Kolvananuuron rotko on yksi maamme hienoimmista, Kontiolahti/Eno

Juhannuksena Tuusniemen Seinärotkolaaksossa jututin pariskuntaa, joka kehui Kolvananuuroa vähintään yhtä komeaksi paikaksi. Elokuun lopulla oli aika lähteä ottamaan selvää oliko juorussa vinha perä.

Ajelin kuurosateessa Joensuun ohitustietä pohjoseen Kajaanintielle ja siitä edelleen Lieksantielle. Sieltä vielä pienemmälle tielle ja viimein olinkin tiellä, jonka kantoi nimessään määränpäästäni kertovaa osaa. Likellä oltiin.

_MG_5996

Laitoin peltihevosen liekaan, pakkasin kamerarojut selkään ja sadeviitan mukaan ja läksin rymyämään luontopolkua pitkin. Infotaulu kertoi, että polku kolusi ensin rotkon pohjaa. Eteläpäässä se nousisi sitten rotkon reunalle ja palaisi sieltä lähtöpisteesen.

_MG_5766

Pieni-Koirilammella olivat majavan vesistöjärjestelyt saaneet kuuset tukehtumaan veteen.

_MG_5789

Rotkon pohja oli haasteellista rymyttävää. Sadekuuro teki kivet vielä liukkaammiksi. Ei auttanut kuin edetä kieli keskellä suuta ja yritettävä olla liukastumatta.

_MG_5804

Rotkon reunat eivät olleet pelkästään pystysuoraa kalliota vaan osittain pirunpeltomaista lohkareikkoa. Sillä on ollut aikaa muovautua, sillä Kolvananuuro on piirtynyt maahan jo miljoonia vuosia sitten. Melkoinen arpi se maankamarassa onkin, retkeilijän aikamatka kauas menneisyyteen. Tai ainakin menneisyyden jälkiin.

_MG_5821

Pohjalla oli oma mikroilmasto ja siellä kasvoi lehoista tuttuja puita ja saniaisia. Jylhyyden ja ihmisen pieneksi piirtävien mittasuhteiden lisäksi moni tulee paikalle juuri ihastelemaan rotkolaakson säilyttämää luontoa ja erikoista kasvistoa.

_MG_5835

Välillä pystysuorat kalliot pilkistelivät jykevien närreitten välistä.

_MG_5847

Keväällä pohjalla oli virrannut vuolas puro. Nyt se lorisi kivien välissä.

_MG_5870

Jyrkänteellä oli korkeutta parhaimmillaan liki 40 metriä.

_MG_5900

Polun kääntöpisteessä oli kalliossa kummat merkinnät. Mitä lie rajamerkkejä?

_MG_5896

Ihastelin ennen nousua kirkasta lammenlätäkköä.

_MG_5903

Rotkon reunamilta ei hirveemmin nähnyt pohjalle. Sen verran tiheä oli reunan ja pohjan kuusikko.

_MG_5937

Eräästä kohdasta näki hieman osviittaa, miltä rotko näyttäisi ilmasta käsin. Komea näky olisi linnun lailla lennellessä katsoa. Vaan onpahan tuo kamaran tasolta – tai tarkemmin sen alta – tarkasteltuna komeaa nähtävää ja koettavaa. Ehdottomasti reissun arvoinen paikka.

_MG_5943

Eteenpäin jatkaessamme polku suureni vanhaksi kärrytieksi. Kovin kivisiä ne olivat maantiet ennen vanhaan. Mahtoi olla pomppuinen kyyti. Kaikkinensa vaativan luontopolun kiertää puolessa päivässä. Matkaa tulee noin viitisen kilometriä.

Kolvananuuro_Panorama1Polku palasi Pieni-Koirilammelle joka alkoi valmistautua syssyn väreihin. Tällä kertaa jäi itse rotkon voimapaikka Pahakallio tarkastamatta, mutta laitetaan se ens-kerralla-listaan odottamaan omaa juttuansa..

Kartta. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 6972977 E 651894

Julkaistu aiemmin Leppävirtaa -blogissa.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.