Kouta-Vuores-retkipolut: Parhaat maisemat ja kalliot poimiva polkuhelmi Kajaanin kupeessa

Olenko Inkoon Kopparnäsissä tai Rovaniemen Kuninkaanlaavulla? En, vaan Kajaanin kupeessa olevalla Koutaniemellä, jonne paikallinen kyläyhdistys on luonut upean polkuverkoston opasteineen, taukopaikkoineen ja pysäköintialueineen. Polusto tunnetaan nimellä Kouta–Vuores-retkipolut, ja niistä saa sommiteltua reissut XS-pituudesta aina L-kokoon.

Kohde kartalla
Reittien pituudet: 2,5–19 km
Saapuminen: autolla
- Akkovaaran lähtö- ja parkkipaikka
- Heinisuon lähtö- ja parkkipaikka
Kohokohdat: Itse polut, Akkovaaran näkötorni, Jättiläisen luola ja näköalakalliot Oulunjärvelle
Tärkeää: Liikuthan erityisesti Akkovaaran alueella vain merkittyjä polkuja pitkin
Vaativuus: keskivaativa
Palvelut: pysäköintialueet, kolme tulipaikkaa, myös yöpymiseen soveltuva laavu ja näkötorni
Lisätietoa reitistä: koutavuores.net/retkipolut
Alueen kartta

Luin muutama vuosi sitten Jouni Laaksosen Vaellustarinoita-kirjaa. Kävimme jo silloin säännöllisesti Kainuussa, ja eräs kirjassa ollut lyhyt maininta jäi kutittelemaan. Laaksonen hehkutti uutta Kouta–Vuores-retkeilyreitistöä, jonka paikallinen kyläyhdistys oli merkannut ja rakentanut Kajaanin länsipuolelle alueelle, jossa ei ollut aiemmin polkuverkostoa.

Marraskuinen lenkki Akkovaaralta käsin

Ensimmäisen kerran kävin poluilla jo vuonna 2021. Ajelin etätyöpäivän päätteeksi Vuokatista Koutaniemeen sumuisena marraskuun iltapäivänä, lähdin juoksemaan poluille ja ihastuin. Välillä tuntui, että olen Inkoon Kopparnäsin kallioilla. Joissain kohdissa tuli tunne Tornionjokilaakson vaaroista tai Rovaniemen Kuninkaanlaavun maisemista.

*Akkovaaran lakimaastoa marraskuisen iltapäivän sumussa*.

Ensireissulla jätin auton reitistön eteläosaan Akkovaaran parkkiin, josta lähdin kiertämään reittiä myötäpäivään kohti Akkovaaraa. On hyvä huomata, että Akkovaaran pysäköintialueelle ei ole säännöllistä talvikunnossapitoa. Tällä reissullani maa oli kuitenkin sulana – ensilumesta oli vain pieniä rippeitä jäljellä siellä täällä.

Noin kilometrin jälkeen saavuin Akkovaaralle, jonka päällä on myös näkötorni. Ympärillä avautui avokallioinen vaaranlaki sammal- ja jäkälälaikkuinen. Akkovaaran jälkeen hieno kalliomaasto jatkui. Paljakankallioilla sumukin hälveni se verran, että ylväs Ärjänsaari mäntyturkkeineen erottui Kainuunmereksi kutsutulta Oulunjärveltä.

*Näkymä sumun läpi Ärjänsaarelle Paljakankallioilta*.

Marraskuun ilta hämärtyi sen verran aikaisin ja nopeasti, että reissulla ei ollut juurikaan aikaa muuhun maisemien ihailuun saatikka pistoihin Heinisuon tai Lautavaaran suuntaan. Lopussa oli jo pimeää ja olin ilman otsalamppua, joten jätin käymättä uudelleen Akkovaaralla ja juoksin Pitkäsuon jälkeen soratietä suoraan autolle. Tälle ympyrälenkille tuli matkaa 11 kilometriä.

Heinäkuinen reissu Heinisuon suunnasta

Heinäkuussa 2024 lähdimme mieheni kanssa katsomaan, miltä retkipolut tuntuvat ja näyttävät kesäkelissä. Ja hyvältähän ne. ”Meiko-tasoa”, mieheni sanoi. Hänelle Kirkkonummen Meikon ulkoilualueen polut ovat edustaneet parasta polkulaatua.

*Herkkupolkua mäeltä vähän ennen Pitkäsuon laavua*.

Kun polut on rakennettu tyhjästä, ne on voitu suunnitella parhaisiin maastoihin. Polut mutkittelevatkin avokallioalueelta toiselle ja märät paikat on pitkostettu, joten polut ovat pysyneet mukavan kapoisina.

Tällä reissulla lähdimme liikkeelle alueen luoteisnurkasta Heinisuon parkkipaikalta. Teimme lähes saman lenkin kuin olin tehnyt muutamaa vuotta aiemmin marraskuussa. Tosin tällä kertaa menimme koko matkan merkittyä reittiä myös Pitkäsuon ja Akkovaaran välillä. Heinisuolta lähdettynä mittaa kertyi 13 kilometriä.

Paljakankallioilla poluilla näkyi kiiltäviä ohuita liuskeita. Geologiafanina kiinnostuin niistä totta kai; ne osoittautuivat muskoviittimineraaliksi. Alueella on ollut pieni muskoviittilouhos.

