Pieni merenrantakylä pääsi yllättämään: Vaikuttava muinainen näköalapaikka ja hieno merellinen luontoreitti odottavat Raaseporin Pohjassa

Kaupallisessa yhteistyössä Visit Raasepori

Meren rannalla Raaseporissa lepäilevä Pohjan pieni kirkonkylä on oivallinen päiväretken kohde. Saavuimme itse tutkimaan Pohjan aarteita lokakuisena iltapäivänä, kun saderintama oli väistymässä ja ihana syysaurinko ottamassa valtaa. Löysimme hienon, merenrannassa kulkevan ulkoilureitin, keskiaikaisen kivikirkon sekä keskellä kylää kohoavan mielettömän hienon kalliovuoren, jonka huipulla on muinaishauta mykistävässä näköalassa.

Pohjan kirkonkylä levittäytyy kapean merenlahden pohjukassa, vain muutaman minuutin ajomatkan tai parinkymmenen minuutin pyörämatkan päässä kuuluisasta Fiskarsin ruukkikylästä, kauniilla paikalla meren rannalla. Matkaa tänne on Helsingistä noin 80 kilometriä ja Turusta 100. Juna tuo molemmista kaupungeista Karjaalle, josta paikallinen bussiyhteys kuljettaa viimeiset noin 10 kilometriä perille Pohjaan.

Vaikka Pohjan rakennuskanta on verrattaen uutta, löytyy sen ytimestä kauniita tuulahduksia kaukaa historiasta. Keskiaikainen kivikirkko vartioi maisemaa, jonka toisella puolella kohoaa vaikuttava muinainen hautapaikka, korkea ja kivisen harmaa Kasberget.

Gumnäsin ulkoilureitti vie oitis merenrantaan

Pohjasta löytyy myös tenhoava luontokävelyreitti, joka johdattaa paitsi kauniin metsäisiin, myös raikkaan merellisiin maisemiin. Gumnäsin ulkoilureitti alkaa Pohjan koirapuiston pysäköintialueelta keskustan tuntumasta ja on osittain rengasreitti. Lähtöpaikalla on myös reitin kartta, josta on kuva täällä.

Vinkkinä heti alkuun sanottakoon, että jos kuljet täällä kesällä, ota ehdottomasti eväät ja uimatamineet reppuun!

Jätimme auton parkkiin lokakuisen arkipäivän iltana ja lähdimme rauhassa tutkimaan, mitä reitti tarjoaa. Päällä sai olla jo varsin lämmintä vaatetta, sillä tuuli sai muutenkin viileän sään tuntumaan entistäkin vilakammalta.

Tuoksuva rantametsä sulki meidät melko nopeasti syliinsä, mereltä kantautuvan tuulen havisutellessa sen lehvästöä. Kuvauksellinen silokallio kohosi vierellämme, ja maisema oli pian alun jälkeen hyvinkin luonnonkaunis. Kalliolle oli tehty myös yksinkertainen penkki, johon oli mukava istahtaa heti alkuunsa hieman ihailemaan merimaisemaa kaislikon ylitse ja rauhoittamaan mieltä työasioiden ääreltä retkitunnelmiin.

Koko matkan mitalta reitti on merkitty alla näkyvin pienin, mutta selkein opastein. Risteyksissä on opasteessa myös nuoli osoittamassa oikeaa kulkusuuntaa. Opasteita on helppo seurata, kun on hiemankin tarkkaavainen.

Alkumatkan varrelle osuu yksi puuportaikko, ja samoilla seuduilla Gumnäsin ulkoilureitti alkaa kulkea lomittain paikallisen frisbeegolf-radan kanssa.

Neulaspolun lisäksi reitillä kuljetaan paikoin pieniä hiekkateitä pitkin, kuitenkin lähinnä vain lyhyiden pyrähdysten verran. Yleistunnelma koko reitillä on hyvin luonnonläheinen ja rauhaisa.

Matkamme kävi ohitse venelaiturin sekä ylempänä rinteessä kohoavan tanssilavan. Kyseessä on Gumnäsin juhlapaikka, jota kuka tahansa voi vuokrata käyttöönsä. Männikkö kohosi komeana ympärillämme ja humisi tunnelmallisesti merituulessa. Alempana rannassa suhisi kaunis ja eheä kaislikko, ja edellisen viikonlopun myrsky oli tainnut tuoda kaisloja myös rantaan.

Polku oli tässä tasainen kulkea, kuten suurimman osan matkasta. Se onkin tosiasiassa sorastettu, neulaset vain ovat jo hyvin peitelleet sen monin paikoin.

Saavuimme Gumnäsin uimarannalle, joka näin lokakuun kylmässä tuulessa oli autio. Ranta on pieni ja todella soma, siinä on kaareva hieno hiekkarantaosuus sekä kallioita. Pöytäryhmä (yllä kuvassa) helpottaa eväiden syöntiä ja tarjoaa toki ihan vain istuskelupaikankin, ja sen lisäksi rannalta löytyy siisti hyyskä sekä somat puiset pukukopit.

