Uusi ulkoilureitti Naantalissa: tunnelmia Vaarjoen luontopolulta

Nelisen kilometriä Naantalin vanhasta kaupungista pohjoiseen on valmistunut uusi ulkoilureitti. Se kuljettaa pienten metsiköiden, peltojen ja vanhojen hakamaiden sävyttämässä miljöössä. Vaarjoen rannan tuntumassa sijaitseva kotalaavu sekä muut retkeilyrakenteet ovat kauniita ja istuvat hyvin maisemaan. Ne myötäilevät vehreän, pihlajin ja sammalin koristellun viehättävän kallion laitoja.

Kohde kartalla

Helppo/keskivaikea reitti

Pituus: Yhteensä noin 1,2 km – 3 km, valitusta reitistä riippuen

Rakenteet ja palvelut: laavu, tulipaikka, kompostikäymälä, halkovaja, pöytiä, penkkejä, jäteastia, melontalaituri

Taukopaikan tietämillä on melontalaituri. Haaveena onkin, että tulevaisuudessa laavulle pääsisi kätevästi myös Luikkionlahden suunnalta. Tätä nykyä tuo osuus toimii ilmeisesti lähinnä oppikirjaesimerkkinä rehevöitymisestä ja umpeenkasvusta. 

Laiturin, pöytien ja penkkien tuntumasta pääsee etelään suuntaavaa polkua pitkin. Nuorin koivuin kehystetty, rantaviivaa myötäilevä osuus saattelee kulkijaa tiheän ruovikon suojissa.

Polkulinjaukset on merkitty maastoon selkeästi. Eksyminen ei onnistune, mutta viittojen tueksi ei löydy tolppia tai muita reittimerkintöjä. Uskoa saatetaan aavistuksen koetella Vaarjoen ja Soinistentien välisellä pellonlaitaosuudella tai metsikössä kulkevan oikopolun haarautuessa, mikäli ei ole ennalta perehtynyt kartan avulla reittiin. Kokemattomampi tai heikolla suuntavaistolla varustettu liikkuja saa näin hallittua ja turvallista seikkailun tuntua lähiluontoon tutustuessaan. 

Ulkoilureitin kuljettavuutta edistävät toimenpiteet ovat jo hyvällä mallilla. Alkusyksystä poluilla pärjäsi hyvin lenkkitossuilla, mutta vettä pidättävien saappaiden aika on jo koittamassa. Muutamille osuuksille on ajateltu lisättävän vielä mursketta tai haketta. Naantalin kaupungin aluetta koskevien suunnitelmien pohjalta on odotettavissa, että reitin vaihtuvia olosuhteita tarkastellaan ja epäkohtiin pyritään puuttumaan käytännön toimin. Kuljettavuutta, puitteita ja viihtyvyyttä siis arvioidaan, ylläpidetään ja edistetään jatkossakin.

Lähin asuinalue tunnetaan nimellä Soininen. Soinisten kylän tunnettu historia ulottuu peräti 1200-luvulle saakka. Paikannimen arvellaan hakeneen oman muotonsa ruotsinkielisestä asemiestäkin tarkoittaneesta sanasta ”sven”.

Asemiehentien päästä jatkuva huoltotie jakaa, etenkin kesäaikaan varsin näyttävän ja kauniin, perinnebiotoopin kahtia. Vielä on odoteltava, että luonto valtaisi takaisin osan pientareesta, pehmentäen yleisilmettä aavistuksen kutsuvammaksi. Huoltotie mahdollistaa myös liikuntarajoitteiden kanssa elävien ihmisten pääsyn laavun ja tulipaikan äärelle. Vallitsevien sääolosuhteiden ohella on syytä arvioida oman liikuntakyvyn ja -tavan soveltuvuutta tälle soratielle.

Verrattain tasainen maasto on helppokulkuista eikä Vaarjoen ulkoilureitille osu merkittäviä korkeusvaihteluita. Se ei ole missään nimessä esteetön eikä mielestäni ole tarkoitettu kuljettavaksi lastenvaunujen kera. Mikäli syksy jatkuu kovin sateisena, en ainakaan itse lähtisi kokeilemaan onneani kyseisellä menopelillä. Näille suhteellisen maltillisille etapeille on takuulla kiva lähteä vaikkapa kantoreppuillen.

Vaarjoki

Vaarjoki toimii osin myös rajajokena. Vastarannalla ollaan jo Maskun kunnan puolella. 

Vaarjoen vedet virtaavat verkkaisesti Luikkionlahteen ja edelleen Särkän- ja Naantalinsalmen kautta Saaristomerelle.

