja onneksi samat asiat toistuivat vastauksissa, joten oli helppo ja selkeä valita, mihin Raumalla ja sen lähellä suuntaisimme.

Ajelimme varsinaissuomalaisten maalaismaisemin poikki, Turun ohitse kohti pohjoista, ja koukkasimme vielä Pyhärannan kautta, koska kasitie ei nyt varsinaisesti ole valloittanut sydämiämme. Lännempää kulkevilta pikkuteiltä maalaisidylliä sen sijaan löytyi enemmän kuin osasimme toivoakaan, joten suositus tälle reittivalinnalle!

Raumalle saapuessa ruskeapohjainen opaste viittilöi kohti Vanhaa Raumaa ja sen pysäköintialuetta. Tilaa oli runsaasti, toisin kuin olin odottanut. Puutaloalue alkoi heti hiekkaisen parkkipaikan reunalta, joten pääsimme sukeltamaan suoraan postikorttiin.

Vanha Rauma on pohjoismaiden laajin yhtenäisenä säilynyt puukaupunkialue. Se on yhä kaupungin sydän, jossa asutaan, eletään, käydään kauppaa, tehdään työtä ja harrastetaan ympäri vuoden historiallisessa ympäristössä. Vanhan Rauman 29 hehtaarin suuruisella alueella on yli 600 rakennusta, joista suurin osa on yksityishenkilöiden omistamia. Asukkaita Vanhassa Raumassa on noin 800.

Vanharauma.fi

Kadut olivat hiljaisia ja siistejä, ja niitä tuntui jatkuvan lähes loputtomiin joka suuntaan. Kaupungin tunnelma oli rauhallinen. Värikkäät ja koristeelliset talot loivat kauniin kudelman mennyttä aikaa katukuvaan, ja punaiset pelargoniat kukkivat monilla ikkunalaudoilla lisäten näkymien viehättävyyttä ja nostalgiaa. Kuinka kauniita rakennuksia me ihmiset pystymmekään luomaan – niin sääli, että nykyiset rakennukset ovat niin hirvittävän rumia synkkiä laatikoita. Tehtäisiinpä yhä tänäkin päivänä uutta luotaessa jotain tämän näköistä, kuin millaista on Vanhan Rauman katukuvassa.

Kävelimme käsi kädessä – paikka on todella romanttinen! – sinne tänne pitkin kapeita mukulakivikatuja, joilla oli vain harvoja muita ihmisiä liikkeellä. Kaupungin rauha antoi meille tilaisuuden uppoutua sen kauneuteen. Kävelyretkemme varrella pistäydyimme instan kautta tulleiden vinkkien perusteella Kaffebar-nimisessä kahvilassa. Sisään astuessamme meitä tervehtivät iloisen henkilökunnan lisäksi kahvin tuoksu sekä vitriinillinen värikkäitä, houkuttavan näköisiä leivonnaisia, joista minä valitsin vegaanisen chia-puolukkapiiraan (oli taivaallista!) ja mieheni perinteisen rinkilämunkin. Valitsimme kauniin sisustuksen keskellä meitä kuin odottavan nurkkapöydän, josta saimme ihailla kahvilan somaa sisustusta ja iloisen, rauhallisen puheensorinan täyttämää elämää.

Kahvittelun jälkeen suuntasimme samaiselta Kuninkaankadulta löytyvälle kirpputorille, jossa oli tarjolla monenlaista mielenkiintoista tavaraa. Mitään ei tarttunut tällä kertaa mukaamme, mutta kirpputorit lukeutuvat aina suosikkikohteisiini kun vierailen itselle uusilla paikkakunnilla.

Kävellessämme edelleen päätimme käydä katsomassa myös Vanhan Rauman suuren kivikirkon. Emme menneet sisälle, mutta kirkon puistomainen ja rauhaisa, auringonpaahteelta suojaa antava ympäristö oli todella kaunis.

Vuonna 1442 privilegiokirjansa saaneen Rauman keskus – Vanha Rauma – on rakentunut vuoden 1682 kaupungin palon jälkeen tiiviiksi kaupunkikeskustaksi. (…) Kapeat kadut noudattavat keskiajalta peräisin olevia linjoja ja niitä reunustavat vanhimmilta osiltaan jo 1700-luvulla rakennetut talot. (…) Rakennuskantaa leimaa 1890-luvun purjelaivakauden suuruuden aika. Moni pääkatujen rakennus sai tuolloin koristeellisen uusrenessanssityylisen julkisivun.

Vanharauma.fi

Kierreltyämme vaahtokarkkimaisen makeassa puutaloidyllissä aikamme, suuntasimme takaisin autolle ja ajoimme muutaman kilometrin kohti merta ja sen rannalla kohoavaa Kiikartornia – jälleen useiden vinkkisuositusten perusteella. Puinen, vaaleankeltainen torni sijaitsi kallion päällä venesataman rannalla ja tarjosi upean näköalan merelle ja yli kaupungin. Kaunis, vanhalta näyttävä torni on kopio paikalla aiemmin seisseestä tornista, joka oli päässyt huonoon kuntoon ja siksi purettu. Tornin huipulle pääsimme astumalla ovesta sisään ja kapuamalla kierreportaita sekä tikkaita pitkin luukulle, josta kulkemalla pääsi tukevasti aidatulle kattotasanteelle.

Aistimme merituulen tuoksuja ja hetken aikaa seurailimme ihmisten touhuja alhaalla kalliolla, satamassa ja merellä. Aurinko loi kimmeltävän valon merelle, ja maisema oli kuin kaunis maalaus. Seisoimme rinnakkain käsivarret kaiteella nojaten ja hiljaa nauttien hetkestä sekä iloiten siitä, että olimme saaneet idean lähteä täällä käymään edes yhden päivän ajaksi. Matkamme Raumalle, vain vajaan parin tunnin päähän kotoa oli pieni ja piristävä yhden päivän kesäloma.

(Vinkkinä muuten, että juuri Kiikartornin edustalta lähtevät kesäiset risteilyt Kuuskajaskariin ja Kylmäpihlavaan!)

Kävimme paluumatkalla vielä kulkemassa Pyhärannan upeaa Hierkonpolkua, jota myös muutama vastaaja instan puolella oli suositellut. Reitistä löytyy talvinen esittely tästä.

Sijainti: N=6789482.148, E=204590.669
(ETRS-TM35FIN)