Uimaranta sijaitsee sen verran suojaisassa paikassa, että vesi täällä oli tyyni, vaikka ulompana merellä ja korkeammalla puissa tuulikin jonkin verran.

Uimarannan tuolla puolen meren suunnassa pilkisti kaislikon takaa komea ja korkea silokallio (alla kuvassa taaempana). Gumnäsin varsinainen ulkoilureitti ei johda sinne, mutta rannalla olevasta karttataulusta näkee, että sielläkin kannattaa piipahtaa.

Rakennettu kannas johti meidät Klobbenille, pikku saarekkeelle, jossa korkea kallio sijaitsee ja sen kyljessä on myös laituri.

Gumnäsin ulkoilureittiä ulompana merellä olevan Klobbenin ympärillä tuntui puhaltavan vielä navakampi merituuli. Laituri on hieno, ja sen päässä on portaat – selvästi mainio vaihtoehto uimareille, jos ei jostain syystä välitä mennä hiekkarannalta uimaan.

Klobbenilta palatessa uimarantakin näyttäytyi erilaisena, kun hiekkainen poukama jäi kallioisempien osuuksien syliin piiloon. Koko uimarannan alue on todella viehättävä, Pohjan kyläläisillä on tässä poikkeuksellisen hieno lähivirkistyspaikka!

Jatkoimme matkaamme uimarannalta eteenpäin taas virallista Gumnäsin ulkoilureittiä pitkin. Frisbeegolfradan lomitse navigoimme opaskylttejä seuraten halki saniaisia kasvavan korkean kuusikon kohti Klobbenin itäpuolella olevaa metsäistä niemeä.

Niemen kärjestä löysimme laajan silokallion istuskelupenkkeineen – vaikutti melko täydelliseltä paikalta katsella vaikka auringonlaskua! Olisipa ollut jotain herkkuevästä mukana. Penkin selkäpuolelta löysimme nuotiokehän istuskelupenkkeineen. Paikalla oli muutama polttopuukin, mutta suosittelen ottamaan omat puut mukaan, jos täällä aikoo tulistella. Tällä tulipaikalla tulenteko on kielletty metsä- ja ruohikkopalovaroituksen ollessa voimassa.

Pieni ja kutsuva polku johti meidät pois niemen kärjestä ja yhtyi pian jälleen leveämpään reittiin. Matka kävi läpi sammalpohjaisen, tenhoavan kuusikon, joka ei kartalla näyttäisi olevan luonnonosuojelualuetta, mutta jossa kaatuneet puut on näköjään jätetty paikoilleen lahottajien ruuaksi ja eliöstöä rikastuttamaan. Ihanaa! Rakastan metsää, jonka annetaan elää sellaisena kuin se luonnollisesti eläisi.

Pian tämän jälkeen reitti palaili takaisin uimarannalle, ja loppumatka takaisin pysäköintialueelle jatketaan samaa polkua kuin alkumatkakin. Matkan varrelle oli tosiaan osunut muutamia hyvin lyhyitä hiekkatieosuuksia, mutta yhtään autoa emme itse ainakaan osuneet näkemään ja jäi sellainen olo, että liikenteestä täällä tuskin tarvitsisikaan olla huolissaan.

Pyhän Marian kirkko

Kohde kartalla (Vanha Turuntie 79, Raasepori)

Pohjan keskustassa ihaileva katseeni ei voinut olla kiinnittymättä vanhaan kivikirkkoon, jonka valkokirjava pääty ja kaunis paanukatto kohosivat silmiä hivelevän kauniina syksyisten puiden keskellä. Lähemmäs saapuessamme näin myös hienon kellotapulin, joka keltaisena sopi syksyiseen maisemaan ilahduttavan täydellisesti.

Pohjan kirkko on pyhitetty Neitsyt Marialle, ja ikääkin on: kyseessä on keskiaikainen kirkko, jonka rakennusajankohdan arvellaan osuvan aikavälille 1475–1480. Arvellaan myös, että samalla paikalla olisi ollut puinen kirkko jo parisataa vuotta aiemmin, ja siitä olisi jäänyt muistoksi Madonnaa ja lasta esittävä arvokas puuveistos.

Kirkko on auki tilaisuuksien aikana ja sopimuksen mukaan, mutta vaikka sisälle ei pääsisikään, kannattaa sen ikiaikaisuutta huokuvassa, rauhoittavassa pihapiirissä ja hautausmaalla käydä tekemässä hiljainen kävelykierros. Tällaisissa kirkoissa on varmasti tunnelma kohdillaan myös esimerkiksi kauneimpien joululaulujen aikaan.

Hautausmaa on täynnä rauhaa. Paikka on intiimi ja soman kokoinen, nivoutuen kauniilla tavalla osaksi muuta kylää ja muistuttaen hienovaraisen kauniilla tavalla elämän rajallisuudesta. Komean näköiset sukuhaudat, kirkon kaunis katto ja kokonaisuutta kehystävä puistikko kiinnittävät huomion.

Kirkkoon on esteetön kulku. Lue lisää Raaseporin seurakunnan sivuilta.

