Kristallinkirkas vesi ja hieno hiekkapohja: tällainen on Padva Beach Raaseporin rannikolla

Kaupallisessa yhteistyössä Visit Raasepori

Raaseporissa sijaitseva Padvan uimaranta on kirkasvetinen, suolanmakuinen unelma, jossa varpaat saa tungettua syvälle hienoon, auringon lämmittämään hiekkaan. Pitkälle matalan rannan turkoosi vesi houkuttaa uimaan mereltä puhaltavasta tuulesta huolimatta, ja rannalla kävijöitä palvelevat pukukopit, piknik-pöydät sekä kesäkioski ja puuceet. Matka Padvalle kulkee Tenholan keskiaikaisen kirkon kulmalta noin 30 kilometriä halki Bromarvin kuvauksellisten rannikkomaisemien.

• Kohde kartalla
• Tulipaikka: ei, tulenteko kielletty.
• Esteetön: ei.
• Saapuminen autolla: Padvantie 712, Raasepori.
• Saapuminen julkisilla: ei mahdollista.
• Huomioi: Luonnonsuojelualue, lemmikkien tuominen ja leiriytyminen on kiellettyä.

Tenholan kivikirkko paistatteli toukokuisen sunnuntaipäivän auvossa, kun tapasimme retkiystäväni Karon ja hänen vauvansa kanssa sen kulmalla aloittaaksemme retken kohti Padvan upeaa uimarantaa. Karolle kohde oli jo tuttu, mutta itse olin Padva-ensikertalainen, ja koska snorklauskamat olivat mukana ja olin kuullut hehkutusta Padvan kirkkaasta vedestä, oli tunnelma katossa.

Matka halki postikortin

Mutta Tenholasta oli vielä matkaa Padva Beachille noin puolituntisen köröttelyn verran. Siinä ajellessamme ja omia ihastuksen huokauksia kuunnellessamme tulin miettineeksi, että onkohan tässä yksi koko Suomen kauneimmista autoteistä. Ainakin Etelä-Suomen kauneimpia aivan heittämällä!

Rauhallinen, mutkikas tie tuntui kulkevan melkein koko 30 kilometrin matkansa kuin maalauksessa tai postikortissa. Se tarjoili meille suuret määrät vanhoja, kauniita puutaloja hyvin hoidettuine, kukkeine pihapiireineen, merinäköaloja oikealla, merinäköaloja vasemmalla, välillä merinäköaloja yhtä aikaa molemmin puolin. Tammet varjostivat kujamaista tietä, omenapuut kukkivat, kirsikkapuut kukkivat, pensaat ja luonnonkukat kukkivat, ja kaikki näytti melkein epäuskottavan kauniilta. Itse olin vielä saapunut Tenholaan ajamalla mm. Fiskarsin ruukkikylän halki, ja pohdin, että Raaseporille on kyllä ammennettu kauneutta aika paljon isommalla kauhalla kuin monelle muulle paikkakunnalle.

Padva Beach yksin meidän

Elettiin toukokuun lopun sunnuntaipäivää. Pilvetön taivas, lämpötila 11 astetta plussan puolella, kevyehkö tuuli mereltä tanssitti meriveden lempeisiin vaahtopäihin rannan matalikon yllä. Kilpikaarnainen rantamännikkö hymisi tyytyväisenä merituulen ja auringon lempeässä otteessa. Sen juurella pieni P-alue ja pukukopit ottivat meidät vastaan kuin yksityisvieraat, sillä ketään muuta ei ollut liikenteessä. Ja männikön lävitse näkyi se sininen, jota niin kovin olen talven ajan kaivannut – Itämeri, jonka syli oli hieman jo lämmennyt talven jälkeen.

Lyhyt, vain kymmeniä metrejä pitkä polku johdatti meidät P-alueelta männikön halki rannalle. Sen varrella olivat puuceet ja pukukopit sekä alueen opaste, jossa on yleisiä ohjeita kävijälle.

Kirkkaan oranssi pelastusrengas vartioi rantaa, jonka yllä tiira ja tervapääskyt lensivät kilpaa kirkuen – vaan hyvinpä meren humina ja aaltojen leppeä loiske saivat lintujen huudoista otteen, ja yhdessä ne maalasivat täydellisen äänimaailman alkukesäiseen päivään Itämeren rannalla.

Astelimme avaraan maisemaan sinen ääreen. Saman tien saivat kengät ja sukat lähteä hiiteen, vapautimme jalkapohjamme nauttimaan rannan lämpimästä ja samettisen pehmeästä hiekasta. Hiekka tuntui epätodellisen lämpimältä viileään tuuleen verrattuna. Tällainen avojaloin rannalla tassuttelu tuntuu tärkeältä ja keskeiseltä rituaalilta talven lopulliseksi päättämiseksi ja kesän aloittamiseen virallisesti. Kauniimpaa paikkaa tälle juhlamenolle en olisi osannut edes kuvitella, kuin Padvan uimarannan.

