Vallan mainiota lehtomaisemaa ja hieno lintutorni – Lenholman luonnonsuojelualueella Paraisissa

Lenholm on luonnonsuojelualue Paraisten kaupungissa, Saaristontien varrella. Kirjoitusasu näyttää suomeksi olevan Lenholm, Lenholma tai Lenholmen – joka tapauksessa tämä rehevää lehtomaisemaa ja kaunista perinnemaisemaa yhdistävä alue on hieno pienen retken kohde. Luontopolun varrella on myös lintutorni.

Lenholman luonnonsuojelualueen luontopolku Paraisilla
Päivämäärä: 10.5.2021
Luontopolkumiehen reittinumero: 221
Reitin pituus: 1,3 km
Kohokohdat: Valloittavat lehtomaisemat ja lintutorni hienolla paikalla
Parkkipaikka: Tilava parkkipaikka osoitteessa noin Saaristotie 2510, Parainen. Paikka kartalla.
Opasteet/kyltit: Kohtuulliset
Varusteet/jalkineet: Lyhyt polku, joka kesällä varmasti aivan kuiva. Näin keväällä hieman kosteutta, joten vedenpitävää kannattaa suosia.
Helppo reitti (melko tasaista, vain aitojen ylityksissä nousuja ja laskuja)
Ei tulipaikkaa

Ajelimme maanantaisena aamupäivänä kohti Nauvoa ja huomasin Saaristotien varrella (Paraisten ja Nauvon välissä) kyltin ”Luontopolku”. Olin tutustunut Paraisten luontopolkuihin ja muistin lukeneeni Lenholman luonnonsuojelualueesta (näin Paraisten nettisivun mukaan nimi kuuluu suomeksi). Reitti näytti olevan todella kauniilla paikalla, joten päätimme pysähtyä Lenholmaan kävelylle iltapäivällä, kun olisimme palaamassa Nauvosta. Näin teimmekin. Taisimme ajella paikalle noin kello 16 iltapäivällä. Parkkipaikalla oli yksi auto, joten joku muukin retkeilijä tai lintujentarkkailija olisi varmasti reitillä.

Luontopolun aloituspiste on parkkipaikan kulmalla. Jo parkkipaikalla on nuoli lähtöpisteelle.

Aloituspaikassa on isohko opastaulu, mutta näyttääpä siltä, että kaikki tieto siitä on kulunut aikojen saatossa pois. Alueen kartta on kuitenkin selvästi näkyvissä, samoin tieto siitä, kenen eläimet täällä mahdollisesti laiduntaisivat. Täällä mainitaan myös koirien olevan luonnonsuojelualueella kiellettyjä.

Polku on siis noin 1,3 kilometrin mittainen. Matkalla olisi taukopaikka ja lintutorni.

Koska alueella lienee myös laiduntavia eläimiä, niin reitillä on jonkin verran aitoja. Niitä ylitetään useammankin kerran – ja siltoja on monta eri tyyppiä. Lähtöpaikalla selkeä portaikko. Reitillä näyttää olevan myös hieman useammanlaisia reittiopasteita. Tässä kuvassa näkyy oikealla käpymerkki, jossain infotaulussa käskettiin seurata tammenlehti-merkkejä (joita niitäkin näin muutaman, kuvaa en näköjään niistä ottanut). Polulla on selkeästi useamman eri aikakauden merkkejä, mutta se ei toki kävelyä haittaa!

Alkumatkan valoisa lehtometsä sai meidät pysähtelemään ja ihailemaan keväistä luontoa moneen kertaan. Kiikaroimme myös lehdossa pyrähteleviä lintuja.

Infotaulut tai rastit ovat kyllä parhaat päivänsä nähneet, mutta toki luettavissa.

Reitti kipuaa alkumatkalla Knapuddenin mäen päälle. Nousu on loivaa ja korkeuseroa lienee korkeintaan 15 metriä.

Apropoo infotaulut – ne lienevät 1990-luvulta. Taustalla näkyy myös taas yksi silta aitojen ylitystä varten.

Reitin kaunein maisema on mielestäni laskeutuminen kohti Knapuddenin eteläpuolella olevaa peltoaukeaa.

Tammivanhuksista osa on paremmassa kunnossa ja osa huonommassa. Pellon laidassa lähellä tätä tammivanhusta oli pöytä ja penkit, istahdimme kahvitauolle. Kuvaa ei valitettavasti tullut otettua (olimme ilmeisen innoissamme paikasta ja kuvasimme kaikkea muuta).

Tämäkin tammivanhus oli lopulta kaatunut luontopolun vartta koristamaan.

Taukopaikalta oli vain noin parisataa metriä lintutornille.

Mattholmsfladan tuntui olevan kerrassaan erinomainen lintujentarkkailupaikka. Lahtea on kunnostettu (lintutornissa kuvia, ilmeisesti ainakin järviruokoa niitetään säännöllisesti) ja näkymä on mukavan esteetön. Viivyimme lintutornissa ja sen liepeillä ainakin puolisen tuntia. Näkyvillä oli ainakin lapasorsia, muutamia eri vikloja, haapanoita, meriharakoita, tiiroja ja sääksi.

Matka jatkui valkovuokkojen ja pystykiurunkannusten keskellä.

Taas yksi tammenjärkäle jonka sisään Luontopolkumieskin mahtui kätevästi.

Reitti ylittää uudelleen Knapuddenin ja palaa parkkipaikalle. Mäen lisäksi saatiin taas ylittää pari aitaa. Naureskelin loppumetreillä, että tein uuden Luontopolkumiehen hitausennätyksen. Puoleentoista kilometriin kului aikaa peräti tunti ja kolmekymmentäviisi minuuttia (yleensä kävelyvauhti on aika tarkaan 20 minuuttia per kilometri). Mutta syitä riittää: pidimme evästauon, otimme dronella vähän kuvia ja vietimme paljon aikaa lintutornilla. Kauniissa keväisessä iltapäivässä oli kertakaikkiaan ihanaa olla ulkona luonnossa ja auringonpaisteessa. Pari muutakin retkeilijää tapasimme tällä kivalla polulla.

Lopuksi vielä pari kuvaa dronesta. Ehdottoman suositeltava maisema!