Kasberget kruunaa Pohja-retken

Kohde kartalla

Matkaa n. 500 m/suunta (Kasavuorenkujan alusta)

Ei tulipaikkaa

Tähän mennessä olimme jo kiinnittäneet huomiota keskellä kylää kohoavaan valtavaan, harmaakylkiseen kallioon. Vaikuttava näky kiinnitti katseen väistämättä, sillä jopa sen huipulla oleva muinaishauta ja sen päällä kohoava mänty näkyvät Pohjan kirkonkylän raitille hienosti.

Keskustan lähistöltä, Vanhalta Turuntieltä nousee rinteeseen Kasavuorenkuja-niminen pikkuruinen tie. Auto on kätevintä jättää keskustaan – kävelymatkasta ei sittenkään kerry pitkä – mutta jos auton maasto-ominaisuudet ovat hyvät, saa sillä halutessaan ajaa kapoista Kasavuorenkujaa ylös kääntöpaikalle saakka. Tien kunnosta ei kuitenkaan ole takuuta, ja aivan huipulle saakkakaan tie ei vie.

Vanhan Turuntien varrelta viitta ohjaa Kasbergetille. Lähdimme kävelemään sen rohkaisemana tietä ylöspäin parin kotipihan välistä, ja pian meitä ympäröi jälleen kaunis havumetsä. Kapea polku erkani tieltä kohti Kasbergetin huippua. Seurailimme sitä, ja heti ensiaskeleilla sain katua, etten juuri tälle reissulle ollut ottanut pussia matkaan suppilovahveroita varten.

Jyrkänteen reunalla aurinko paistoi vastaan kirkkaana, joten olikin helppo tietää, että matka näköalapaikalle metsän poikki ei olisi kovin pitkä. Polku oli kuitenkin juurakkoinen ja osin kallioinen, paikon vähän jyrkkäkin, joten esteetön ei tämä reitti ole.

Vuoren huippu oli upea ilmestys. Meri näkyi kauniisti, samoin kirkko, jonka luota juuri olimme tulleet. Muukin Pohjan kylä levittäytyi näköpiirissä allamme.

Muinaishauta Kasbergetin laella on pronssikaudelta. Pronssikautta elettiin vuosina 1700–500 eaa. Silloin oli tapana haudata vainajat tällaisiin kiviröykkiöihin – joskus niitä kutsutaan kruunuiksi, varmasti kehämäisen muotonsa perusteella ja siksikin, että ne usein sijaitsevat korkeiden kallioiden otsilla – joko ruumis- tai polttohautauksena. Tällaisiin hautoihin ja kiviasetelmiin ei luonnollisestikaan saa millään lailla kajota, eikä niiden päällä tule kiipeillä, kuten ei ole sopivaa pomppia muunkaanlaisten hautojen päällä. Suuren kunnioituksen ja hyvien käytöstapojen on aina hyvä olla läsnä luonnossa ja vanhoilla hautapaikoilla liikkuessa.

Suomen rannikkoalueilla on arvioitu olevan jopa 3000 pronssikauden röykkiöhautaa (lähde: Kalmistopiiri), joten mikään harvinaisuus ei ole kyseessä, mutta pakko sanoa, että ihan joka päivä ei tapaa sentään näin uskomattoman hienolla maisemapaikalla kohoavaa kruunua. Yksin Raaseporin alueelta Kansalaisen karttapaikka löytää kaikkiaan kuusi Kasberget-nimistä lakea, joten jos lähdet Raaseporiin vain tätä paikkaa katsomaan, ole tarkkana, että kohteenasi on juuri Pohjan Kasberget.

Paikan päällä ei tästä kyseisestä haudasta näkynyt olevan sen enempää informaatiota, ja myöskään nettitutkimukseni eivät tuottaneet kummoisia tuloksia. Useissa nettilähteissä tiedetään kertoa, että tämän hyvin säilyneen haudan halkaisija on 16–19 metriä ja korkeus 1,7 metriä, mutta kovin paljon syvempää infoa juuri tästä kyseisestä haudasta en onnistunut kaivamaan. Jos sinulla, rakas lukija, on lisätietoa Pohjan Kasbergetin röykkiöstä, niin olisin todella kiitollinen jos kirjoittaisit siitä kommentin tämän artikkelin alle!

Ihailimme pitkän aikaa maisemaa ympärillämme, sekä nautimme syksyisestä ilta-auringosta ja raikkaasta tuulenvireestä. Evästauko olisi viimeistään tässä kohtaa jo ollut paikallaan. Suosittelenkin, että kun sinä tulet tänne puolisosi, perheesi tai vaikka ystävän kanssa, tai miksei yksinkin omassa hyvässä seurassa, niin ota kahvia tai teetä termokseen ja vaikkapa keksejä eväsrasiassa mukaan, ja vietä rauhallinen tuokio tässä Kasbergetin otsalla sielua hivelevässä maisemassa.

Lue lisää Pohjasta

Pohjan kirkonkylän kyläyhdistyksen sivut

Visit Raasepori: Pohja

Raaseporin reittiopas: bussit Pohjaan

Raaseporin joukkoliikenne Bosse