*Kiiltelevää muskoviittia Paljakankallioilla Heinisuon yhdyspolulla*.

Pidemmänkin reitin saisi helposti jatkamalla lenkkiä Lautavaaran suuntaan ja käymällä Akkovaaralla Luolakierroksen. Poikani kävi loppukeväästä 2025 koeajamassa lähes koko poluston, myös Lautavaaran alueella, ja vahva positiivinen lausunto tuli sieltäkin. Lautavaaralla hän kulki kahden pohjoisimman lähtöpaikan polkujen välisen osuuden metsäautotietä, joka ei ole osa merkittyjä reittejä, mutta joka näkyy kartoissa vahvana polkuna.

Näillä poluilla ei voi harhautua

Itselläni kartta on lapsesta saakka kasvanut käteen kiinni, ja yleensä sellainen on reissuilla mukana joko paperisena tai sähköisenä. Suunnistus-sanaa kavahtavalle hyvä uutinen: näillä poluilla ei karttaa tai sen lukutaitoa tarvita. Polut on merkattu ja viitoitettu todella hyvin, vaikka alueella ei ole käytännössä lainkaan muita polkuja.

*Polut on merkitty sinisin täplin ja paaluin ja risteyksissä on erinomaiset opaskyltit.*

Polusto on suunniteltu myös maisemat huomioiden. Akkovaara, Tupurinkalliot ja Paljakankalliot tarjoilevat hienoja näköaloja Oulunjärvelle ja Ärjänsaarelle. Esteettömimmin maisemat avautuvat Akkovaaran näkötornista.

Itselleni alueella parasta ovat kuitenkin itse polut. Erityisesti Akkovaaran alueella on tärkeää välttää kulkemista polkujen ulkopuolella ja näin ehkäistä maaston kulumista. Näin myös polut pysyvät kapoisina.

Tulipaikat sijaitsevat Akkovaaran lisäksi Paljakkakallioilla ja Pitkäsuohon työntyvällä kallioisella niemellä, jossa on myös yöpymiseen sopiva laavu.

Pulahdus Koutalahdessa

Heinäkuisen lenkin päätteeksi kävimme pulahtamassa Heinisuon lähellä olevalla Koutalahden uimarannalla samalla, kun katselimme Oulunjärveltä nousevaa ukkosta.

Uimaranta on hitaasti syvenevä ja hiekkapohjainen. Ei mikään paratiisiranta, kuten retkipoluilta siintävällä Ärjällä, mutta hiet sai hyvin huuhdottua pois. Kehtasi sitten mennä Kajaaniin asioille.

Neljä reittiehdotusta kokoa XS–L

Lyhyelle XS-koon reitille kannattaa lähteä Akkovaaran parkipaikalta. Ensiksi voi kulkea noin kilometrin piston Akkovaaran näkötornille ja sen jälkeen tutustua Jättiläisen luolaan ja pirunpeltoon reilun puolen kilometrin kierroksella. Esimerkiksi lapsiperheille tästä yhteensä noin 2,5 km kokonaisuudesta muodostuu jo mahtava päiväseikkailu. Eväspaikaksi sopii näkötornin luona oleva tulipaikka.
Hieman pidemmälle S-koon reissulle voi lähteä joko Akkovaarasta tai Heinisuolta ja tehdä ympyrälenkin joko etelä- tai pohjoisosassa reitistöä. Noin puolivälissä aluetta Tupurinkallioiden kohdalla kulkee itä-länsisuuntainen merkattu ”oikopolku”, jonka ansiosta syntyy kaksi erilaista rengasreittiä. Molemmissa vaihtoehdoissa tulee noin kilometrin mittainen meno-paluu-pätkä parkkipaikalta rengasreitille. Esimerkiksi Heinisuolta lähtevälle lenkille kertyy mittaa vajaa 8 kilometriä.
M-koon retki voisi olla joko marraskuisen lenkkini mukainen Akkovaaran suunnasta lähdettynä taikka heinäkuinen lenkki Heinisuolta. Kun kulkee merkittyjä reittejä, molemmille vaihtoehdoille tulee mittaa noin 13 kilometriä.
L-matkaa kaipaava voi kiertää koko reitistön, jolloin järkevän ympyrälenkin saa lisäämällä M-koon versioihin Luolakierroksen Akkovaaralla ja lenkuran Lautavaaralla. Matkaa tulee noin 16 kilometriä. Jos tekee pistot Lautavaaran ja Koutaniemen lähtöpisteisiin, kilometrejä saa kartutettua noin 19.

Ja jos sekään ei riitä, kesäsesonkina reissuun voi yhdistää käynnin Ärjänsaaressa, jonne pääsee meloen tai venekuljetuksilla läheisestä Ruunaniemestä.

Kirjoittaja @aulinvuokatti on ulkoilmaihminen ja kestävyysliikkuja, joka on kasvattanut juuriaan Länsi-Uudellemaalle, Lappiin ja viimeisimmäksi myös eteläiseen Kainuuseen. Aulin tukikohta eteläisen Kainuun parhaisiin kohteisiin on Vuokatti Basecamp – ulkoilmaihmisille tarkoitettu laadukas majoitus Vuokatin sydämessä, männikön rauhassa. Auliin voit tutustua muutaman vuoden takaisessa lukijahaastattelussamme.