Pujahdin pukukoppiin ja valmistauduin aloittamaan snorklauskauden ensimmäistä kertaa koskaan merellä. Siistissä, puhtaassa ja tukevassa pukukopissa oli juhlallista, suorastaan ylellistä saada vaihtaa uimapuku päälle. Koppeja oli rannalla useita.

Niin ikään kenkänsä jo aikoja sitten heivannut Karo otti vauvansa kantoon ja he lähtivät yhdessä kahlailemaan matalaan rantaan. Meri tuoksui hyvältä, suolalta, raikkaudelta ja vähän rakkolevältä, ja pehmeät aallot olivat lempeitä kahlailtavia. Kiharaista hiekkapohjaa vasten aallot maalasivat auringonvalosta loputonta elävää kudelmaa, joka hohti ja kimalsi kesäpäivässä kultaakiin kirkkaammin ja hypnoottisemmin.

Minä kahlasin kauemmas päästäkseni sen verran syvälle, että pystyin uimaan ja snorklaamaan. On oltava rehellinen – vesi oli raikasta vielä. Kuitenkin pään laskeminen pinnan alle ja ensimmäisten vedenalaisten hengitysten vetäminen tuntui hyvältä, ja hengitys oli syvää ja rauhallista.

Pinnan alla parvi jonkinmoisia katkoja kuhisi pohjassa ja väisteli liikkeitäni. Satunnaiset rakkolevät purjehtivat pohjasta irronneina siellä täällä, aaltojen niitä tanssittaen aivan samaan tapaan kuin minuakin. Tuntuu hyvältä kokea sulautuvansa osaksi aaltoa; kellua vain vedenpinnan mukana, antaa veden kannatella, meriveden keinuttaa ja hengityksen kulkea.

Pinnan alla maisema oli turkoosin veden ja kultaisen hiekan täyttämää, ja ellei olisi ollut niin viileää, olisin voinut luulla olevani jossakin kaukaisessa etelän maassa.

Onneksi ei tarvitse lähteä kauas. Riittää, kun lähtee Raaseporiin.

Vedestä noustuani kahlailin vielä hyvän aikaa lähellä rantaa, enkä saanut silmiäni irti kirkkaan veden välkkeestä. Kun lopulla maltoin irtautua merivedestä, kävin pukukopissa vaihtamassa lämmintä päälle ja kiedoin snorklatessa kastuneet hiukseni pyyhkeen sisään. Sitten oli retken toiseksi parhaan hetken, eväiden, aika.

Padvalla on pari piknik-pöytää sekä sekajätepiste. Me olimme junailleet evästelymme niin, että käyttöä tuli vain piknik-pöydälle – roskat olimme jättäneet jo kotiin. Iso termospullo oli täynnä pehmeän tuoksuvaa kahvia, pienempään olin pakannut soijamaitoa kahvin kaveriksi. Lisäksi meillä oli keksejä ja viinirypäleitä.

Ja mikä maisema niistä nauttimiseen! Taisi siinä tulla kolmekin kupposta kahvia juotua, ei ollut kiirettä lähteä mihinkään.

Pöytämme vieressä hieman metsän puolella beach volley -kenttä odotteli vielä pelaajia, ja sen takana syvemmällä männikön ja varvikon keskellä pieni punainen kioskirakennus vartoili kesää ja aukenemistaan. Me evästelimme rauhassa, ja hetken päästä oli tuuli kuivannut jo varpaanvälitkin. Tein vielä paljasjalkakierroksen hiekalla – minä todella olen kaivannut hiekkarannan hiekkaa varpaiden väliin ja kimaltavaa vettä maisemaani – ja vedin vasta sitten sukat ja kengät takaisin jalkaan.

Seurueen nuorimmainen sammahti merituulen tuudittavasta vaikutuksesta vaunuihinsa, ja täytyy sanoa, että me muutkin aloimme olla varsin raukeita tämän rantaretken jäljiltä. Mikä siinä merituulessa onkin, että se saa olon yhtä aikaa voimakkaaksi ja kuolemattomaksi, mutta myös raukeaksi ja lopulta ihan uneliaaksi? Meren äärellä vietettyjen päivien jälkeen ei unta tarvitse koskaan odotella.

Retkikohteita Padvan lähialueilla

Padva Beach itsessään on uimaranta ilman sen erikoisempia muita retkikohteita tai luontoreittejä. Seudulla on kuitenkin kuljettavaa enemmänkin. Riippuen hieman siitä, mistä suunnasta lähestyt Tenholaa ja Padvaa, matkasi varrelle voivat osua esimerkiksi:

• Vaktkojberget Raaseporissa
• Gumnäsin reitti ja korkea näköalapaikka meren äärellä Pohjassa
• Fiskarsin ruukkikylä
• Billnäsin ruukkikylä
• Sandvikenin ulkoilualue (Uuvi.fi)