Syksyisin uoman yllä huomaa muuttavien lintujen vaikuttavia muodostelmia. Matkaan on lähdettävä ja meri ylitettävä. Aistittavissa on vakavuutta, haikeutta ja toivoa. Ilmaa liikuttavissa siiveniskuissa on myös vahvaa päättäväisyyttä ja elämänhalua. Osa muuttajista on vaiti ja äänettöminä, toiset taittavat matkaa fanfaarien kera, itse omaa muuttoaan säestäen.

En tiedä kuinka tämä vesistö on saanut nimensä. Hakapellon kappelin tietämiltä itään lähtevän tien varrella sijaitsevan Vadjon kylän nimen on arveltu tarkoittaneen alun alkaen kahluupaikkaa. Yhtä lailla, saattaisi se juontaa juurensa ruotsinkieliseen ilmaisuun, joka viittaa johonkin, josta pidetään huolta. Mutta vesi on vaiti ja sameaa, eikä sen ilme värähdäkään. 

Vaarjoen tehtäväksi on tullut kuljettaa valumavedet, ravinteita ja kiintoainetta sitä seurailevilta pelloilta. Joen valuma-alueen koilliskulmauksessa, Naantalin, Maskun ja Raision kuntarajojen kohtauspaikassa, sijaitsee aiemmin Isosuon kaatopaikan nimellä tunnettu alue. Vaarjoki saa osan vedestään pohjoisesta saapuvan nimeä vailla olevan ojan sekä kaakon kautta itään kurkottavan Orjanojan kannattelemana. Hieman ennen Hakapellon hautausmaata hakeutuu se Vaarjoen hiljaiseen huomaan.

Ehkäpä Vaarjoki on yrittänyt pitää meistä huolen eikä toistepäin? Muutosten tuulet, vuodenaikojen ja vuosisatojen vaihtelut sekä meidän ihmisten omituinen elämäntapa. Ihmettelemistä on riittänyt. Talven väistyttyä on se vuorenvarmasti odottamassa muuttolintujen paluuta. Jospa se olisikin saanut nimensä keväältä (vår)? 

Vaarjoen ulkoilureitin henkilökohtainen anti

Luonnossa ja ulkoillen vietetyt hetket ovat arvokkaita. Niiden avulla pääsee parhaimmillaan irti odotuksista, joita muut ihmiset, yhteiskunta tai itse asettaa olemiselle ja elämälle. Eikä se ole niin kamalaa, mikäli retkestä sattuisi jäämään jotain hampaankoloon. Oli se sitten pieni kutsuva polku, jota ei lähtenyt tutkimaan, eläimet, joita ei nähnyt, kastuneet ja mutaiset kengät tai maistuvat eväät, jotka tuli syötyä aiemmin kuin mitä piti.

Vaarjoen alue saattaa toisinaan yllättää. Keväällä huoltotietä pitkin tallusteli ystävällinen poni. Hautausmaan ja pellonlaitaa pitkin kulkevan polkulinjauksen väliin jäävän metsikön kumpuilevilla poluilla voi keväisin kuulla mitä hienoimpia, eri laululintujen moniäänisesti esitettyjä konserttoja. Lokakuussa sain suoraa ja armotonta palautetta närheltä.

Paikallisille tuttu, mutta minulle vasta viimeisimmällä visiitillä näytille tullut merikotka oli jotenkin erityinen. Ajattelin ensivilkaisulla, että onpa hiljainen korppi, ja iso. Merikotkan saapuminen ilmatilaan yleensä muuttaa asioita. Luonnossa alkaa tapahtua, ja tunnelma saattaa korvin kuullen ja silmin nähden tiivistyä.

Tämä Vaarjoen merikotka tuntui olevan leppoisa ja vieraanvarainen. Kaikessa rauhassa se nautti ilmavirtauksista ja kävi välillä valvontalennolla etäämmällä sijaitsevan taukopaikan yllä, saapuen lopulta tervehtimään metsikköön johtavan oikopolun kohdalle meidänkin seuruettamme. Lopulta se suuntasi ilmojen halki metsäsaarekkeen laidalle ja siellä sijaitsevan, korkealle kurkottavan havupuun latvukseen. Olikin jo aika palata kotiin.

ETRS-TM35FIN-tasokoordinaatit: N=6717359.760, E=226918.082

Lähteitä ja lisälukemista:

Manner-Naantalin luontoselvitys (pdf).  FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy / Tiina Mäkelä. Naantalin kaupunki.

Naantalin historia – keskiaika ja 1500-luku, osa 1. Seppo Suvanto. 1976

Vaarjoen luontopolku. Naantalin kaupunki

Vaarjoen virkistysalueen hankesuunnitelma (pdf). Naantalin kaupungin tekniset palvelut

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.