Kolilla kuvaamassa – kurkistuksia Metsien Kätkemän kulisseihin

Koli. On se ihmeellinen paikka. Monasti olen siellä käynyt ja vielä useammin nähnyt paikan kuvissa. Silti kerta toisensa jälkeen näyttää jotain uutta ja sykähdyttävää. Menneenä kesänä kiersimme koko joukon Suomen komeimpia maisemia ulkosaaristosta Inariin. Vaikka sitä kuvittelisi, että sellaisen reissaamisen jälkeen olisi jo turtunut kaikkeen, niin ei suinkaan. Kyllähän se Koli taas mykisti.

Jos aiempien reissujen tarkoitus oli ollut vangita Koli sanoihin ja valokuviin, niin tällä kertaa olimme liikkeellä toisella agendalla. Syy reissaamisellemme oli nimittäin se, että teemme Ylelle tv-ohjelmaa Metsien kätkemä (jos ja kun haluat kuulla ensimmäisten joukossa sen uutiset, tykkää tästä sivusta). Ja nyt olimme Kolilla vangitsemassa vaarojen ja aavan Pielisen maisemia eläviin kuviin.

kolilla kuvaamassa-7

Pimeys oli laskenut verhonsa jo hyvän matkaa ennen määränpäätä, joten kiemursimme rinteen serpentiinin ylös kuin silmät sidottuina. Teki hyvää päästä perille. Matka oli ollut yhdeltä istumalta pitkä. Sokos Hotellin ravintolasta nappasimme vielä pientä iltapalaa ennen kuin pujahdimme yöpuulle.

Herättyäni arvoin sisä- ja ulkotoimiston välillä. Vaikka laki houkuttelikin, niin sää ja laiskuus pitivät sisällä. Mutta mikäs siinä, ikkunasta aukeava maisema oli sellainen, etteipä Helsingistä sen vertaista toimistoa voi löytää edes rahalla.

kolilla kuvaamassa-50

Jahka muutkin pääsivät ylös, kävimme käsiksi aamiaiseen ja teimme arvion tilanteesta. Aamu oli sateinen. Ulkona kuvaaminen olisi väistämättäkin joko katkonaista tai mahdotonta, joten otimme suunnaksi Pirunkirkon. Luola tarjoaisi juuri sopivasti suojaa, jotta tekeminen ottaisi ja onnistuisi.

kolilla kuvaamassa-2

Kesän tutustumisreissulla löysin sopivasti ryömittävän kolon, josta ulos menemällä Pirunkirkon louhikko tarjosi aivan uusia ulottuvuuksia. Lännen suuntaan hivenen alempana ammotti valtava suuaukko toiseen suureen luolaan. Ja olipa ylhäälläkin aika huikaisevia lohkareita.

scouting koli ja hossa-28

Tarkempi tutkimus kyllä houkutti jo kesällä, mutta tälläkin kertaa aika ja varusteet eivät antaneet myöten.

kolilla kuvaamassa-8

Toinen päivä alkoi ennen kuin valkeni. Piru vieköön, että yö pisti hallaa ja aamu alleviivasi sitä kiukkuisella pohjatuulella. Me olimme sitä vastassa vaaran laella, Paha-Kolin korkeimmalla nyppylällä. Aallot piirsivät kuvioitaan Pielisen pintaan, kun tuuli kantoi pilviä edellään. Ja horisontissa, sieltä vyöryi hitaasti kohti kirkas taivas, jonka erotti horisontista nousevan auringon kajo.

kolilla kuvaamassa-12

Siinä hetkessä oli jotain juhlavaa, salaperäistä ja samalla ikiaikaista.

kolilla kuvaamassa-35

Puolilta päivin katsoimme samaa maisemaa toisesta suunnasta. Järvi ja saarten jono oli nyt jalkojemme alla ja Mustarinta kohosi mantereen puolella.

kolilla kuvaamassa-29

Vettään vihmonut eilinen ja kalsea aamu olivat nyt muisto. Syyskuu oli lopuillaan, mutta aurinko, joka paistoi taivaan lisäksi vielä heijastuksena peilityynestä vedenpinnasta, pakotti vähentämään vaatetta T-paitasilleen.

Eipä ollut valittamista sellaisessa hetkessä ja paikassa.

kolilla kuvaamassa-44

Illaksi suuntamisemme ehkäpä Kolin kauneimpaan maisemaan.

kolilla kuvaamassa-48

Aurinko katosi horisontin taakse ja muutti ilman hetkessä hyytäväksi, mutta kirjasi vastapainoksi pilviin kauniit punaisen viivat.

kolilla kuvaamassa-49

Hotellin ravintolassa seurueemme oli jo jäänyt mieleen. Toivottavasti hyvässä. Henkilökunnan kanssa oli mukava vaihtaa sanaset kuluneesta päivästä ja seuraavan suunnitelmista. Kävipä ilmi, että paikan tunnelma oli puhutellut muitakin sen verran, että oli valittu vuoden hotellimiljööksi pari vuotta sitten.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.